No kauhistus sentään. Vuodet vierii! =)
Migreeni on ikävä tauti joka vaivaa harmillisen montaa ihmistä. Myös minua, vanhinta lastani ja montaa läheistäni.
Itse olen saanut sen kuriin ruokavaliolla ja hyvillä elämäntavoilla. Joskus se silti yllättää, mutta muistuttaa samalla, että tsot tsot...
Tilanteeni on muuttunut. Olen onnellisempi. Olen keksinyt, että onnellisuus on minusta itsestä kiinni ja että rakkaalla perheelläni on siihen suuri vaikutus.
Olen edelleen naimisissa saman miehen kanssa ja olemme tehneet yhden lapsen lisää. Kolmen upean mukelon ja elämänkumppanini kanssa olen ymmärtänyt, ettei onni vieläkään ole rahassa tai työssä. Ei opiskelussa eikä baareissa. Kyllä se on tässä ja nyt.
Migreenini. Minun oma paholaisnaiseni... se ei koskaan minua jätä. En usko. Ei edes sitten kun olen vanha ja ryppyinen. Mutta en anna sen enää koskaa selättää minua.
Lapsi nukkuu. Taidan mennä seuraksi. Väsymys ruokkii päänsärkyä kummasti...
************************
En mennyt nukkumaan. Jäin kiinni näihin omiin juttuihini ja huomaan kasvaneeni ihmisenä melko monta metriä. Ja painoakin on tullut melko monta kiloa!
Eipä tästä ole kun kohta se seitsemän kuukautta kun sain poikalapsen. Ihana Ottomönkiäinen jätti kuitenkin lanteille kiloja keikkumaan.
Paino eilen aamulla oli 77,8kg.
Matkaa sinne omaan kilolukemaan on. Mutta matka tulee olemaan hauska niin kuin ennenkin. Päätä ei onneksi särje enää niin kuin tämän blogin alussa, mutta kyllä se vielä riesana on. Minun painon nousun syyt lepää työpaikkaruokailussa, leivässä ja toki myös hankalassa raskaudessa.
En halua jojoilla... en halua siis enää tuollaisia täysin käsittämättömiä 56kg lukemia vaan jos nyt otettaisiin kilo kerrallaan alas. En myöskään pysty liikkumaan niin paljon kuin ennen sillä en pääse työpaikalle fillarilla... mutta on pojalla komiat kärryt joiden kanssa voi juosta ja pyöräillä muuten!
Olen tiukasti taas karppaillut muutaman päivän ja on hyvä fiilis. En koskaan lakannut karppaamasta, mutta hillareiden taso on vaihdellut. En ole aina pysynyt tiukasti ruodussa ihan oman lepsuilun vuoksi.
Mutta olen opinut pitämään ruoasta ja olemaan stressaamatta siitä. Se on minulle paljon se.
Ihan vertailun vuoksi laitan tähän nyt edellisten päivieni ruokapäiväkirjaa. Huomaan, että sekin on muuttunut ihan jännittävästi.
Aamiaiseksi maitokahvi ja myöhemmin kananmuna.
Lounaaksi mantelijuustoleipä kasviksilla ja juustolla.
Päivälliseksi itsetehtyä hernekeittoa.
Illalliseksi mansikoita ja turkkilaista jogurttia.
Tällä kaavalla meinaan mennä. Yritän pitää tämän touhun sellaisena, että pystyn jatkamaan tätä vielä töihin palatessanikin. Onneksi voin tehdä töitä kotoa jonkin verran joten aina ei ole kokoussämpulät nenän edessä.
Nyt menen... tai enkä mene. Istun tässä sohvalla ja odotan, että lapsi herää uniltaan. Menisikö sitten vaikka vähän kävelylle? Ehkäpä.
_________________
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Rakkaudella kaavid, koljatin pikkusisko.
Haluun olla onnellinen
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Äläkä hyvä ihminen ole liian ankara itsellesi. 
Leipä on mun vihollinen numero yksi! Mutta tänä vuonna päätin rohkeasti korvata sen sillä eroon en siitä pääse. Korvasin sen mantelileivällä jonka resepti löytyy varmaan vieläkin etusivulta. 1g hiilareita ja erinomainen maku. Korvaa leivän täydellisesti ja sen huomaa puntarissa!
Ja tässä niitä raskauden ja työelämän tuomia kiloja pudotellaan. Tuskin pääsen enää noihin painoihin missä keikuin tämän ketjun aloitusvuonna. Mutta ei se mitään. Tavoittelenkin nyt kokonaisvaltaista hyvää oloa.