Vaihdoinkin ruokapäiväkirjan painonseurantapäikyksi, kun tänne tämä taitaa enemmän kuulua.
Olen siis tupakoinnin lopetamisesta lähtien, eli n. 3 vuotta sitten alkanut kärsimään sokeririippuvuudesta ja sen aiheuttamista muista ikävyyksistä, kuten ärtyneen suolen oireyhtymästä ja närästyksestä. Kaiken maailman ihmedieetit, kalorilaskennat ja ns. virallisterveelliset ruokavaliot on kokeiltu ja aivan tuloksetta. Tuntuu jopa, että sokeririippuvuuteni olisi vain pahentunut niillä. Karppaus on siis viimeinen toivoni ja lupaavalta on vaikuttanut. Ketoosiin asti en ole vielä päässyt, sillä tämä alku on osoittautunut vasta pikkuhiljaa uuden elämän ja tapojen omaksumiseen. Olenkin juuri ketoosin hujakoilla repsahtanut, sillä en ole kestänyt hiilareiden vierotusoireita, eli päänsärkyä, väsymystä ja miten muotoilisin tämän... aivottomuutta...
Nyt olen kuitenkin päättänyt onnstua. Apunani on Karpin ABC -kirja, jonka ohjeilla nyt alkuun elän ja päätin lopettaa makrojen kyttäämisen. Jostain luin, että pahimmat vierotusoireet olisi kahtena ekana päivänä ja kun pystyisi syömään ohjeistetusti, ketoosiin pääsisi sitten 5-6 päivän kuluttua. Näin sanottuna viisi päivää tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta käytännössä se on jotain ihan muuta kun kroppa janoaa hiilihydraattia.
Liikuntaa olen harrastanut aina paljon, mutta nyt olen ketoosiin pyrkiessäni tietosesti yrittänyt välttää liikuntaa. Eilen illalla keksin siirtyä aamuliikkujasta iltaliikkujaksi, sillä iltaisin ne pahimmat vierotusoireet iskee ja voisin purkaa ne kuntosalille tai lenkkipolulle. Siitä saattaisi olla hyötyä.
Pyrkimykseni on siis päästä normimittoihini. Edes lähelle sitä mitä olin tupakointia lopettaessani. Tälläkään hetkellä en missään nimessä ole lihava, mutta olo on mitä hirvein, kun ei vanhat vaatteet meinaa enää mahtua päälle ja jos en tekisi asialle mitään, hyvin nopeasti olisin lihava. Viisi-kuusi kiloa olisi entiseen matkaa, mutta ne kilot tuntuu olevan ihan hurjan tiukassa. Punnituspäivikseni päätin keskiviikon ja sunnuntain. Mittanauhanani toimii vanhat lempifarkkuni, jotka eivät eilen menneet jalkaan asti, saati sitten kiinni. Ensimmäinen tavoitteeni on saada ne jalkaan, toinen saada ne menemään kiinni ja kolmas, että ne ois mukavat jalassa. En uskalla luottaa pelkkään vaakaan ja inhoan perinteistä mittaamista, joten farkkujen avulla mennään.
Olen tässä nyt punninnut ajatuksiani nikotiinin ja koko elämän suhteen. Tupakoinnin lopetettua on elämä muuttunut monessa osa-alueessa vaikeammaksi ja olen ryhtynyt miettimään, kumpi on pahempi: tupakoida vai kärsiä sokeririippuvudesta, kytätä kaikkia syömisiään, potea huonoa omatuntoa jos repsahtaa ja tuntea olonsa koko ajan epämukavaksi. Äitini sairastui muutama vuosi sitten diabetekseen kärsittyään ensin kymmenisen vuotta sokeririippuvuudesta. Tupakka vai sokeririippuvuus? Keuhkoahtauma vai diabetes? Hmmm...
Mutta nyt aamupalan valmistamiseen. Luvassa olisi paistettuja munia, pekonia ja lisäksi vähän kurkkua ja tomaattia kermakahvin kera
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
