Voi Papukaija sun kirjoittamaa, se kuulosti niin tutulta! Mutta mehän näytetään tosiaan nyt kaikille mistä meidät on tehty!
....Hei oon pyörispyllerö ja mut on tehty rasvasta 
Ja kiitos teille kaikille ihanille
Mutta niin, tuli tuossa "luurankopäivänä" eli sunnuntaina yksi pelottava huomio. Mietin paljon asioita läpi, tuli vähän itkuakin tirautettua niin mitä sanoi ruokahalu? Mulla ei ole ollut minkäänlaista napostelujen tarvetta tässä karppaillessa mutta sunnuntaina se iski! Eli heti kun sielussa myllersi alkoi mieli vetää kohti naksusia, namusia, herkkusia kiellettyjä. Mutta nyt tiesin mistä se tunne johtui ja osasin pistää sille hanttiin. En siis antautunut ilkeille hiilareille, ainoastaan muutaman mansikan hiilareilla herkuttelin, olikin namia kermavaahdon kera
Ja sitten vielä illalla tuli käytyä puolen tunnin lenkki kun ei pystynyt enää katsoo lätkämatsia tai olis saanut sanoa kynsille hyvästit. Ehkä mulla alkaa olla aseita pahoja tapojani vastaan, ehkä löytyy jopa sisuakin purra hammasta ja antaa hiilarimöröille köniin.
Olisi pari kysymystä / pohdinnaista mulla pyörinyt mielessä jos joku osais auttaa. Vähän lueskelinkin jo muita keskusteluketjuja aiheiden tiimoilta mutta silti olen vähän
mitä pitäisi tehdä.
Kyseessä lisäravinteet. Käytän silloin tällöin magnesiumia (kiitos liikunnallisen kaverin vinkin) mutta oliskohan syytä aloittaa myös joku kalkkilisä? Kun noiden maitotuotteiden käyttö on vähentynyt kuitenkin aika paljon entisestä (välillä on jätskiä ikävä, myönnän) niin jääkö kalsiumit liian alas. Näin naisihmisenä niitä tulevaisuuden vuosia silmälläpitäen olis tarpeen pitää/saada luut vahvoiksi joten olisko paikallaan pikkulisä pillerin muodossa?
Toinen pohdinta, mistähän johtuu karppauksen myötä iskenyt teen himo? Olen ollu aina kahvin litkijä, teetä oon juonut ihan satunnaisesti silloin tällöin. Nyt on asia heittänyt ihan kuperkeikkaa eli eilen join 1 mukin kahvia joka sekin jäi kesken mutta teemukia täyttelin ahkerasti. Ei ollenkaan toki huono muutos mut ihmettelen kovasti. Enimmäkseen vihreää teetä mutta menee ihania mustiakin, uusin löytö mulle on lakritsitee
Ja mahtaakohan teen kanssa olla sama kuin kahvin että vettä pitäis hörpätä myös siinä sivussa ettei kuivu rusinaksi?
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Tuo ittensä kehuminen on tosiaan sellaista jota en ole oikein osannut, pikemminkin päinvastoin. Oon käynyt viime aikoina paljon asioita läpi, jonkun tason mietiskelyä tämä kai on. Olen esim. huomannut miten olen tiedostamattani jo pidempään alkanut erkaantumaan perheeni jäsenistä. Mutta lieneekö tuo ihmekään, kauan siinä meni ennenkuin sen myönsin itselleni, mutta niin se on vaan että olen aika kokenut olevani jollain lailla B-luokan kansalainen. Nimenomaan siis perheeni, niiden kaikkein lähempien keskuudessa. Jos totut siihen että ympärilläsi olevia kehutaan aina miten hyviä ja kauniita ovat, niin siihen alkaa uskoa itsekin ettei minussa ole mitään kehun arvoista. Monen tekijän summasta on sitte alkanut suojamuurin rakentaminen, toiset osaa tehdä sen henkisesti mä turvauduin suojamassaan. Pahiten satuttanut on sellainen ehkä joillekin olisi pikku asia mutta muhun se on jättänyt pysyvät jäljet sieluun. Huomasin oman isäni vitsailevan elein ja ilmein eräille henkilöille minusta. Luuli etten näe mutta näin. Myös hän huomasi että kiinni jäi, ilme vain meni vaivaantuneeksi mutta ei koskaan vaivautunut edes pyytämään anteeksi tai muuten edes vähän paikkailemaan. Siinä vaiheessa kun tajuaa olevansa jopa läheisilleen pelkkä vitsi, ei jaksa enää välittää mistään vaan otin syömisen turvaverkokseni.
Hei eikös me yhdessä onnistuta tässä, toinen toisiamme tukien! Täällä tosiaan tuntuu, että voi ne omat ajatukset tuoda esiin ilman, että niitä joku alkaisi heti vääristelemään tai selittelemään negatiivisessa mielessä. Itse ainakaan en ihan helposti kerro yksityisimpiä asioitani läheisillenikään, tästä karppaamisestakin sanoin vähän kuin ohimennen. Saati että olisin alkanut ruotimaan syvällisemmin sitä, mikä tähän suureen painoon on kaikenkaikkiaan oikein johtanut. Aikoinaan kun paino vaan nousi ja nousi, saattoivat todeta, että "kyl sun kans tarttis ruveta...". Ei se kyllä kauheesti auttanut. Nytkin kuvittelen monien ajattelevan, että "katsotaas nyt kauanko tällä kertaa toi kestää..."
Niin se mittanauha pitäis kyllä löytää jostain, koska edellisen karppailun aikasia mittoja olisi olemassa mihin verrata.