karppaus.infon arkistoitu foorumi

Hei vaan. Rekisteröidyin tänne foorumille, kun ajattelin että tästä saattaisi olla apua painonpudotuksen motivaation ylläpitämisessä.

Varmaan melko tavallinen tarina. Koehenkilö on 30-vuotias mies, jonka paino on ollut tasaisessa nousussa viimeiset 5-8 vuotta. Ei enää muista milloinka on ollut viimeksi painoindeksin normaalipainon rajoissa. Salakavalasti kroppaan, enimmäkseen vyötärölle ja sisäelimien ympärille, on kertynyt ylimääräisiä kiloja. Kaikki se ei ole toki läskiä, vaan lihastakin on ja siitä täytyy olla kiitollinen. Sittemmin ajoittain melko fyysistä seisomatyötä tekevä koehenkilömme on huomannut että tällainen peli ei enää vetele. Jos ylimääräisestä painonlastista ei pian luovuta, niin jo 40 ikävuoden kohdalla voi olla että jalat ja polvet huutavat hoosiannaa sairaseläkkeellä, puhumattakaan muista terveysriskeistä.

Viikko sitten aloitin. Hiilihydraatteja välttelen kuin ruttoa. Tällä hetkellä menen vielä mutu-tuntumalla ja pakkausselosteiden perusteella. Tarkoituksena on päästä ketoosiin ja pysyä siellä ainakin kuukausi. Ensimmäisen viikon saldona lähti 3 kg irtonaista painoa. Lienee ollut nestettä suurimmaksi osaksi. Aloituspaino oli siis 109 kg. Nyt mennään 106 kg kohdalla. Ensimmäiseksi henkisesti tärkeäksi tavoitteeksi asetin 100 kg:n rajapyykin rikkomisen. Siitä pitäisi sitten tiputtaa painoa vielä 90 kg:aan. Siinä vaiheessa aion tarkastella tilannetta uudelleen ja miettiä tuntuuko jo hyvältä. Tarkoituksena olisi käydä hankkimassa vielä kunnon mittanauha ja lisätä sekin tieto tuohon allekirjoituksen tickeriin. Yksi tärkeä tavoite tässä hommassa onkin tuon vatsakummun pienentäminen.

Tässäpä tämä näin pääpiirteissään. Toiveissa on että ehtisin innostua jossain vaiheessa myös liikunnasta (esim. kuntosali). Tällä hetkellä tulee harrastettua lähinnä hyötyliikuntaa.
Mittaukset kerran viikossa.

_________________

hyvä homma.



syöt vaan laadukasta ruokaa, ei haittaa vaikka siinä vähän hiilareita olisikin.

Kuinka paljon on vähän hiilareita? Oikeastaan vähän hiilareita on ketokarppaajan kannalta yleensä liikaa hiilareita. Yli 20 grammaa päivässä kertyy tosi helposti. Popsin tuossa yksi päivä sokerittomia kurkkupastilleja kipeään kurkkuun, kunnes huomasin että yhdessä 35 gramman paketissa on käytännössä 35 grammaa hiilihydraatteja.
Tällä hetkellä ruokavalioni on "lihhoo, kalloo, munnoo" (YleX Aamun kuuntelijat tietävät tämän). Kana kuuluu lihoihin. Lisänä vihreitä kasviksia. Niiden osuutta tulen nostamaan pikkuhiljaa.

_________________

Tervetuloa, miesenergiaa lisää.

Paljonko on paljon.
Katso tuoteselosteen hiilari määrä.
Aika monelle riittää nyrkkisääntö alle 5 hh grammaa / 100 grammaa.
Tuolla kun lähtee liikkeelle, niin ei ihan metsässä ole.
Ketoosiin jos haluaa, on 20grammaa sellainen hiilarimäärä joka yleensä toimii.
Mutta kun olemme yksilöitä, joillekkin käy 50 grammaakin.
Yritä saada jo heti alussa sellainen tapa tästä, että voit jatkaa lopun elämäsi.
Silloin tämä on mielekästä, eikä paino plomsahda hetkessä takaisin.

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.

Viikon tulos oli yksi poistunut kilo. Aamun kuivapaino on nyt 105 kg. Vielä viis, vielä viis. Pitää päästä neuvolaan punnittavaksi.
Tulikin sitten repsahdettua tänään syömällä pussillinen suklaakarkkeja. Sen jälkeen tuli heti tällainen äklöttävä olo. Mutta oli ne kyllä hyvänmakuisia. Huomenna taas takaisin ruotuun tai ensi viikolla varsinaisesti. Viikonloppuna joutuu syömään vähän leivonnaisia ja muita herkkuja eräissä perhejuhlissa. Ei tämä tähän kaadu. Fiilis on hyvä. Helmikuussa pitäis kokeilla kuntosalia, kun avaavat uuden tuohon ihan lähelle. Soutua ja selkätreeniä turvallisilla välineillä.

_________________

Ei tarvi perhejuhlissakaan syödä leivoksia.
Valmistaudu huolella, syö hyvin ennen juhlia.
Ota evääksi pikku pussi pähkinöitä.
Syö kahvin kanssa kermavaahto kakusta ja jos joku ihmettelee niinsano olevasi täysi...

Eli minimoit vahingot jo etukäteen...

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.

En oikein usko tuollaiseen totaalikieltäytymiseen. Tietysti jos tuollaisia juhlia on kerran viikossa, niin sitten herkuttelu muuttuu ongelmaksi. Edelleen pidän sokerista ja hiilihydraattipitoisten ruokien mausta. Kunnon pizza, hampurilainen, ranskanperunat, pullapitko, sokerimunkki ym. ym. Kaikki maistuvat tosi hyviltä. Niitä ei vain kannata syödä kuin harvoin, jos haluaa säilyä terveenä tai hallita painoaan. Makuaistini tulee tuskin koskaan muuttumaan niin että en noista eväistä pitäisi. Nytkin tuolla perhejuhlassa oli tarjolla aivan jumalaista täytekakkua. Kaikki vieraat makustelivat sitä ihan hurmioituneina. Olisi kyllä harmittanut julmetusti jos olisin jättänyt sen väliin ja olisi se ollut melko epäkohteliastakin isäntäväkeä kohtaan. Eli nyt ei minimoitu vahinkoja, vaan maksimoitiin mielihyvä. Kunhan ei jää "ryyppy päälle". Joillakin jää.

_________________

Vaikeaa kyllä tulee olemaan, jos asenteesi on jo valmiiksi sellainen, että aina tulet pitämään makeasta, etkä koskaan voi muuttua. Tsemppiä silti kovasti!

_________________
Uushullu

Kuuntelen Kroppaa

ei tarvitse totaalikieltäytyä.

mutta makuaisti tulee kyllä (ainakin jonkin verran) muuttumaan, ettei tule sitten yllätyksenä. se vaan vaatii riittävän pitkän vieroituksen

viimeisin pizzafiilis itselläni oli sellainen "nojaa.."

Mun mielestä ei tarvii olla totaali kieltäytyjä, jos niitä hiilariherkkuja harvemmin nautii... kuten itsekkin sanoit.
Mutta isoisällä oli myös hyvä pointti, kun syö hyvää vähähiilarista ruokaa ennen moisia juhlia, niin hiilariset herkutkaan ei viettele samalla tavalla. Sillä pystyy välttämään pahemmat repsut... ja hitaasti nauttiminen on kanssa hyvä muistaa.
Anyway, good work man so far.

_________________

Se on muuten ihan tosi tuo makuaistin (ja himojen) muutos. Ei tästä kovinkaan montaa vuotta ole, kun en kerta kaikkiaan päässyt kaupasta ulos ilman jonkinlaista suklaata. Ja jos useamman kerran viikossa ostaa (ja toki myös syö) suklaalevyn niin kyllähän se pian näkyy. Oli ihan helvetillinen homma suoraan sanottuna opetella ensin vaihtamaan se suklaalevy suklaa patukkaan ja siitä sitten kokonaan irti. Aikaa se vei, mutta pääsimpäs irti! Nykyään karkkihyllyltä lähtee mukaan myniksiä ja purkkaa ja joskus harvoin tummaa suklaata. Sitäkään ei tarvi enää syödä koko levyä vaan palanen tai kaksi silloin tällöin riittää. Myöskin hampparit, pitsat yms. kuului herkkuihini ja ennen niiden ajatteleminenkin toi kuolan suupieliin. Vaan ei enää. Karppailua takana tällä erää noin 3 viikkoa, mutta hampparin ajattelu ei hetkauta mieltä (tai kieltä) suuntaan tai toiseen. Kun on tarpeeksi kauan ilman hiilareita ja sokeria niin jopa ihan normi sininen maito maistuu suuhun makealta! Itse en ole vielä ainakaan laskenut makroja tai hiiliä, mutta uskoisin olevani ketoosissa sillä nälkää ei tule ollenkaan ja mielitekoja ei ole mihinkään. Tokikin minua motivoi karppaus terveyden takia enempi kuin laihduttamisen takia, mutta hyödyt ovat olleet jo näinkin lyhyessä ajassa niin mittavat että mielestäni suklaasta ja hamppareista yms. luopuminen hyvin pieni hinta.

En halua millään muotoa jeesustella, varmasti minulle tulee mielitekoja ja ehkäpä vielä syön vehnätuotteitakin harvoissa tilaisuuksissa, mutta halusin vain kertoa kuinka äkkiä makuaisti muuttuu ja ruoka ei enää hallitse ajatuksia niin suuresti. En ikinä olisi uskonut että MINULLA on tällainen itsehillintä (sillä sitä se alussa vaati), mutta kaipa tällä kertaa teen tätä itselleni oikeasta syystä. Tämä on asia jota en olisi heti uskonut vielä kolme viikkoa sitten!

_________________
Pituus 164 cm
Paino korkeimmillaan 89,8 kg, 2013-2014: 75,4 kg. Vaikean raskauden jälkeen lähdetään taas 85,1kg (25.1.2016)
Hitaasti mutta varmasti!