Jos ihminen toteuttaa virallisterveellisiä suosituksia, koska uskoo ne oikeaksi ja lopputuloksena on lihominen, niin kyllä minusta ihminen on aika syyntakeeton lihomiseensa. Jos vt-usko on kova (ja miksei monella olisi, kyllä se niin vahva "totuus" on), niin ei sitä hevillä kyseenalaista dieettiä, vaan syyttelee itseään ja miettii mitä tekee väärin. Kyllähän sen sitten yrityksen ja erehdyksen kautta vähitellen tajuaa, että nyt tää homma ei toimi. Musta on aika kummallista syyttää sellaista ihmistä läskeistään, joka on lihonut luultuaan tehneensä kaiken oikein.
Kaloriteoria voi toimia - teoriassa. Ja toki joillain ihmisillä se toimiikin, olemmehan erilaisia. Mutta mun kokemus on se, että mitä useampia dieettejä ja mitä enemmän jojoilua on taustalla, sitä vaikempi on kalorivajeen avulla laihtua. Tai se voi olla jopa mahdotonta. Mm. Patrik Borg (josta tykkään vaikka se ei karppi olekaan) kertoi järkeenkäyvän syyn siihen, miksi ihminen lihoo takaisin enemmän kuin mitä se on laihduttanut. Kun vt-kitudieeteillä laihduttaa, aineenvaihdunta hidastuu vääjäämättä ja se vähentää koomakulutusta. Samoin lihasmassa vähenee aina jonkin verran ja taas koomakulutus pienenee. Kun dieetti on onnistuneesti takana ja aletaan syödä taas enemmän, niin koska aineenvaihdunta on hitaampaa kuin ennen ja koomakulutus pienempää, ihminen lihoo väistämättä. Ja jos ruokavaliossa palataan niihin entisiin tapoihin, joilla ihminen päätyi tietyn kokoiseksi, se lihoo lopulta isommaksi kuin ennen. Sit kun taas aloitetaan dieetti, lopputuloksena on taas entistä lihavampi ihminen. Koko ajan perusaineenvaihdunta pienenee ja lopulta syömiset saa olla aika vähissä, jotta painon pystyy pitämään edes samassa. Säästöliekki-ilmiö on ainakin minun kohdallani täyttä totta, vaikka jotkut senkin kiistää.
Vaikka kaloriteoria toimisi teoriassa, niin yksittäiseen ihmiseen sitä ei voi soveltaa. Tutkimukset eivät koskaan kerro sataprosenttista totuutta, vaan kyse on aina todennäköisyyksistä. Jos minä puhun omista kokemuksistani, niin on aika tylyä väittää, että olen nyt käsittänyt jotain väärin, koska teoria ei tue kokemuksiani.

Mä soitin aikoinaan Painonvartijoihin (joka oli mulla silloin auktoriteetti laihdutusasioissa

), koska en laihdunut vaikka vähensin ja vähensin kaloreita. Sieltä ne kehotti mua syömään enemmän (!) ja sai houkuteltua mut kirjekurssille. Sitten niitä palluroita värittelin ja aluksi paino taas laski, mutta sitten kävi kuten monelle muullekin.
Jos onkin totta, että kaloreita vähentämällä teoriassa laihtuisikin, niin käytännössä se ei vaan mene niin. Teoria on kylmä ja tunteeton, eikä ota huomioon aineenvaihduntaa, hormoneita eikä myöskään psyykettä. Lisäksi pelkkä laihtuminen ei ole pääasia, vaan myös painon pitäminen alhaalla. On todettu, että vain 5 % laihduttaneista pystyy pitämään saavuttamansa painon ja loput lihoaa enemmän tai vähemmän, kun dieetti loppuu. Onhan se selvä, että jos palaa aiempiin tapoihin, niin painoa kertyy ja jos on saanut aineenvaihdunnan sekaisin, painoa tulee jopa entistä enemmän. Kaloriteoria on yksi teoria juu, mutta se tuijottaa vain kylmästi lukuja ja numeroita, eikä ota huomioon ihmisen ja elämän monia ulottuvuuksia. Kaikkia mahdollisia muuttujia ja ulottuvuuksia on tieteellisin keinoin aika hankalakin ottaa huomioon. Jos minä lihon pilattuani elimistöni ikuisilla kaloreihin tuijottavilla kitudieeteillä ja laihdun vhh:lla vaikka syön paljon kaloripitoista rasvaa, niin kuka kaloriteoreetikko voi tulla sanomaan että kokemukseni ovat vääriä. Kalori ei ole kalori, sen tajusin jo ennen kuin keksin karppaamisen. Sen vain tuntee ja näkee, että nyt ei kaikki toimi kuten pitäisi. Kuten
teoriassa pitäisi.
Oh, tulipas pitkä sepustus. Suo anteeksi Brilla että näin paljon höpisin sun päiväkirjassasi.
