karppaus.infon arkistoitu foorumi

Minua motivoi kaikista parhaiten Tavoite, yleensä se on jokin tapahtuma tai loma, johon saakka täytyisi olla tarkka syömisten suhteen. Nyt se on parin viikon päässä oleva miehen työmatka, jonne menen mukaan "edustamaan" yhteen tilaisuuteen tuonne läntiseen naapurimaahan.

Ostin oikein tilaisuutta varten mekon viime viikolla Hesasta eräästä pikkuputiikista. Halusin sovittaa muutamia mekkoja siellä ja myyjä katsoi minua ja arveli että S-koko taitaa mennä päälleni. Hämmennyin hetkeksi, eipä siitä vielä niin pitkä aika ole kun olisi tarjonnut XL-kokoja (jos niitä tuollaisessa putiikissa olisi ollut?). Ja tosiaan menihän se päälle, ostinkin sen, mutta eipä ole yhtään varaa lihoa. Joten siinä on motivaatiota kerrakseen.

Viikossa olen saanut kilon pois, paino on nyt 62,9. Liikuntaa olen lisännyt, mutta makrojakin olen laskenut pitkästä aikaa. Hiilarit 20 paikkeilla. Löysin kaapista avaamattoman, joskus iHerbistä tilaamani vähähiilarisen proteiinijauheen, jolla olen korvannut lounaan, lisäksi yksi keitetty muna.

Seuraava Tavoitekin on jo mielessä. Lokakuussa on yksi pitkä iltapuku -tilaisuus, johon pitäisi hankkia sopiva asu. Mulla roikkuu kaapissa iltapukuja XL-koosta M-kokoon, jotka on hankittu suunnilleen sen mukaan että mahtuu päälle. Joten nyt hankitaan se juuri oikea, eikä koko saa tulla vastaan!

Apua, mun tekstithän alkaa muistuttaa jotain naistenlehtien tarinoita, niinkö pinnallinenko minusta on tullut? (En edes lue naistenlehtiä paitsi lääkärien vastaanotoilla!) Laihtuminen, paino, vaatteet jne! Mutta tämän karppaamisen ansiosta minusta on tullut sen painoinen, josta olen kymmeniä vuosia haaveillut, ja hurmoksessa vielä ostelen vaatteita jatkuvasti kun ennen inhosin vaateostoksia. Ja ruokakin on jollakin tavalla hiukan taka-alalla, koska olen jo oppinut tietämään mitkä makrosuhteet ja mikä ruoka sopii minulle, eikä enää tarvitse tehdä kaikenlaisia ihmiskokeita. Joten tämä pinnallisuus annettakoon anteeksi?

Yöllä tuli nukuttua huonosti, kun myötäjännitin tytön ekaa yo-kirjoitusta (saksan kuuntelu). Tyttö taisi nukkua kylläkin vielä huonommin.

Pyrin nyt nostamaan hiilarit johonkin 20 tienoille, kun vatsa tuntuu reagoivan liikaa sitä vähemmillä hiilareilla. Täytyy kokeilla mikä luku on sopiva. Saman ilmiön huomasin viime talvena, kun olin oikein vähillä hiilareilla. Siis olossa ei ole mitään vikaa vähilläkään hiilareilla, mutta vatsa ei kestä esimerkiksi kookosrasvaa, steviaa, d-vitamiinia, sokerialkoholeja tai vitamiineissa/lisäravinteissa usein olevaa glyserolia, vaan ripulihan siitä seuraa. Normaaleilla hiilareilla pystyn kyllä niitä syömään, jopa Atkinsin patukoita, vaikka yleensä välttelen sokerialkoholeja.

Eilen aamulla turkkilaista
lounaaksi muna, proteiinijauhe
päivälliseksi juusto-jauhelihapihvi ja coleslaw, 2 palaa Maraboun 86%
illalla 2-munan munakas, kinkkurouhetta, tomaatti + hiilareiden nosto mehukeitolla/marjoilla ja rahkalla. Nukunkin paremmin hiilareiden voimalla, muuten olen liian pirteä öisin.

Makrot: 23H, 79 P, 63 R, 998 kcal

Vaakakin jostain syystä on menossa mukana, -400 g eilisestä! Paino 62,3 kg.

Paino on jämähtänyt 61,7 kiloon, mutta tulihan viikonloppuna syötyä vähän enemmän. Mutta ihan hyvä paino, edustusmekkokaan ei kiristä. Huomasin, että alimmillaan paino on ollut heinäkuussa, 61,6 kiloa, joten ei olla kaukana ennätyksestä!

Huomenna matkalle ja toivon, että saan pidettyä syömiseni kurissa. Matkan jälkeen on sitten tarkoitus vielä pari kiloa tiputtaa (+matkakilot?) , että pääsisin tuon maagisen 60 kg:n alle. BMI on nyt 21,3, ehkä jopa yhdellä voisi sitä alentaa? Ainakin peilikuvan perusteella vielä olisi siihen varaa!

Hotellissa ollaan. Kumma kun matkalla tekisi mieli syödä koko ajan. Onkohan jäänne entisestä elämästä?

Otin kotoa mukaan lehtileipää, koska tiesin että täällä on jääkaappi ja voin syödä omiakin ruokia. Avaamaton paketti oli täynnä kuoriaisia ja toukkia. Jäipä voileipä tekemättä. Yäk. Onneksi en tehtinyt suuhuni pistää...

Mukava yllätys sen sijaan oli, että tässä vieressä on putiikki, jossa luki Festkläder. Vaikutti lupaavalle, joten suunnistin sinne, kun mies meni kokouksiinsa ja löysin sen iltapuvun, jota olen ollutkin etsimässä. Juuri sopiva nytkin, joten sen takia ei tarvitse enää kiloja pudottaa. Olisihan siellä ollut yksi vielä ihanampi, mutta sitä varten olisi kyllä olisi pitänyt olla pari numeroa pienempi. Joten se siitä.

Hyi helvata, oikeinkos ne oli näkyviä ja liikkuvia ne ötökät niis leivissä?

Mut kiva jos löysit asun jota etsitkin

_________________
Päikky: http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=11&t=72076

Joo, kyllä oli, eipä tee mieli lehtileipää vähään aikaan. Tultiin aamulla kotiin ja avasin heti kaksi muuta kaapissa ollutta pakettia, muttei niistä mitään löytynyt.

Ruokailut matkalla meni melko hyvin. "Virallinen" illallinenkin oli miellyttävä yllätys: Kokt ishavstorsk med brynt smör, hackat ägg, räkor, riven pepparrot och färskpotatis. Hyvin karppia ja todella hyvää, vaikken mikään suuri kalan ystävä olekaan. Jälkiruoka sen sijaan meni sokeriksi: Creme bruleeta.

Eilen tuli syötyä Ruotsin mäkkärin erikoisuus (?) Grilled Chicken Gourmet -purilainen, joka oli melkoinen pettymys: kana ei ollut grillattu kunnolla vaan maistui ja näytti enemmänkin keitetylle. Siitäs sain, kun en valinnut karpimmin.

Huomenaamulla vasta vaa'alle. Ei vielä tänään, sillä vaikkei ehkä hiilariruokia tullut syötyä liikaa, niin pähkinöitä ja prossasuklaata meni tavallista enemmän.

Vaaka on näyttänyt tasaisesti 64 kiloa koko viikon. On ollut todella vetämätön olo koko viikon ja ruokaa on mennyt paljon enemmän kuin normaalisti eli jatkuva napostelemisen tarve on vaivannut. Tajusin vasta eilen mikä on vikana: joku pöpöhän se on minuun iskenyt. Mies alkoi yskiä ja pärskiä, ja minä kun saan nämä taudit yleensä paljon lievempänä, niinpä ei edes juolahtanut mieleen, että jotain sellaista on menossa.

No, tänään tuntuu jo paremmalle, mutta taidanpa vielä viikonlopun hemmotella itseäni ja syödä mitä huvittaa. Katsotaan sitten ensi viikolla pitäisikö vähän rajoittaa... joo, ainakin prossasuklaan syömistä.

Ulkona on sen verran erikoisen lämmintä syyskuuksi, että taidanpa mennä leikkaamaan nurmikon. Tunti siihen menee, joten se saa olla tämän viikon liikunta-annos.

Tällä viikollako minun piti ryhdistäytyä? Taitaa tämäkin viikko olla jo menetetty... Farkut tuntuivat jo hiukan kiristävän, vaikkei painoa ole tullut lisää. Edelleen suklaa maistuu liikaa, mieskin jo kiinnitti asiaan huomiota, kun yks ilta meni koko levy kerralla (joo, joo, punapäivien syytä se vain, selittelin , muttei tainnut mennä läpi) Päivät menee menee hyvin, mutta nuo pahuksen iltasyömiset.

Kesällä oli jotenkin helpompaa pitää itseään kurissa, kun liikkui vähissä ja kevyissä vaatteissa ja peilikuva kertoi tilanteen. Nyt on aina kotonakin sitä sun tätä fliisiä päällä ja näkee itsensä peilistä vain muodottomana möhkäleenä. Töissäkin palelen aina, joten kerrospukeutumista sielläkin.

Motivaatio siis täysin hukassa. Matkat ovat yleensä hyviä siinä, mutta nyt suunnitellaan matkaa vasta tammikuun lopulle. Siihen on vielä 4 kuukautta, tuntuu liian pitkälle ajalle. Toisaalta siinä ajassa saisi aikaiseksi vaikka mitä, neljän kilon pudottaminen onnistuisi leikiten ja saisi vaikka tehojumpilla itsensä trimmimpään kuntoon. Mitenkähän saisi itsensä psyykattua siihen?

Enpä taida jaksaa nyt tällä hetkellä huolehtia liikaa syömisistäni, kunhan paino ei nouse. Jospa keskittyisi enemmän tuohon kiinteyttämiseen, on vähän sellainen fiilis. Callanetics ja Pilates.

Ei se karppauskaan mikään ihmelääke joka vaivaan ole, vaikka joskus niin luulenkin. Oltiin tyytyväisiä kun tyttö keväällä aloitti karppaamisen ja iho-ongelmat hävisivät melkein olemattomiin. Mutta loppukesällä tulivat pahempina takaisin. Ollaan mietitty mikä on muuttunut keväästä, mutta ollaan tultu siihen tulokseen, ettei mikään ainakaan ruokavaliossa.

Tässä kokeilut:

1. Ihotautilääkärissä ennen karppausta. Epiduo-geeliä reseptillä, mutta apteekin brevoxyl ajaa saman asian. Teralysal-antibiotteja ei edes haettu apteekista. Voiteilla ei huomattavaa tehoa, ihon kuivumista. Lääkäri sanoi, ettei ruoka-aineet vaikuta mitenkään iho-ongelmiin.

2. Karppaus auttoi puoli vuotta. Viljat ja sokeri jäivät kokonaan pois. Maitotuotteita voisi vähentää, hän tykkää kylläkin liian paljon kermasta ja homejuustosta, ettei niistä hevin luovu, joten paleotyyppinen ruokavalio tuskin onnistuu. Mutta ei halua luopua karppaamisestakaan, kun ehdotin vähärasvaisempaa ja runsashiilarisempaa kokeiluun.

3. Molemmat siirryimme keväällä kookosrasvaan meikinpoistorintamalla ja muutenkin ihonhoidossa. (Minä kyllä kokeilen lisäksi DMAE Firming Fluidia kasvojen ja kaulan kiinteyttämiseen, katsotaan nyt jos tehoaa?) Myös oliivi-, manteli-, jojoba- ja avokadoöljyt käytössä.

4. Muutama viikko sitten ehdotin hänelle suolahoitoa, eipä ainakaan vielä tuloksia.

5. D- ja C-vitamiinia ja kalanmaksaöljyä on mennyt koko ajan. Spirulinaa ostin hänelle, mutta eipä näytä menevän kurkusta alas, joten taidan itse joutua sen syömään.

6. Eilen kävin iHerbistä ostamassa probiootteja, josko niistä olisi apua.

Tämän jälkeen keinot on lopussa. Meillä muilla perheessä ei ole ollut vastaavia ongelmia, joten tätä varten olen aika paljon tutkinut aknea netissä. Ehkäpä on vain tyydyttävä siihen, että se on geneettistä/hormonaalista/stressiperäistä ja se iän myötä häviää tai sitten ei. Eipä se paljon häntä lohduta.

Jos karppaaminen ei hänellä tehoa akneen, niin ei se myöskään ole kummallakaan tehonnut migreeniin. Minulla tosin vähentänyt, kunhan pysyttelen erossa sokerista. Joten ei se karppaaminen kaikkeen ole vastaus, vaikka kuinka toivoisi sen olevan!

Minkä ikäinen sun tyttös on? Itselläni on ollut massiivisia iho-ongelmia erilaisten hormoniheilahtelujen vuoksi, ja satoja euroja kosmetiikkaan ja kasvohoitoihin syytäneenä voin todeta, että en ole huomannut minkäännäköistä korrelaatiota ihon kuntoon

Sen sijaan seuraavilla seikoilla näen olleen jotain yhteyttä:

1. Ulkoilu. Pitkäkestoinen liikunta raikkaassa ulkoilmassa. Tunnista ylöspäin.
2. Pesuaineitten vähentäminen. Puhdistan meikit illalla, minkä jälkeen suolaan. Ehkä kerran viikossa öljyän. Ennen muinoin puhdistin geelillä ja kasvovedellä sekä rasvasin aamuin illoin.
3. Rasvan syönti. Teillä ilmeisesti hanskassa?
4. Raakaravinto. Vihersmoothiet aamuisin.
5. E-pillerit. Vaikka ihan pelkästään ihon kunnon vuoksi en hormoneja itseeni lähtisi tunkemaan.
6. Veden juonti & kahvin käytön vähentäminen.

_________________
Edustusvaimon etsikkoaika
Karkittomat päivät: 1. Ennätys tänä kesänä: 9

Heippa edustusvaimo!

Tyttö on 18 v kahden viikon päästä. Sinun listaamasi kohdat 1-3 ovat ihan kohdillaan. Raakaravintoa ei ole kokeillut, tuskinpa saan häntä sinne päin ohjattua, kun ainoa vihannes joka menee nurisematta alas on parsakaali. E-pillereitä ei vielä ole käytössä, sen hän saa itse päättää kun se tulee ajankohtaiseksi. Ei juo kahvia eikä teetä, joten niitäkään ei voi vähentää.

Harmittaa vain niiiiiin paljon, kun luultiin ongelman hävinneen karppauksen myötä!

Oma iho kyllä tykkää karppauksesta, ja pelkät öljyt riittävät puhdistamiseen. Ei edes tarvitse rasvailla mitään ylimääräistä. Suolahoitoa saunassa, that's it!

Arrakkipallot olivat entisessä elämässä varsinainen houkutus. Opin syömään niitä ruotsinvuosina, eikä yksi riittänyt koskaan!

Bongasin arrakkiaromia kaupasta ja palloset tulivat tietysti mieleen. Lisäsin aromia suklaamuffinseihin ja herkullista tuli! Taitaa tosin olla makukysymys, tyttö maistoi ja sanoi YÄK. Saanpa syödä yksin, kun mieskin hylkäsi lähinnä makeuden tähden.

Omat arrakkimuffinsit: munaa, voita, mantelijauhoja, kaakaota, makeutusainetta ja aromia

Tässä alkuperäisten pallojen aineslista:

Kuka on sanonut että karppailessa ylläpito on helppoa? Minä syön liian paljon, kylläisyyssignaali - mikä se sellainen on? Paino nousee salakavalasti ja taas on kiloja pudotettavana. Ennen kuvittelin, että ylläpidossa saan syödä muka miten paljon tahansa kunhan pidän hiilarit alhaalla. Mutta ne perhanan kalorit eivät katoa minnekään vaikka kuinka toivoisi. Eli joudun siis lopun elämääni miettimään kaloreitakin. Karppailessa tosin sekin on helpompaa, en pystyisi siihen VT:llä enkä pystynytkään entisessä elämässä, jolloin ainoa vaihtoehto oli lihominen.

Eli välillä on syötävä vähemmän, kun en tunnu löytävän sitä kultaista keskitietä. Esimerkiksi 86% suklaalevy voi mennä päivässä helposti. Ylläpidossa miettii, että eihän siitä tule hiilareita kuin 19, mutta unohtuu, että kaloreita kerääntyy 600.

Eli älä syö suklaata tai muuta vastaavaa? Mutta helpommin sanottu kuin tehty – joskus. En tiedä mitkä mekanismit tuota itsekuria säätelevät, mutta välillä se onnistuu yllättävän helposti ja välillä ei millään.

Mutta, kurinpalautus on nyt onnistunut! Alkoi jo huolestuttaa kun yläraja (itse itselleni asettama) 65 kg alkoi ylittyä. Kaipa se laukaisi päässäni jonkinlaisen naksahduksen kurinpidon hyväksi. Viime torstaina aloin vähentää syömiäni määriä ja viikonloppukin meni oikein hyvin.

Katsoin laskutikusta koomakulutukseni, joka nyt on 1340 kcal. Ajattelin pitää kalorit suunnilleen tuossa ja hiilarit 20:ssä ainakin tämän viikon. Viikonloppuna on tiedossa ravintolaruokailua, joten siihen tämä putki viimeistään katkeaa. Sen jälkeen voisi yrittää taas pitää muutaman niukkakalorisen päivän viikossa, muina päivinä syöden kohtuullisesti. Ideaalina olisi että paino hiljalleen tippuisi 60 kiloon. Voisi onnistua jos vain jaksan laskea makroja.

Muutenkin kiinnostaisi millaiset makrot olisivat minulle ihanteelliset ylläpitoon. En ole koskaan laskenut niitä tarkkaan ylläpitovaiheessa, ainoastaan laihdutuksessa. OK, nyt sisäinen tilastotieteilijä innostui jälleen!!!

Paino tänään 64,0 kg.

Eiliseen jatkoa, kun mietiskelin miksi en pysty syömään kohtuullisia annoksia muuta kuin pinnistäen. Olisikohan vielä entiset syömismäärät jossain takaraivossa? Toisaalta kesällä matkalla huomasin, ettei kokonainen pizza mennyt alas niin kuin ennen, vain puolikas. Mutta onhan se niin kiva tunne, kun maha on melko täynnä. Mielihyvää ja itsensä palkitsemista, sitähän ruoka on mulle aina ollut. Mutta ei siihen riitä pikkuruinen annos, paljon olla pitää. Mitenkähän sen saisi mielessään muutettua? Jotain mielikuvaharjoittelua?

Yksi sukulainen oli sanonut siskolle, että onpas se Akileija pienentynyt: onkohan mahdettu veistä käyttää, kun on niin laihtunut. Hiukan harmistunut olen, kun jotkut eivät kerta kaikkiaan usko, että karppaamalla voi todellakin laihtua. Vai että vielä kirurgin käsittelyssä?

Eiliset makrot: 21 H, 90 P, 99 R, 1403 kcal

21.10: 65,1 kg
22.10: 64,8 kg
23.10: 64,4 kg
24.10: 64,0 kg
25.10: 63,8 kg

Syö kuule vaan riittävästi, mut laita paljo rehuja
Nälkäisenä ei ole elämässä laatua
Mulle tulis ainakin fiilis et siitäs sait hahhaa, jos joku kyselis mun laihtumisesta, JOS siis edes laihtuisin...
Paitsi nyt kun luen Jaakkolan hormonidieetistä niin huomaan paljon, ja ehkävieläjoskus....

_________________
Päikky: http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=11&t=72076

TeijaS, hormonikirja minullakin on työn alla.

Eilen oli kiire päivä, lounaaksi vain Atkinsin patukka. Iltapäivällä shirataki-nuudeleita ja kinkkukermakastiketta. Illalla herkuttelin isolla metukka-lehtisalaatti-tomaatti-kurkku-raejuustosalaatilla ja leipäjuustolla. Mies kysyi että korkataanko pullo, ja minä että mitä? Mutta kyseessä olikin viime kesänä italialaiselta viinitilalta ostettu niiden omaa tuotantoa oleva oliiviöljy. Toihan se oman ulottuvuuden arkiseen salaattiin, mukavia muistoja kuumasta kesäpäivästä viiniköynnösten keskellä. Täytyy kyllä tunnustaa, että ihan normioliiviöljylle se maistui, mutta teki silti salaatista jotain extraa.

Aika vähän tuli syötyä: 22 H, 70 P, 82 R, 1174 kcal. Paino ei kuitenkaan laskenut kuin 100 g, mihin vaikutti kyllä osaltaan huonosti nukuttu yö, vaivaiset viisi tuntia unta. Mielessä pyöri kaikenmaailman asiat, eivätkä tuollaiset huonot yöt koskaan edistä painonlaskua.

Heippa taas pitkästä aikaa (Vai oonkohan mä täällä uudessa päiväkirjassa edes kirjoitellut? No nyt kirjoitan!)

Komppaan Teijaa noissa rehuasioissa. Salaatit ja muut kasvispitoiset ruoat on mullakin suuressa huudossa, kun tykkään syödä paljon vihanneksia. Ja onhan ne pirun terveellisiä, puhdistaa suolta paremmin kuin mikään täysjyväleiväke

_________________
Jos jonkinlaista ylläpitoa ja laifstailia, vilkaisehan!

"Remembering you are going to die is the best way I know to avoid the trap of thinking you have
something to lose. You are already naked. There is no reason not to follow your heart."

Joo, sen huomaa että paino ei koskaa juuri laske yhtää jos ei uni tule...

_________________
Päikky: http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=11&t=72076

Heippa Anniem!

Älkää olko huolissanne, kyllä minä kasvisten merkityksen tiedän, nyt vaan on lähinnä salaattien aika. Mun täytyy vain aina aloittaa tällainen kilojenpudotusoperaatio vähän radikaalimmin, jotta pääsen kunnolla vauhtiin. Pari viikkoa, vähän niin kuin Atkinsin induktion tapaan.

Olen lueskellut Hormonidieetti-kirjaa. Liian suuri insuliinin määrä, naishormonien epätasapaino ja stressihormonit ovat varmasti kaikki vaikuttaneet kroppaani. Mutta ei kirja mitään mullistusta aiheuta elämässäni, ehkä joitakin uusia tai unohtuneita ideoita poimin sieltä. Enkä välttämättä usko noihin täsmäiskuihin, mutta aina voi oppia uutta!

Mielestäni olen jo tervehtynyt ja olen tyytyväinen nykyiseen ruokavaliooni, mutta voisinko vielä parantaa jotain?

Suolisto
Onko suolisto kunnossa? Kyllä, ei ainakaan ole mitään ongelmia. Entisessä elämässä oli, mutta jo pelkästään turkkilaisen jogurtin ottaminen ruokavalioon auttoi valtavasti. Hyvät rasvat omega-3, kookosöljy, voi, pähkinät ja avokado käytössä, mutta raakaruokaa voisi varmaan lisätä.
Probiootit? Nykyisin myös niitä: iFlora Multi-Probiotic, jauheena.
Maksa? Sitä en ole ennen pahemmin huomioinut, mutta sen toimintaa edistävistä ruoka-ainelistasta on suurin osa käytössä. Ravintolisistä käytän arginiinia ja spirulinaa.
Monivitamiinit? Käytössä on Life Force Multiple, No Iron
Happokuorman vähentäminen? Listattuja kasviksia tulee kyllä syötyä, muita emästä lisääviä aineita harvemmin lukuun ottamatta öljyjä, manteleita ja siemeniä.
Uni? Magnesiuminpuute on yleinen syy uniongelmiin. Magnesiumsitraatti on käytössä, mutta uniongelmia silti silloin tällöin, koska stressiä ei kokonaan voi välttää. Käytän myös silloin tällöin melatoniinia, josta on todella ollut suuri apu.

Insuliini
Insuliiniepätasapaino näkyy kirjoittajan mukaan erityisesti yläselässä, kyljissä, jaloissa ja pepussa. Lupaa että rasva palaa nopeasti erityisesti kyljistä VHH:lla. No enpä ole huomannut, kyllä se väheni tasapuolisesti joka puolelta kehoa.

Kortisoli
Pitkäaikainen kortisoliepätasapaino kerää rasvaa vyötärölle, napaläskiä. Riittävä magnesium tasapainottaa kehon stressireaktiota ja auttaa nukkumaan paremmin. Totta kai yritän ja olen yrittänyt välttää stressiä, mutta sitä vain joskus tulee.

Naishormonit
Naishormonien epätasapaino kerää rasvaa peppuun ja reisiin. Vaihdevuodet ovat nurkan takana, vaikkei vielä ole oireita, joten tämä oli kiinnostavinta: myös rasvasolut lisäävät estrogeenin määrää. Vaihdevuosi-iässä tämä on turhauttavaa, sillä naishormonien tuotanto hiipuu, mutta keho pitää rasvasoluista kiinni kahta kovemmin tasoittaakseen hormonitasojen laskua. Magnesiumvaje voi olla menopaussi-ikäisillä naisilla lähes 100%. Keski-ikäiset naiset ovat saaneet apua vaihdevuosioireisiin antioksidanttien, siperialaisen raparperiuutteen (???, täytyy googlata), magnesiumin, e-vitamiinin, VHH:n ja painoharjoittelun avulla.

Mitä jäi käteen? No eipä paljon mitään. Magnesium näyttää olevan ihmeaine jokaiseen hormoniepätasapainoon, joten voisin kai yrittää sitä lisätä. Ehkäpä tämä kirja olisi sopinut minulle paremmin silloin, kun elämä ei vielä ollut karppia!