Plääh, nyt pitäis sit alkaa korjailemaan notkoselkää... Innokkaasti kyllä toivon että tähän joku auttais. Eka meen varmaan fyssarille ja siitä sit katellaan. Aion kyllä venytellä, varsinkin etureisiä ja lonkankoukistajia...Sitten salitreeniä, vatsalihakset niin, että jalat ei ota maahan. En sit tiiä miten ton vatsarutistuksen kanssa toimin(tämmösessä laitteessa
http://www.hur.fi/index.asp?product=Abdomen ), ku se ottaa mulla älyttömästi reisiin ja varmaan just tonne lonkkiin? Teen jotain väärin
Omasta mielestä näytän jo suht-hyvältä. Edestä ja takaa. Mutta
sivusta on jotain niin hirveetä. Selkä tosi pahasti notkolla ja maha tosi pahasti edessä. Ois tätä voinu aikasemminkin alkaa ajattelemaan, mutta äh. Tästä tulee taas yksi ikuisuus projekti, ku ei nää selkä ongelmat korjaannu viikoissa, eikä kuukausissakaan. Eihän mulla muuta ookkaan, kun aikaa. Itteäni saan tietty tästä selästä kiittää, liikkuminen ois varmaan ollut hyväksi. Jos ois vaan tajunnu että mun hengenahdistukset ei ollu normaaleja, niin ois saanu apua siihenkin. Kumma kyllä, että liikunnanmaikat ei koskaan puuttunu asiaan, aina välillä mulle tuli semmonen "no nyt liikun kunnolla" ja sit oonki koht ihan henkikievereissä ja maikka käskee juosta lisää. Sitten olikin ihan "taju-pois-tunne". Siks se usein oli sitä, että liikuntatunneilla en tehnyt oikeestaan mitään, ku ei mitään ymmärrystä tullut. Toisaalta, miten sitä ois voinu odottaakkaan, ku ei mulla mitään sairauttakaan oltu diagnosoitu.
Ja mä ku lapsi olin, luulin vaan että on niin huono kunto, etten pysty tekemään puoliakaan siitä mitä muut.
Kaikista pahin kyllä oli tossa pari kesää sitten. Läiskittiin iskän kanssa sulkapalloa pihalla ja oli suht-kuuma. Ei siinä kauheesti tullu ees juostua, mutten jaksanut ku ihan pari minuuttia vaan ja olin ihan läkähdyksissä, faija totes vaan "en tiennykkää et sulla on noin huono kunto" Totesin vaan, että muuten jaksaisin paljon kauemmin, mutku en saa henkeä, EN SAA, EN SAA HENKEÄ. Siitä lähin sitten sisälle ihanan viileään puuskuttamaan.
Nyt ei enää noi hengenahdistukset vaivaa, pystyy siis liikkumaankin.
Liikunta on kyllä ihanaa, vaikka oon siitä viime aikoina luistanutkin mm. selkäkipujen takia...Täytyy vaan löytää ne selän kannalta parhaat lajit, niin sit on homma hanskassa. Nää selkäkivut on viime aikoina pahentunut, mm. viikonloppuna pelkästä kävelystä tuli selkä niin kipeäks, että tuntu jo et koht ois taju veks. Äiti ei tunnu ottavan tätä tosissaan, hymähti vaan kun kerroin. Lisäks pyöritteli silmiään, kun sanoin että muuten oon jo aika tyytyväinen mun kroppaan, paitsi sivuprofiiliin. Eikä se vissiin usko, että mun selkä on tosi pahasti notkolla, sano vaan että "no on mullaki", se tosin on ylipainoinen eikä sillä kyllä mun silmiin edes ole huono ryhti. Se siitä tuesta sitten.
Onko vanhemmat tosiaan noin sokeita lapsiensa "virheille", että mussa ei voi mikään olla vikana?
](./images/smilies/eusa_wall.gif "Brick wall")
No, ei se fyssari kai maksa mitään, kun oon alaikänen. Yksityisillä varmaan maksaa, mutta sairaalassa ei pitäis, mutta sinne tarvitseekin jo lääkärintodistuksen ja saa nähä saako semmosta. Jos pitää mennä yksityiselle, ni tuskin mamma mitään maksaa, ku sen mielestä tää ongelma tuntuu olevan se-ja-sama vaikka mä selvästi kärsin.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Lisäks oon alottanu liikkumaan, joten ehkä ne on nesteitä. 
Lisäks reidet on silottuneet! 
Mut kiitos silti 
)
Kun eihän se, että "on mullakin notkoselkä" tarkoita sitä, että se olisi normaalia ja ettei sitä voisi hoitaa pois. Mwöh.
