karppaus.infon arkistoitu foorumi

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Josko tänään sit paremmin?
Paino 80,4kg
Ressaa ensi viikko kun iitalla on ensi viikolla foniatrianpolilla terapiaviikko ja joka aamu pitää olla pienten kanssa siellä puol ysi, sitten päivä hengailla kaupungilla ja iltapäivästä hakea iita pois. perjantai aamuna pitää lähteä Mikkeliin ajamaan autonhuoltoon ja ystävättären lapsen ristiäisiin. Olen ollut varmaan liian kauan jo kotona kun kaikki tälläinen aikataulutus aiheuttaa paniikkia ja minä varsinkin kun olen tunnetusti niin huono valmistautumaan.
Huoh... Taitaa tämäkin päivä mennä penkin alle...

_________________

Mulla on matkakuume jo silloin, kun pääsen kaupunkiin, Mikkeliin, ystävän kyydissä, tai jos bussilla menen.
Ihan tolkuttomasti touhuun ja veivaan vaatteita päälle ja pois, mikä ois hyvä asu kun maalaistyttö pääsee kaupungissa käymään
Koirakin vaistoaa silloin, että jahka jotain jännää tapahtuu.
Olen aina koiran kanssa, paitsi välillä käydään ystävän ja hänen suloisen pikkukoiran kanssa lenkillä. Ja joskus istutaan kahvilla yhdessä.
Mun päivät kuullostaa tylsiltä, silti tuntuu joskus että päivä loppuu kesken. En silti kuulu niihin, jotka kärsii yksinolosta. Nautin kun saan itse olla oman kotini herra. Johtuu varmaan mun kamalasta liitosta narsistin kanssa.
Mun ei tarvii kuin kaupungissa käydä vaik kirppiksellä, Tokmannilla ja Lidlissä, niin tuntuu kuin olisin maailmaa nähnyt enemmänkin. Ihmisiä, niitä on niin paljon siellä
Kun tällä kylällä tulee joku joskus vastaan ja kaupan kassan kanssa vaihdan pari sanaa.
Olen asunut Mikkelissä keskustassa, ja meni aikaa tottua tähän pieneen kyläyhteisöön. Kaikki kun tuntee kaikki ja tietää kaikkien asiat.
On täällä hyviä puolia niin paljon, että en kaipaa kaupungin vilskettä.
Meillä on hauvan kanssa hyvä täällä mettän äärellä ja järven vieressä

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Kenelle kuulostaa ja kenelle ei. Itse olen aina ollut tosi itsenäinen ihan pienestä pitäen. Tykkään touhuta itsekseni ja vaalin sitä omaa tilaa jota kylläkin nykyään on liian vähä. Minustahan tuli vahingossa suurperheen äiti. Aina ajattelin että teen kaksi lasta, pojan ja tytön ja kasvatan he sitten itekseni. Elämä ei sitten kuitenkaan mennytkään niin kuinka olin suunnitellut ja yhtenä vuonna kun olin esikoiseni yksinhuoltaja ja asuttiin mekin Mikkelin keskustassa silloin, toisena vuonna olinkin jo raskaana ja rakastunut yksinhuoltaja isään niin kerta ryminällä yhdestä lapsesta olikin tullut kolme lasta. Pari vuotta ja neljä lasta. En ole koskaan edes ajatellut olevani lapsirakas ihminen, kivojahan ne ovat olleet mutta aina oli hyvä sit voida ne palauttaa oikeille omistajilleen. Sama pätee osittain vieläkin paitsi että omat lapseni on tärkeimpiä ja rakkaimpia kuin kukaan.
Plaah. Ensi viikosta jos selviän niin sitten helpottaa joka sortilta. Nyt pitää kituuttaa vielä viisi päivää. Kärsimys ennen helpotusta. Pitää vain yrittää psyykata itseensä. Jotenkin.

_________________

Huh päivä jo voitonpuolella ja yllättävän kivuttomasti! Jälleen saan huomata että vain ne lähdöt on vaikeimpia. Ja iitalla meni mainiosti! En tiedä oliko se äidinsokeutta, mutta tilanne mielestäni ei ollu lainkaan NIIN huonosti ja hänellä oli ainakin kovin hauskaa! Huomenna uudestaan ja suoraan kuulontutkimuksiin. Ruoka asiatkin järjestyi paremmin kuin hyvin eikä mitään naputtamisen aihetta.
Pääkipu vain alkoi tänään. Hiilet ollu alle 10g, lihalientä pähkinöitä ja jauhelihaa ollu tänään. Ei nälkää lainkaan eikä mielitekoja. Hyvä hyvä!

_________________

Unohdin punnita aamulla.
Nyt on kyllä hyvä mieli kaukana. En osaa sanoa olenko minä nyt vain sokea äiti joka kieltää todellisuuden koskien omia lapsiaan vai äiti joka tuntee lapsensa paremmin kuin tuntematon hoitohenkilökunta. En ole koskaan ajatellut iitaa mitenkään vammaisena. Itsepäinen ja voimakastahtoinen kyllä. Puheenkehitys jäljessä ja ihan syystäkin mutta kehitys on ollut valtava syyn selvittyä. Minä itse halusin iitan ehottomasti saavan kaiken avun mitä on tarjolla, mutta nyt minulla onkin paha mieli. Onko minulla vammainen lapsi? Enkä minä itse ole sitä huomannut. Olenko minä ihan kuuro/sokea kun en itse ole sitä tajunnut. Esikoisella oli samanlainen tuo puheenkehitys enkä häntäkään osannut ajatella puhevammaisena. Nyt hän käy normaalisti koulua. Vammainen, miksi se sana on niin pelottava? Ihan kuin olisin jotenkin loukkaantunut. En tiedä. Paha mieli.

Syömiset muuten hyvin MUTTA kun yritettiin junnun kanssa tappaa aikaa kaupungilla ja mentiin sit Subille kahville ja otin hänelle sit maitoa ja suklaakeksin. No keksiä hän ei syönytkään niin en vaan voinut heittää sitä pois! En voinut!

Nyt pitäisi vielä saada itsensä kerättyä ja alkaa askareihin. Mökki ihan sekaisin ja huomiset ruuat sun muut tehtävä. Onneksi ei vielä tarvitse töissä käydä, kyllä olis loputkin hiukset lähtenyt päästä jos tätä olis joka viikko. Noh, sekin aika vielä koittaa, onneksi mulle sopii kalju...

_________________

Paino 79,5kg
Iho vaikuttaa todella hyvälle ! Maitotuotteiden vähentäminen on varmasti siihen syynä. Tai olen kyllä sitä vettäkin nyt patistanut itseni juomaan, se selkeästi oli taas aika nihkeässä.
Voin määräkin laskenut ja nyt ei vatsa olekaan toiminut normaalisti, sitä vissiin pitää lisätä vaikka sian ihraa olen kyllä vetänyt.
Mieli vielä aika herkillä, kai tämä on jokin työstämisprosessi.
Itseänihän syytän tästäkin, jollainlailla.
Pitää pureskella.

_________________

Paino 79,3kg
TORSTAI!!! Ei stana nyt alkaa olla jo voiton puolella. Henkisesti tosi raskas viikko. Unetkin aika katkonaiset ja sen kyllä tänään on saanut huomata naamassa. Nyt pitäis sit alkaa ressaamaan niitä ristiäisiä ja mitä laitan päälleni. Budjetti oli pyöreä 0 ja vanhoissa juhlavaatteissa ei ole kuin yksi ongelma, vatsan kohdalta liian pieniä. Muistan kun olin nuori ja toivoin vain itselleni simpsakoita sääriä näiden puhelinpylväiden tilalle, ei haittaisi vaikka olisin vähän pyöreä vatsasta jos vain olisi ohuet kauniit jalat. No nyt sit on se ihramaha tolppajalkojen jatkoksi. Olen niin huonon kokoinen ylipäätänsäkin joka suhteessa että on täysi mahdottomuus saada mitään sievää päällensä. Kuin kaikki ruumiinosat olisivat eri kokoa. Tänään yritin peittää vatsani laittamalla sellaset muotoilevat alushousut mitä mulla oli hääpuvun alla, mikä lie korsettihousut ja tilanne meni vain pahemmaksi. Kaikki katselivat vain pyöreää mahaani aivan kuin olisin raskaana
Noh miljoona asiaa tehtävänä, pakkaus ja kaikki ja isäntäkin pitäis kotiin hakemaan.
Nostan hattua kullä kaikille töissä käyville pienenlasten vanhemmille!

_________________

Hih,
mun ex ukko oli töissä naisvaltaisessa keittiössä. Olivat akat kiusanneet sitä, että koskas se syntyy kun näytät siltä että räjähdät?
Ukko vietti sen illan mököttäen, että hän ei ikinä enää mee sinne kiusattavaksi
Kysyi multa että onko hän oikeesti niin paksu? Vastasin että jos pituutta on 169 cm ja painoa 130 kg, ni mietihän itse...suuttui mullekkin
Oiskohan sille auttaneet ne korsetti alushousut?

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Mitenhän saisin myös mieheni pohtimaan tuota paino asiaa. Hän 179cm ja painaa varmaan sen 125kg ja kaikki ylipaino nimenomaan ylävartalossa. Jalat on niin kiinteät ja lihaksikkaat, toki on se sellanen kaappi muutenkin mut tämä on jo kyllä liikaa. Mutta miten sen voi toiselle sanoa?

Olipa muuten äsken aika lähellä etten sortunut ruisleipään, mutta sitten keksiikin jotain paljon parempaa! Leikkasin sianfileestä palan, voitelin sen voilla ja laitoin sinappia päälle! Aivan kuin olis joulukinkkua vetänyt! Nam! Tänään syömiset mallikkaasti muutenkin.
Mitenhän on Mikkelin reissun kanssa, syömiset nimittäin. Perheeseen johon menen ei syödä punaista lihaa ja leipää syödään sit senkin edestä
"May the force be with You"

_________________

Paino 80,1kg
MITÄ MINÄ TEEN VÄÄRIN? Mitä mitä mitä! Tasan tarkkaan ketoosissa meni reissu, liian vähällä voilla kylläkin, siellä oli margariini taivas, mutta muuten olin niin esimerkillinen!
Ärsyttää ärsyttää ärsyttää!
Minä se lopetan syömisen kokonaan saatana niin jo alkaa läski lähtemään!!!

_________________

Älähän nyt noin pienestä hermostu.
Eihän tuo vielä maailmaa kaada. Mulla on paino ollut jonkin aikaa jo 57.2kg, ja nyt aamulla oli 58.8kg. Mä tosin söin eilen ihan ei karppia omenapiirakkaa. Mutta esim viikollakin se paino ihan karppi syömisillä keikahteli kilon verran. Jos iltaa/yötä kohti juon paljon vettä, se vaikuttaa mulla aamupainoon. Musta tuntuu, että myös suolan käyttö vaikuttaa. Syön aika suolasta sapuskaa. Mutta älä hyvä tyttö syömistä jätä. Se nyt ei asiaa auta, sairastut.
Jos mä nyt, niin kuin söin omenapiirakkaa, olin varautunutkin, että paino keikahtaa, tuntuuhan se kurjalta.
Ja se tuntuu vielä kurjemmalta, jos syö ihan karpisti, ja silti paino nousee. Kyllä mullekin niin on käynyt. Siihen pitäisi osata suhtautua niin, että se vaakan lukema ei pilaa koko päivää.
Mun hyvä ystävä sanoo monesti, että eihän sulla oo hätää kun olet jo noin paljon laihtunut. Hän on ihan kannustava. Mutta...kyllä se ottaa se kilokin päähän. Eniten muo ärsyttää oma itteni, kun joskus sorrun noihin makeisiin ja tiedän että sokerit nousee. Se aiheuttaa unettomuutta, hermostuneisuutta, ja ahmimisvimman. Sitten syön, nukun huonosti ja pari päivää kun kärvistelen niin homma pelittää taas.
Silloin on todella vasta syytä huolestua, jos paino alkaa parilla neljällä kilolla nouseen. Ja ei tahdo laskea. Sit vois jo repiä hiuksia päästään, ei aikaisemmin
Kyl se taas siitä, ensi viikko voi taas näyttää paremmalta

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Kiitos santikka, olen vain oikeasti niin turhautunut taas.
Kohta on vuosi kulunut ja en ole laihtunut käytännössä yhtään. Ostin kilon heittoja on mutta ei mitään merkittävää. Selasin puhelimesta kuvia ja mulla on tapana aina ottaa näitä edistymistä seuraavia kuvia tsempiks mutta niistäkin saan huomata että mitään ei ole tapahtunut. Samat vaatteet ja samat läskit kuin ennenkin. Luulin että tuosta thyroxiinista olisi apua mutta taas tuntuu kuin vajisoireet olis cain lisääntyneet. Palelu alkanut ja nyt kuulo ja näkökin tuntuu huononneen. Joudun alati kysymään anteeksi mitä ja nyt esim pimeässä autolla ajaminen on alkanut pelottaa. Eihän ne voi johtua pitkästä ketoosista. Väsymys ehkä helpotti kun aloitin raudan mut nyt viikonloppuna unohtui ottaa mukaan ja nyt taas puolikuollut. Vaikka oli kyllä raskas viikkokin takana.
Voi mikä unelma olisikaan jos pääsisin edes siihen 6 alkavaan lukuun. Tuntuu että olen jo niin vanha että ne ajat on ohi.

_________________

Mä olen ottanut itestäni kuvia n kerran kuussa. Vaikka painoa on vähemmän nyt kuin toukokuussa, näytän silloin otetuissa kuvissa omasta mielestäni laihemmalta. Voi tosin johtua ohuemmista kevätvaatteista
En osaa noihin kilppari asioihin sanoa mitään, mulla ne pitäis olla kunnossa. Mutta ihmettelen kun palelen aika paljon, ja vaikka olen nukkunut niin päivällä on pakko ottaa nokoset. Jos en ota, niin oon jo klo 21 poikki.
Siihen aikaan en voi käydä yöunille, koska koira on tottunut käymään pissalla vielä myöhemmin kerran. No, kai sen sais junailtuun jotenkin.
Kyllä oli kamala ulkoilu. Tien pinnat jäässä ja vettä sataa. Menimme nurmikkoa pitkin ja heti sisälle, kun oli kakat tehty. Ja koiralla oli vielä joku kamala vimma päällä, veto oli hirvee. Jouduin karjumaan sille, mitä yleensä en koskaan tee. Joka karjaisulla se pysähtyi, niin että karjumista kuului munkin suusta.
Toivottavasti ois joku krapulainen mölytoosa herännyt edes

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Kyllä tosiaan keli vastaa mielialaa.
Noh, jonkinlainen irtiotto nyt tässä on otettava. Painosta huolimatta saan kuitenkin huomata, että ahmimiset on poissa täysin ketokarppina joten tämä linja nyt pidetään. Viikonlopun aikana oli kahdet juhlat ja pystyin kuin pystyinkin vastustamaan kiusauksia ilman suurempia ponnisteluja. Ongelma painon putoamisen suhteen täytyy olla nyt proteiinin määrässä, se minulla on varmasti hyppien keikkuen tuplasti sen mitä pitäisi joten sitä alan seuraavaksi viilaamaan alaspäin. Kun keksin vain miten. Maitotuotteissa pidän nyt kuitenkin sen kerman, ranskankerman ja juustot. Nämä toimivat hemmotteluina. Varmaan nyt piilotan tuon vaa'an tai patterit ainakin ja otan parin viikon aikalisän mittailuihin. Nyt jotenkin kaikki vastoinkäymiset tuntuu johtavan jonkinlaiseen itsesyyllistämiseen joten minimoidaan ainakin mahdolliset pettymyksen tunteet. Koko ajan kuitenkin menee syömiset enempi ja enempi ilman turhimpia miettelöitä mitä vois syödä ja paljonko on hiilarit.
Nyt vain hermolepoa, jos mahdollista. Ja punaviiniä, ihan vain lääkkeeksi!

_________________

niin paljon tuntuu (näyttää) olevan ongelmia pieniä ja isoja, joista tulee liiankin isoja.
enkä jotain muutosta vois kokeilla jossakin alueella.
mutta mitä tulee tuohon paino juttuu, kokonaismäärät ratkaisee, siis ne kalorit.. ei voi syödä kaikkea hh, rasvaa ja proteiinia ylenmäärin liian paljon (yli kulutuksen)... jotain on pikkusen jätettävä pois, että kehostakin otettaisiin sitä rasvaa energiaksi. ja näin laihtuminen alkaisi.

kysyt miten... vaikka sitten, jos se tuntuu hyvältä ja sopii sinulle, että syöt ihan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta vain pikkusen vähempi... eikä tarvitse laskea mitään.
toki on muitakin kosteja.
mutta kaikkea hyvää ja jatkoja

_________________
Mukana ollut yli 19 vuotta.
Minun ennen ja jälkeen kuvat.
HH on aika vähissä, keltuaista, lihaa, kalaa. Olen öljytön ja en syö viljaa, pähkinöitä, hedelmiä ja vihanneksia. C:tä otan vielä purkista.

Hh 7 r 92 ja p 47

Rasvaa pitäis lisää saada mutta muuten olis kunnossa nyt. Olen vakuuttunut että proteiinin määrän vuoksi paino ei ole tippunut. Pitää vain keksiä hyviä konsteja lisätä sitä rasvanmäärää.
Tänään muuten parempi päivä vaikka vettä tuli kuin Esterin hanurista ja sato oikeen makeasti vielä sisälle astikin! Aloitettava se lottoaminen, jolloin lottovoittomahdollisuuden saisi edes tuplattua.

Onhan nää mun teksit ollu nyt enempi negatiivisia, mutta tämähän toimii minulla pääosin myös itseni purkamisena jonnekin missä ei tarvitse pelätä jatkotoimenpiteitä. Samoin pystyy sit jälkeenpäin näkemään miten mitkäkin asiat ovat vaikuttaneet syömiseen ja onko niiden suhteen tapahtunut kehitystä.

Kaloriteorian mukaan syön liian paljon enkä niistä nyt osaakaan sanoa mitään sillä olen seurannut vain hiilareita. Laskemista pyrin myös välttämään liialti kunhan proteiini ei nyt ylittyisi tosta 50.
Siinä on iso työ.

Syysterveiset myös Arille

_________________

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Mene ja tiedä mutta olisko se rauta vaikuttanut siihen thyroxinin vaikutukseen. Olen sen raudan ottanut illalla ja kilpparin aamulla mutta nyt kun nostin kilpparia puoleentoista sunnuntaina niin päivä päivältä on olo helpottanut. Tänäänkin suorastaan normaali päivä eikä oo väsyttänyt eikä vit*ttanut vielä kertaakaan. No oli miten oli mutta ihmiskokeet jatkuu. Perusluonteeltanihan olen iloinen ja easy going mutta alakuloisuuteen taipuminen on normaalia. Epänormaalia on sitten kun alan eristäytyä ihmisista ja hautaudun kotiini, mikä ikäväkyllä on nyt ollu tämän syksyn juttu taas. Äkkiä homma haltuun ettei karkaa lapasesta. Mistähän lie löytäisi taas liikkumisenilon. Nyt on mennyt jo rikollisen kauan ilman. No veljenileijonamieli saapuu Suomeen tällä viikolla, sieltä suunnalta saa ainakin kuulla!

_________________

Vatsataudissa mennyt tää päivä. Jo aamu neljältä alkoi vessassa ravaaminen. Sain sentään vähän koiraa kävelytettyyn, siihen pitää kipeenäkin niitä voimia jostain löytyä.
Kummasti vaan polttelee mahaa...ja kuplii.
Jos ois huominen parempi. Illanjatkoja sulle

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee