Anteeks, anteeks

Joskus ei voi mitään..onneksi en sentään kotiin kantanut!
Sumuinen aamu. Unta riitti taas aika pitkälle. Eilinen pitkä työpäivä tuntuu kurkussa, kuin siellä olisi jotain ylimääräistä. Ja onhan siellä kai sitä limaa sitten kertyneenä...Onneksi tänään vapaapäivä.
Olkapää uutisia: levossa tuntuu ihan hyvältä, en edes huomaa mitään. Mutta kun alan enempi heilutella, on kyllä tuntemuksia. Tulehduslääkkeitä nyt syönyt kuudetta päivää. Ja salilta pois melkein yhtä kauan. Tänään taidan kyllä mennä...
Aamupalaksi puuroa, mansikkaa ja herajauhetta siihen sekaan. Ai, niin. Eihän mun pitänyt puuttua näihin syömisiin.
Puntarit ovat edelleen sängyn alla ja joutavat ollakin. Tänään jo vähän mittailin mittanauhalla ja ei kauhean hyvältä näyttänyt...parempi siis pysyä pois vaakalta.
Mitenkä sitä ihminen on niin vetämätön nyt. Helppo olisi tietty syyttää noita lääkkeitä. Tota nexiumia nyt mennyt useampi viikko ja tulehduskipulääkettä viime päivinä. Ehkä tää väsymys alkoi Nexiumin aloittamisen aikoihin...Tai sitten se on sattuma. Mutta minkäs teet? Pakko saada tuo kurkku kuntoon. Tiedä sitten jos eliminoisi kaikki haittatekijät (siis kahvi pois ja satunnaiset suklaasyöpöttelyt, ja rasvainen ruoka...) Persana...
Tähän tarvittaisiin nyt sellainen rakastuminen, että ruokahalukin menisi...
No, salia kohta kun puuro laskenut! Ja siitä sitten päivää eteenpäin...