Jospa olet Matami vaan väsynyt? Mie huomasin aikoinaan hoitavani väsymystä syömällä. Siitä ahtamisesta ei meinannut tulla loppua ollenkaan, kun eihän se muuta kuin väsytti lisää. Siullakii on aika väsyttävä työ, kun pitää herätä aikaisin ja kuunnella lasten hälinää työvuoron ajan. Ja olla koko ajan skarppina ja haukkana vahtimassa. Ole murusein itsellesi kiltti, ja lepää, ja ajattele itsestäsi hyviä ajatuksia.
Jos nyt pari viikkoa menee vähemmän karpisti, niin mitä sitten. Ei se siun hyviä tuloksia kerkee tuhota. Miulla oli itellä viime syksynä vähän samanlainen kyllästyminen ja mietintä päällä, että jaksanko jatkaa karppaamista. Siihen liittyi vielä semmoinen ihmeellinen pelko sadan kilon alituksesta. Vaikka sitä halusin kamalasti, niin silti se pelotti. Olin vissiin niin tottunut olemaan kaikista lihavin ja yli satakiloinen, että tuntui niinkuin koko identiteetti olisi muuttumassa.
Olen ennenkin huomannut laihtuessani saman ilmiön, eli omien tulosten torpedoinnin halun. Se kai liittyy jotenkin siihen, ettei uskalla toivoa itselleen parasta mahdollista hyvää. Vaikka me kaikki ollaan ansaittu juuri se kaikista paras!!Se upea ulkomuoto ja ihana karppauksen tuoma olotila mitä ei hiilareita syömällä saavuta koskaan!!
Ensi kesänä istuu kauppatorin kahvikojulla kaksi niin upeaa naista, että pikkulinnutkin tippuu puista!!Että pidä tää mielessä!
