Viikko 42 = 86,5 kg
Jo oli aikakin vaa'an heilahtaa alaspäin! Olen päässyt yli viikkoon liikkumaan vain kotona polvivamman takia, mutta nyt se alkaa olla kunnossa, joten eiköhän tämä lähde tästä käyntiin.
Sitäpaitsi hitaasti hyvää tulee.
Kyllä se on merkillistä ja todella ihanaa, että heti kun jätän hiilarit vähemmälle eli en syö makeita enkä paljon muutakaan hh-pitoista, alkaa vointi olemaan hyvä! Minulle ei todellakaan sovi suuri määrä hiilihydraatteja. Olen kuin pöhnässä ja turvoksissa ja koko ajan on nälkä. Siis makean nälkä. Tuonko aina jaksaisi pitää mielessä.....
Pidän itseäni syömishäiriöisenä. Jo ihan lapsesta asti olen ollut omalaatuinen ruuan suhteen. Erittäin valikoiva ja aina olen tarvinnut paljon makeaa, olen ollut aivan pohjaton. Yksi varhaisimpia muistoja on, että luen lattialle levitettyä sanomalehteä ja samalla syön Sirkku-sokeripaloja suoraan pakkauksesta. Olin noin 7-9 vuotias. Tietenkin yksin kotona. Onnekseni en ole koskaan ollut superlihava. Lapsena ja nuorena aikuisena olen ollut liian laiha ihan ongelmaksi asti ja myöhemmin aikuisena olen maksimissaan painanut tuon aloituspainoni.
Olen edelleenkin erittäin valikoiva ruuan suhteen. Syön yleensä aina vain sitä, mistä pidän. Osaan toki käyttäytyä muulla eikä toiset tiedä edes (luulen niin), kuinka kronkeli olen, en tee siitä suurta numeroa.