Kiitos
Dumbo!
Vointi on ihan ok, aluksi oli silloin reilu pari viikkoa sitten ihan karmee olo, mutta se korjaantui sitten hiilareita vähän nostamalla. Välillä vapisuttaa ja sydän hakkailee lujasti, mutta energiaa on tullut lisää ja yöunet on ihan toista luokkaa kuin ennen. Olen vähän skeptinen uskomaan siihen, että ruokavalio vaikuttaisi yöuneen, mutta totta on, että olen sen alun huonon olon jälkeen nukkunut yöt kuin tukki. ennen oli suuria nukahtamisvaikeuksia, nyt nukahdan tosi nopsasti ja nukun koko yön. Tänäkin aamuna ensimmäinen ajatus oli, että nukuinpa ihan mielettömän hyvin. Ja aamunouseminen on siksi helpompaa myös. Huono puoli olossa on se, että jos yritän syödä rasvaa "tarpeeksi", eli lisätä ruokaan voita tai öljyä kunnolla, niin pahoinvointi alkaa kyllä heti syömisen jälkeen. En vaan pysty syömään rasvaa niin paljon kuin täällä kehoitetaan, mutta syön sen mikä hyvältä tuntuu muussa muodossa kuin puhtaana öljynä ja niillä mennään. Esimerkiksi salaattiin en pysty laittamaan öljyä, vaikka se taitaa olla täällä yleisin neuvo, ei mitään järkeä jos oksennan sen syönnin jälkeen pois.
Yritän kyllä kovasti ajatella kärsivällisesti ja odotella, että josko sitten jossain vaiheessa jotain tapahtuisi. Se on vaan niin pirun vaikeaa kun niin kovasti haluaisi laihtua. Ja tuo viis kiloa kun putosi jo ekalla viikolla, tai oikeestaan muutamassa päivässä ja sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään. Olen yrittänyt kääntää sitä päässäni niin, että ekalla viikolla putos nesteiden paino ja nyt pitäis olla onnellinen siitä, että se paino ei ole tullut takaisin vaikka olen juonut paljon ja pihalle ei ole kyllä tullut mielestäni samaa määrää, eli keho kerää taas jonkin verran nestettä takaisin. Ja kun kerran keho ottaa nestettä takaisin, mutta paino ei nouse vaan pysyy samassa, niin silloinhan läskiä samaan aikaan sulaa. Tähän ajatukseen mä nyt yritän tukeutua, että oikeasti jotain tapahtuisi. Tosin uskoa horjuttaa se, että housut tuntuu kiristävän päivä päivältä enemmän...
Lisäksi tsemppaan itseäni sillä ajatuksella, että niitä ennen niin tutuksi tulleita makeanhimomässytyskohtauksia ei ole ollut. Ei pienintäkään halua ottaa työpaikalla kahvipöydässä pullaa tms. Siispä elän toivossa, että tästä tosiaan voisi tulla elämäntapa, että voisin pysyvästi jättää ne ylimääräiset herkut pois. Eilen laitoin partiksen sekaan vähän suklaarouhetta tavan suklaasta kun ei täällä meidän pikkukylillä saa prosenttisuklaata kaupasta (pitää ostaa kun käyn isommassa kaupassa jossakin) eikä se edes maistunut kovin hyvältä. Jotenkin tunkkaiselta. Mikä on ihan kummallista! Suklaahan on ollut paras nautinto mitä maa päällään kantaa1 Tai no... ehkä toiseksi paras...
Joo, pikkuhiljaa mennään. Mulle vaan olis motivaation kannalta niin tärkeetä, että edes sata grammaa viikossa putois lukemat. Ettei tarvisi tonne painokampanjaan laittaa joka viikko pelkkää nollaa kun muut vetelee jotain kahden-kolmen kilon viikkopudotuksia. Edes sata grammaa, pliis, niin usko ei lopu kesken!!!
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
. 
), ei mikään pikatie laihtumiseen. Minulla tippui alussa puolisen kiloa viikossa paino, jossain vaiheessa se kiihtyi, jossain vaiheessa hiipui ja jumittui, joskus paino nousi. Mutta loppusaldo ajan kanssa oli se, että tavoitin tuon tikkerilukeman (joka heittää tällä hetkellä 
). Ja mun rasva- ja sokeriarvot parani tällä valiolla.
