|
Hellou to all my fellow karpit!
Ensimmäistä kertaa tänne huutelen, vaikka en karppaajana täysin märkäkorva olekaan. Tähän asti olen tyytynyt lukemaan teidän kaikkien ihanan kannustavia ja mahtavia tarinoita karppauksen tuomista huikeista saavutuksista. Päätin siis liittyä joukkoonne iloiseen ja kertoa oman tarinani:
Olen ollut lähes koko aikuisikäni ylipainoinen. Painoni alkoi nousta lukion toisella luokalla seurustelusuhteen myötä, tai näin ainakin olen antanut itselleni ymmärtää, sillä mistäpä muusta syystä sitä normaalisti niin aktiivinen ja kohtuullisen urheilullinen ihminen antaa itsensä päästä tähän jamaan. Jollain tavalla siis tunsin olevani turvallisessa asemassa elämässäni, jolloin en siis jaksanut murehtia ulkonäköäni siinä mielessä, että kun kiloja alkoi hiljalleen tulla, pidin itseäni edelleen viehättävänä eivätkä kilot häirinneet.
Minulla on muutenkin ollut yläasteelta lähtien äärimmäisen hyvä itsetunto, mikä ironista kyllä on ollut osasyy lihomiseeni: tämä siis siksi, että lihomisen en ole katsonut vaikuttavan juurikaan siihen miten ihmiset minut näkevät eli olen persoonallani useimmiten pystynyt kompensoimaan ulkoisia puutteitani. And don't get me wrong people, ei täällä päässä mikään suohirviö tälläkään hetkellä istuskele, vaan pidän itseäni edelleen ihan kivan ja persoonallisen näköisenä.
Ongelma onkin nyt hetken aikaa ollut siinä, että ajattelen painonpudotusta päivin ja öin. Olen myös huomannut itsetuntoni olevan hieman huonompi kuin ennen, mikä laukeaa itkupotkuraivari-kohtauksina etenkin kännissä. Eli nykyään on ihan päivästä kiinni näenkö peilistä ihanan ja kauniin ihmisen vai sosiaalisesti epähyväksyttävän löllökasan, jonka olisi parempi jäädä sisälle kykkimään pois toisten silmistä.
Painonpudotusta olen kyllä kokeillut jo aiemminkin, ennen näiden varsinaisten itsetunto-ongelmien alkua. Painonvartijoissa (R.I.P) olen ollut pariinkin otteeseen ja tuloksia tuli aina hetkellisesti, mutten kokenut koskaan oikeasti sitoutuvani hommaan. Samoin olen myös tätä perussettiä vetänyt eli syönyt vähän rasvaa ja vetänyt hiilareita naamariin huoletta. Eipä ole sillä viissiin paino pudonnut ei.
Karppaukseen tutustuin hiljalleen ja kokeilin sitä alkuvuodesta muutaman kuukauden ajan ja huomasin muutoksen heti etenkin vireystasossani. Tällöin tosin en ollut ihan kamalan tarkka oikein mistään eli hiilareita tuli väliin vedettyä suhteellisen paljon etenkin lopussa, jolloin innostus sitten hetkellisesti lopahtikin. Painoa putosi ehkä yhteensä 7 kiloa. Karppauksesta jäi jokatapauksessa hyvä maku, ja jatkuvasti mietin uudelleen aloittamista silloinkin kun naama pizzassa sohvalla löhösin.
Karppaamisen aloitin nyt virallisesti vajaa viikko sitten. Tähän avuksi tilasin äitini kanssa Annika Dahlqvistin keittokirjan plus luin Antti Heikkilän Diabeteksen hoito ruokavaliolla (suosittelen ehdottomasti kaikille vaikkei diabetesta olekaan, ei itsellänikään ole). Näiden myötä sain paljon tarkempaa tietoa siitä, kuinka paljon erilaista kakkaa olen itseeni vuosien varrella tunkenut ja eipä juu ole kauheasti leipää yms. tehnyt mieli. En myöskään ole onneksi koskaan ollut kauheasti makean perään (paitsi suklaan), mikä itsessään helpottaa muutosta.
Mitä sitten olen vajaassa viikossa saavuttanut?
-painoa on pudonnut n. 3 kg
-olen pirteämpi ja jaksan paremmin
-olen saanut myös avomieheni (se sama ruoja jonka "vuoksi" alunperinkin lihoin) innostumaan kokeilemaan karppausta
-aidosti uskoa siihen, ettei minun tarvitse koko loppuelämääni v*ttuuntua kesästä ja rantakunnostani (atm valas rannalla -.-)
Pitää vielä hankkia mittanauha, jolla mittailla ja taidanpa myös tuonne laihdutusgalleriaan laittaa kuvia, jos vaan saan pelit ja vehkeet kuntoon.
Tsemppiä vielä kaikille samassa veneessä keinuville, we're all going to be FA-BU-LOUS!
|
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
