Hei vain, Pyöris! Sinulla näyttää olevan sama asenne kuin minulla, eli ihan pienin askelin määrätietoisesti kohti omaa välitavoitetta. Tykkään, että tällä tyylillä jaksaa jatkaa koko elämänsä.
Ja sehän on se taika, että jotain tapahtuu ja että saavutetut tavoitteet pysyvät. Kilot ei lannista, kun muistaa, ettei ne tulleet parissa kuukaudessa, joten ei ne lähdekään parissa kuukaudessa. Mutta kyllä ne lähtee! Olen samaa mieltä kuin iso isä: kannattaa olla maltillinen liikunnan kanssa. Lempeä liikunta tekee hyvää, mutta jos alkuinnostuksessa yhtäkkiä pillastuu nollasta sataan, niin voi tulla stoppi ja nivelet paukkuu. Parempi aloittaa varovasti ja edetä varovasti, mutta määrätietoisesti, niin tulee edistystä. Hurjasti tsemppiä!
Mutta tuli yksi tiukka kiusaus vastaan, oli lämpimiä karjalanpiirakoita pöydässä iso keko. Siinä hetken kävin taistoa itteni kanssa mutta karppiminä voitti ja jätin piiraset väliin! 
Sai taas taputtaa itseensä olalle, hyvä minä. 
Tässä ketjussain voi varmaan saada sen käsityksen että kehun itteäni kaiken aikaa, mutta uskokaa pois tää on mulle uusi juttu, omista saavutuksista en ole oikein osannut koskaan kehua itseeni nyt opettelen sitä. Tää onkin monitahoinen koulu isolle ihmiselle, fyysisesti saan pienentyä mutta henkisesti toivon kasvavani. 