karppaus.infon arkistoitu foorumi

Huomasin tämmöisen palstan ja tunnen kuuluvani tänne enemmän kuin tuonne sinttien joukkon.

Mie olen 60+, ikuinen taistelu läskiä vastaan jatkunee hamaan hautaan saakka.
Pieni vonkale olen siksi, kun lyhyyttä on peräti 157 cm.
Iso vonkale taas sen takia, että painoindeksini on yli 30, en osaa tarkkaan sanoa, ennenkuin pääsen kotiin ja siellä puntariin.
Nyt olen pääsiäisen vietossa Pohjois-Karjalassa, ja tärkein harrastuksemme on tiistaista alkain ollut syöminen. Ja vähin juominenkin.

Mutta vonkale oon ja kait vonkaleeksi jäänkin...nyyh!

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Minä myös olen pieni (159 cm) ja läskini kannan, BMI tällä hetkellä 31, enimmillään oli 35. Ja ikä vielä alle 60, mutta parin vuoden päästä sit 60+ täälläkin.

_________________

Heips täällä on muitakin sintin kokoisia vonkaleita ...olen 155 cm ja vielä on tuonne 60 kymppiin jonkin matkaa. Tyttönen en ole enää minäkään.
Jokaiselta lapselta on jäänyt se +10 kg ja nyt kun kaikki lapsukaiset ainakin minun osalta on tehty, niin olisi aika myös ne kilotkin saada pois painamasta.
joten tuo ainakin 30kg olisi tavoitteena saada pois. Jos ensi vuonna pääsiäisen aikaan olis tämä vonkalesintti jo kutistunu lähemmäs affenen kokoluokkaa.

Mäkin oon 158 cm lyhyt. Ja painoindeksi päälle 40. Se oli hassua kun luulin, et näin lyhyt ja painaa 100 kg ni ei voi enää kävellä, mut hyvin menee viä lenkitkin. Sit ku sellaiselle vaivaudun...

Oon kans koko ikäni läskin kans taistellu ja painooni miettiny, ja kerran melkein luovutinkin, mutta nyt taas ottamassa kiloista niskalenkkiä...

Älä luovuta! Kirjottele tänne ja teet niinku hyvältä tuntuu...

Ai vitsi, ku tuntuu hyvältä ku jätski sulaa suussa,aaaah. Ajatuksissa vain....

_________________
Kultakalasivuni


Ajattelen, siis karppaan!

Pääsiäislauantaita kaikille vonkaleille!

Ei, en minä luovuta, Kukkamo, vaikka välleen itkua kitistänkin.
Jos minulla olisi semmoinen olo, että olen tyytyväinen nahkoissani, en puhuisi mittään. Mutta kun ei ole! Inhoan läskejäni, mahamakkaroitani ja kaksoisleukaani.
Mie en ole oikeasti tämmöinen!

Olen ollut sen sadassa kampanjassa ymymym. ja aina on mennyt läskiksi.
Vaikka ei tämä tosissa kyllä naurata.

En tiä, mimmoisen tavoitteen ottaisi. Jos aattelis vuoden kuluttua pääsiäisenä painavansa 15 kg vähemmän, niin ei pitäisi olla ainakaan liian suuri tavoite.

Kunhan palajan kotikoloon maanantaina, niin sitten ohjat koviin kouriin! Nih!

Pääsiäisen jatketta!
lillis

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Mulla on samansuuntasia ajatuksia ku sullakin. Mäkään en tunne itteeni yhtään kotoseks tän ruhoni kanssa ja tunnen et mä en ole tämä henkilö joka tällä hetkellä olen, väsynyt saamaton, laiska, läski.

Ja ota tavoitteeks päivä kerrallaan, sillain mä teen, tänään lupaan syödä huomenna karpisti.Tai vaikka, ettäseuraavan aterian syön oikein. Kahen viikon päästä voi luvata käydä lenkillä ym. Pikkuhiljaa muutoksia, koska ne vanhat tavat on niin jumissa.

Mulla kans varmaan 100 yrityksen lopetukset ja alkaa välillä mennä usko itteensä, että enkömä nyt pysty. Mutta niinku koirankoulutuksesskin, tekee niin pieniä asioita alkuun, että saa onnistumaan väkisinkin.

Voi rakas, tunnen niin emppistä sua kohtaan, ihan ku ittelleen juttelis.

_________________
Kultakalasivuni


Ajattelen, siis karppaan!

Jep Kukkamo!
Tuo oli hyvä oivallus! Elää kuten alkoholisti. Joka aamu sanoo alastomalle peilikuvalleen; tänään elän karpisti.
siis tänään, eikä vasta huomenna...
Ja tekee niin kanssa! Pakko sen on johonkin johtaa. Ja tulee muutoinkin elämään se ainoa oikea tatsi: tänään, tässä, nyt!

Carpe diem!

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Täälläkin pieni tinttero, pituutta varrelleni on kertynyt peräti 156 cm ja paino edelleenkin hiukan kolminumeroinen
Karpannut olen - hetkinen, nyt täytyy ihan miettiä; 3 v 7 kk jos nyt oikein laskin.
Tällä hetkellä rentokarppausta eli syön esim. hedelmän / päivä. Ja joskus muutakin epäkarppia.
Selkärangassahan tämä on, siitä ei pääse mihinkään

_________________
PIENINÄ PALOINA SE NORSUKKII SYYVVÄÄN!

Hiteen kaikki mielen mustuus,
me suoritamme itsemme tästä
retkestä kuin enkelit. Asiat
käyvät hyvin, peijakkaan hyvin,
eikä yhtään syytä päätä kallistella.


- Aleksis Kivi

Lyhyestä (160cm) virsi kaunis

Painoo melkein kolminumeroisesti mutta karppaillaan ja nautitaan elämästä

_________________
Karppaus aloitettu 1.8.2006 ja uudelleen 28.9.2009 ja monta kertaa uudelleen ;-D
Mutta koskaan en karppausta hylkää, repsuilen vaan:-p

Kerran sitä vaan eletään, syödään hyvää ruokaa ja nautitaan elämästä!

Pätkää täälläkin. Olen 152 cm ja paino on jossain siinä vähän alle 90 kg ja BMI on ties mitä. Sympatiani kanssapätkille! Kyllä se epäreilulta tuntuu kun pitemmillä ja rotevilla on enemmän sitä lihasmassaa millä läskejä polttaa, mutta minkäs teet.

Eniten lyhyydessä onkin varmaan se ongelma ettei saisi syödä sitä proteiiniakaan aivan älyttömästi koska sitten tulee liikaa kaloreita. Mä saisin vetää about 70-80g lihaa per ateria, kolmisen kertaa päivässä, joten paljon pitää mättää päälle sitä salaattia ja majoneesia ja kuitulisää. Ja tietysti on erityistä herkempi hiilareille kun se yläraja tulee vastaan aikaisemmin kuin pitemmille/lihaksikkaammille.

No, mitäs tässä nyt päivittelen. Kyllä tämä tästä, eiks ni?

_________________


Riekon nyrkkisääntöjä ketoilijoille, kliks

Piti päivittää housut, kun entiset on jotenkin venyneet. Outoa, kun ne ennen tuppasivat kutistumaan. Lyhyelle tapille housujen ostaminen on haaste, vain yhdessä kaupassa (Halonen) tiedän olevan myös lyhyempää mallia ja marssin siis sinne. Lyhyen puntin housuja oli runsaasti, mutta, yllätys yllätys: oikeaa kokoa löytyi vain yhdet. Suurin osa oli aivan liian suuria! (Tosin jokunen myös liian pieni, mutta niitä ei lasketa...)

_________________

_________________
http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wBPejwc/

156cm piiiiitkä eikä hajuakaan painosta
Villi arvaus että 75kg?

Senttejä oli vyötärössä 110 vielä pari kuukautta sitten, nyt noin 98

Suunta ja tahti tuntuu hyvälle, saas nähdä missän mennään syksyllä

Koko kesä tarkoitus opetella syömään uusiksi ja kaikessa rauhassa opetelal usia elämäntapoja, muutoksia muitakin meneillään.

Tsemppiä muillekin sintti vonkaleille

_________________

Syksyllä -11 uusi alku elämälle. 46v nainen, 155cm, painoa noin 85kg aloittaessa. Tavoitteena hyvä olo.

157 cm pituus on joskus virallisesti mitattu. Liekö jo painunut kasaan, kun olen 59 v ja joutunut syömään kortisonia. Ei kai sentään. Paino oli viikko sitten korkein, mitä eläissäni on ollut: 95 kg. Pari vuotta sitten pääsin kovalla työllä 87 kilosta 77 kiloon - ja nyt ollaan tässä. Sanoisin, että n. 3 kiloa painon noususta on ns. mukavuusmassaa, loput sairauden aiheuttamaa. Aivokasvaimeni leikattiin vajaa pari viikkoa sitten pois. Se aiheutti vuoden verran valtavaa väsymystä ja päänsärkyä, joka paheni rasituksesta. Eipä paljjoa ole lähes vuoteen tullut ruhoansa rääkättyä. Kun vielä mukaan tuli lopulta pahat huimausoireet, niin liikunta jäi kokonaan pois. Siispä paino kipusi n. 87 kiloon - eli siihen, mistä olin karppausta aloittaessani lähtenyt. Loput n. 8 kiloa toi mukanaan tanakka kortisonilääkitys: KAHDESSA kuukaudessa. No, olen toiveikas sikäli, että ilman mitään ponnisteluja ja edes kunnon hyväkarppausta 2 kiloa pöhöä on jo lähtenyt, kun kortisoniannosta on pienennetty ja lopetettu. Jeeeeee!

No, nyt on leikkaus ohi ja kortisonit loppuivat toissapäivänä. Ei kun alaspäin: ensin varovasti elellen ja sitten vähän kevyitä liikuntamuotoja lisäten ja hyväkarpaten ja pikkuhiljaa liikunnan rasittavuus kasvaa ja karppaus kiristyy. Kyllä tämä tästä!

_________________
Pallukanpuristus
Kuis tää ny tälleen? Ei ikinä ennen ja nyt taas!

Taidanpas kuulua tänne. Vonkaleeksi tunnustaudun vaikka kokoa tai raameja ei niin kauheasti olekkaan.

Pituutta 150cm, tai sitä olen elämäni ajan käyttänyt. Totuus voi olla vähempikin. Painoa arvauksen mukaan siinä 70kg. Vaakaa en juuri käytä, koska siitä tulee vain paha mieli. Mies hyppää päivittäin, minä en ikinä. BMI himpan yli 30. 13 ylikilolla pääsee vonkaleiden parveen.

Mittanauhaa sen sijaan ajoittain tutkailen. Vyötärön ympärys siinä 82cm ja lantio 105. Ja ikääkin jo päälle 50.
Koko ikäni olen laihduttanut viittä kiloa, sitä koskaan saavuttamatta. Tämän vuosituhannen aikana painonpudotustarve on lisääntynyt lähemmäs kymmenellä kilolla.
Jonkin sortin syömishäiriönkin kehitin, tai oikeastaan en syönyt mitään kun aina piti vähentää 500 kcal jos halusi laihtua. Tuloksia ei syntynyt, mutta kalorit meinas loppua kokonaan sieltä mistä vähentää
Nuorempana en niinkään harmitellut pituuttani, nyt ehkä enemmän. Hommathan olisi tosi hyvin paketissa jos olisi vaikka vain 10-15cm pidempi.

Sitten onneksi löysin karppilammikon ja ryhdyin tutkimaan ravintoa tarkemmin.

Karppaillut olenkin muutaman vuoden ilman sanottavia fyysisiä tuloksia. Parhaimmillaan tulokset näkyy muun elämänlaadun paranemisena, terveempänä suhtautumisena ruokaan ja migreenin olennaisella vähenemisellä ja helpottamisella.

_________________
Kaikissa meissä on vikamme, mutta minusta niitä ei vain huomaa
Blogissa lisää