karppaus.infon arkistoitu foorumi

Kaipa minäkin näihin vonkaleisiin kuulun ... karppaamalla jo kerran pääsin 30 painoindeksiin, mutta viimeinen vuosi, APUA!!! Läheisen vakava sairastuminen, työkuvioiden sekavuus ja muutkin henkilökohtaiset pieleen menneet asiat ovat pahentaneet sokeririippuvaisuuttani vuoden aikana ja olen lihonut kymmenen kiloa. Nyt siis painoindeksi 33,9 vaikka päätin etten ikinä enää halua näihin mittoihin. Nyt on kova tsemppi yrittää saada asiat taas paremmalle tolalle, ja pysyä karppi-tiellä toivottavasti loppuikäni. Inhottaa kun hengästyy taas niin nopeasti, vaatteet kiristää, migreeni on taas pahentunut ja koko ajan huono olo... ei kiva!!!

_________________
http://bigtodream.blogspot.fi/

Karppina eloa yrittelen, blogissa tarkempaa seurailua, että kuinka menee

Heipä hei,

täällä taas yksi vonkale lisää. Nainen, ikää 19 vuotta, pituutta 178 senttiä ja painoa aikalailla tasan 120 kiloa tällä hetkellä Eli painoindeksi näkyis olevan.. 37,9.

Ikäni olen ollut lihava, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joskus yläasteikäisenä pääsin kitukuurilla alle sataan kiloon, mutta se alkoi mennä jo syömishäiriön puolelle. Söin päivässä vain pari siivua ruisleipää, jonka päällä muutama ohut tomaattisiivu. Välillä olin useamman päivän vesipaastolla. Se oli melko karmeaa aikaa.

No, yllättäen lihoin takaisin ja parhaimmillaan painoindeksi kävi jo yli 40:ssä. Tosissani en ole laihduttanut ehkä yläasteen jälkeen, paino on vaihdellut muuten vaan ja näkyisi nyt muutaman vuoden aikana vakiintuneen tuohon 120 kiloon jollen sen eteen mitään tee.

Karppauksesta on kokemusta, joskus vuosia sitten sitä kokeilin mutta vähän väärin perustein, ei ollut tietoa mistään, ja siihen tyssäsi. Tämän vuoden alussa aloitin tosissani ja pari kuukautta menikin loistavasti, laihduinkin jotain kymmenen kiloa. En sitten tiedä mikä sai taas sortumaan.. veikkaan stressin ja henkisten ongelmien, koulun, rahanpuutteen ja miehen kannustamattomuuden kombinaatiota. Vuoden alussa siis mies karppasi tosissaan mun kanssa, mutta eipä sitäkään kauaa kestänyt, ja valuin takaisin hiilarilandiaan sen perässä.

No mutta jospa tämä tästä! Intoa on, ja aikaa perehtyä asioihin (ja liikkua!!!) kun koulut on nyt käyty. Ensimmäinen tavoite on nyt vain saada paino laskusuuntaan. Lopullinen tavoite mulle voisi olla paino alle 95 kilon, indeksi olisi silloin alle 30 ja luulisin voivani olla silloin itseeni tyytyväinen. Ja kuulostaahan se paljon mukavammalta että on VAAN 25 kiloa pudotettavaa, kuin jos pyrkisin ihan normaalipainoon (jotain 75kg) ja pudotettavaa ois sitten 45kg, huh.

Heissan,

täälläkin yksi supervonkale. Ikää tuli juuri 30 v. ja BMI meni yli 40. Terveysongelmia on alkanut tulemaan kuten selkäkipuja ja löytyipä pohkeista syvä laskimotukoskin. Vaatteita ja kenkiä ei löydy enää oikein mistään ja jopa huvipuiston laitteisiin ei mahdu. Tuli semmoinen tunne, että tarttis varmaan tehrä jottai. Tosin ei tietty ensimmäistä kertaa, kaikkia kuureja on koitettu ja paino on jojotellut viimeiset 15 vuotta edes takas.

Karppaus oli minulle ihan uutta tietoa kaikin puolin. Nyt olen kaksi viikkoa karpannut ja toistaiseksi menee oikein hyvin. Tietoa olen lueskellut kirjoista ja netistä ja miehenkin sain mukaan hommaan. Iloisin mielin syön munia, pekonia, salaattia ja partaäijää. Sinänsä ei pelota mitkään repsahdukset, sillä karkkia ja leipää ei ole tehnyt yhtään mieli vaikka ennen elin melkein pelkästään niillä.

Hieman kyllä hirvittääkin tuo rasvan syönti, sen verran olen kuitenkin saanut elämäni aikana kuulla "terveellisestä ruokavaliosta". Eniten ehkä pelottaa, että aiheutan vielä pahemmat laskimotukokset itselleni, mutta ainakin paino on nyt jo alkanut tippumaan, joten se nyt ainakin on positiivista. Ei muuta kun lippu korkealle ja menoksi!

Moi kaikki,

Täällä kanssa yksi isomman luokan vonkale, 30-vuotias nainen Turun seudulta. Olen tässä hiljattain sujahtanut karpin eviin/eväisiin. Kävin jo esittelemässä itseni yleisen puolen 2010 aloittaneiden ketjussa aikaisemmin tänään. Tarkoitus on haistella ja maistella ihan ajan kanssa mitä tästä tulee ja miten vaikuttaa. Lyhyen alun perusteella ainakin oikein hyvältä. BMI on tällä hetkellä 44,4 mikäli vaaka näyttää oikeita lukemia, joten viihtynen vonkaleena vielä hyvän tovin. Historiikkia sen verran, että lapsena olin hyvinkin hoikka, teini-ikäisenä koulukiusattuna tuli lohtusyöminen kuvioihin ja liikuntaharrastukset jäivät: pienellä paikkakunnalla en uskaltautunut ulkoilemaan siitä pelosta että törmäisin kiusaajiini. Sitä "herkkua" sai koulussa jo tarpeeksi. Nämä huonot tavat sitten jäivät ja etenkin tuo syöminen paheni pikkuhiljaa, enkä ole osannut opetella niistä pois. Nyt olen alkanut opettelemaan.

Tavoitteena ei ole niinkään suoranaisesti laihtua, mikä kyllä sekin olisi erittäin toivottua, vaan lähinnä katsoa miten oma olo paranee. Olen lukenut että monelta on hävinnyt kaikenlaisia pikkuvaivoja ja myös isoihin vaivoihin on tullut helpotusta. Olen itse suhteellisen perusterve, liikapaino on tosin alkanut viimeisen vuoden aikana rajoittamaan liikkumista ja hieman pelottaa, miten siinä sitten käy jos mitään muutosta ei tapahdu. Eniten kuitenkin toivoisin kiusallisten vatsavaivojen vähentyvän, ihon ja hiusten kunnon paranevan ja napostelutapojen ja -halujen putoavan pois pitkällä tähtäimellä. Ehkä olen jo liian tottunut isoon olemukseeni (olen nyt ollut puolet elämästäni ylipainoinen! Ensin vähemmän, sitten enemmän), kun pieneneminen ei ole se ykkösjuttu

_________________
Rakastan hyvää ja monipuolista karppiterveellistä ruokaa

Heps. Painontarkkailuni alkoi siten että tilasin elektronisen vaan joka näyttää 150kg asti. Sille astuttuani laite näytti välillä erroria välillä 149.5. Ajattelin siinä olevan vikaa sillä kotona oleva vaaka näytti noin 135kg sama paino mikä oli ollut viimeiset 10v, ei siis mitään hätää. Tässä välissä toki useat paidat olivat päässeet kutistumaan pesussa. No kävin kuitenkin varmistamassa asian työterveydessä. Tuloksena 148.5 kg ja bmi yli 40. Virallisterveellisellä pääsin heittelevin tuloksin 140 kiloon asti. Pian puolitoista viikkoa tätä "karppausta" takana ja tänä aamuna vaaka näytti 136.8 kg. Nyt on mieliala ja tavoitteet korkealla.

Hienoa kääpiö! Tervetuloa, ja muille uusille myös!

_________________

Miekii nyt esittäydyn täällä Vonkale- puolella. Mulla painoa alotushetkellä (nyt siis) on noin 95kg, pituutta 174,5 cm. Eli mulla BMI on jo 31! Joka oli aika järkytys kun tuossa laskin sen äsken... Tavoite olisi aluksi 80kg, joka on silti hiukka iso minun pituiselle immeiselle, mutta painoin ehken 5 vuotta sitten sen 80kg ja olo oli mahtava (ja näytin just hyvälle, omasta mielestäni) Eli siihen siis aluksi tähtään, kassellaan sit uudemman kerran jos/kun tavote täyttyy.

En ole vielä "ihan oikeesti" vahtinut noita hiilareita. Pääpiirteittäin jätin perunan, riisin ja leivän SUURIMMAKSI osaksi pois... joskus olosuhteiden pakosta syön noitakin, mutta hirrrrveen paljon vähemmän kuin aiemmin Olo on parempi ja ei tee mieli herkutella iltaisin! Jee. Ollaan ukkelin kanssa tehty karppareitten ruokaohjeilla kaikenlaista ja molemmat tykkää joten yritys on kovasti noudattaa tiukemmin näitä ohjeita

_________________




Liika on aina liikaa, mutta kohtuus on ehdottomasti liian vähän

Tutustuin karppaamiseen siskoni kautta ja olen ollut vähähiilihydraattisella linjalla kohta kuukauden ajan. Oma aloituspainoni oli itselleni huikeat 111 kg, josta olen laihtunut jo 1,3 kg. Pituutta minulla on vain 168 cm, mutta painossani olen huomioinut lihakset ja muutenkin naiselle raskaan rakenteeni. Esimerkiksi hartiani olen perinyt isältäni ja ne ovat leveät. Niillä saakin mukavasti liikkumatilaa ryysiksissä.

Oma tavoitteeni on saavuttaa 70-75 kg paino hitaasti, mutta määrätietoisesti. Mitään tikkua minusta ei saa tekemälläkään ja yksi tavoitteistani painon lisäksi on saavuttaa varma perusterveys. Olen toki nytkin terve, mutta mitä vanhemmaksi tulen niin sitä suurempi uhka minulla on saada jokin sairaus riesakseni. Täytän tänä kesänä vasta 24 ja olen ollut reippaasti ylipainoinen lapsuudestani asti, joten nyt karppaamisen avulla minulla olisi kerrankin realistiselta tuntuva mahdollisuus saavuttaa normaalipainoisuus.

Läpsytellään eviä, kun tavataan.

_________________
Laske pääsi rauhaansa
Lepää hetki lennostasi
Anna maailman mennä tietään
Aina suurta yötä päin
CMX - Suurta yötä päin

Morjens kaikille!

Täälläkin olis ilmeisesti sitten vonkale, nykynen BMI on 33.6, pituus 183 ja painoa nyt tuon 112,5, lähtötilanne oli viime helmikuusta 125kg
Edellisen kerran kun karppasin vuonna 2006 karkasi homma käsistä ja paino tippui 4 kuukaudessa vähän yli 40kg (125kg -> 82kg),polvet olivat finaalissa kovan juoksemisen ansiosta ja lihaksiakin katosi.

Kun ketoilut ja dietti olivat ohi, aloitin taas kuntosalilla "massa kauden" ja samalla lisäsin hiilareiden määrän reilusti ja kaloritkin huiteli 4500 tuntumassa, jotta lihas kasvaisi kunnolla, paino hiljaalleen ja hallitusti parin vuoden aikana nousi 95kg "järkevällä rasvaprosentilla". Kuitenkin muutamista syistä johtuen salitreenit loppuivat kuitenkin kesällä sekä lopetin tupakoinnin joka veti ruuansulatuksen totaalisen jumiin, tästä seurasi taas kerran kierre, joka johti painon nousuun.

Viime joulukuussa oltiin tilanteessa että paino oli taas kivunnut tuonne 120 paremmalle puolelle ja olokin alkoi olla sen mukainen.
Tällä kertaa painoa oli tarkotus pudottaa 1-2kg kuukaudessa, eli mielestäni todella kohtuudella.
Nyt kuitenkin hieman nopeutan hommaa ja katsotaan paljon 2 viikon ketoosilla, normaali salitreenit ja H.I.I.T treenillä paino tippuu, kaloreita en sen tarkemmin laske, noin 3000/vrk.
Eli eilen tippui hiilarit alle 20g vuorokausi ja tänään eka H.I.I.T, hyvä olo kaikin puolin.

Täällä yksi vonkale.
Ikää on 28v ja olen ihanan pienen pojan äiti.
Pituutta on 170cm ja painoa pahimmillaan ollut 138kg, siitä pudotin 30kg ennen raskautta ja otin raskaudessa 20kg takaisin. Nyt alkaa olla raskauskilot pikkuhiljaa pudotettu (lapsikin on jo 1v4kk) ja lisää pitäis pois saada.

Mä olen totaalinen sokerinarkkari, ei siis palaakaan leipää eikä namin namia. Sillä mä pysyn ruodussa, ei vaan voi ottaa yhtäkään.

Karppaus menee sykleissä, jos tulee repsu se saattaa kestää viikkoja, ennen kun taas pyristelen irti ja palaan karpille linjalle. Karpatessa olo on loistava, ei fyysisiä vaivoja ja mielikin piristyy kummasti. Ainoa mikä karpatessa iskee joka kerta on ummetus. Tai ei nyt mikään ikävän tuntuinen ummetus, vaan suoli ei vaan toimi viikkoon - puoleentoista.

Prodea menee n.110-120g /vrk, rasvaa vähän vähemmän, ja hiilareita 10-30.
Kasviksia syön todella mielelläni, ollaanhan karpattu jo vuodesta 2007 ja kasvikset on jo automaatio. Sillonkin kun ei karpattu, ei syöty ruoankansa muuta kun kasviksia, hiilarit tuli muusta mässystä. Eli niitä kasviksia tulee se 500g/päivä, joskus enemmänkin. Perheen äidin nopeiden sapuskojen pelastus on pakaste wokkivihannekset. Tulee äkkiä ja maistuu myös pikkumiehelle. Ja ovat ihanaa vaihtelua parsakaali-kukkakaali-porkkana pakasteille.

Nyt tässä on taas reippaan viikon tauko isomman hädän kanssa ja mietin, koskas pitää huolestua? Jos nyt vetäisin keksiä ja suklaata nii varmasti vatsa toimis, erittäinki tehokkaasti. Mutta karpatessa ei.

Tässä vuosien varrella olen jonkin verran lukenut H.I.I.T.istä ja muutamaankin erilaiseen ohjeeseen olen törmännyt.
Minkäslaista H.I.I.T. ohjelmaa sä olet ajatellut noudattaa? LInkkiä kenties?
Nim. uutta motivaatiota etsimässä...

_________________

Riesa: magnesium ja kookosöljy. Kookoskahvia aamupalaksi ja (tupakka perään) ni toimii! Magnesiumia pitää ottaa ummetuslääkkeeksi n.900-1200mg kerrallaan, mut auttaa hyvin sekin. Ei ole niin raisu kuin jotkut lääkkeet. Testaapas. Tuo suolen hidastelu on kyllä epämiellyttävää, vaan niin on kyllä sekin, että toimii turhan usein.

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

Hei kaikki vonkaleet, täällä olisi yksi lisää liittymässä parveenne.
Kauan olen pähkäillyt karppaamisen aloittamista, ja välillä olen sitä viikon-pari harrastanutkin, mutta sitten on taas jokin hillitön hiilarimättökohtaus vienyt mukanaan. Nyt kuitenkin on pakko jotakin asialla lopultakin tehdä, koska paastosokeri näytti jo hälyyttäviä lukemia, onneksi pitkäsokeri oli vielä ihan ok. Aion nyt kokeilla josko tällä elämäntyylillä pystyisi välttämään diabetes diagnoosin sekä pääsemään liikakiloista eroon.

Liikakiloista kun tuli puhe, niin niitä todellakin löytyy, n. 50kg. Näin kesällä kilot varsinkin häiritsee älyttömästi. Valitettavasti häpeän kilojani ja sen vuoksi kesä on kaikista pahinta aikaa, koska en kehtaa kulkea "pienissä vaatteissa". Uimaankin olisi kiva pulahtaa muun perheen kanssa, mutta se nyt olisi vihoviimeinen asia mitä näitten kilojen kanssa haluaisin tehdä.

Painon nousuni on varsinaisesti alkanut teinivuosien jälkeen, n. 16-vuotiaana. Aina olen ollut pyöreä mutta silti murkkuiässä vielä täysin normaalipainoinen. Kotoa pois muutto yms. asiat alkoivat nostamaan painoa, koska sai itse päättää täysin mitä syö ja myös kantaa sen ruoan kaupasta.
Ennen ensimmäistä raskautta vuonna 2006 pudotin lähes kymmenen kiloa painonvartijoiden avulla 94 kiloon, raskausaikana kilot tulivat takaisin ja muutama lisäkilokin eivätkä kaikki todellakaan jääneet laitokselle. Imetysaikana paino nousi edelleen.
Aletessani odottamaan toista lastani vuonna 2008 paino oli 110kg. Raskausaikana tuli 10kg lisää mutta lähes kaikki jäivät laitokselle ja jälkitarkastuksessa paino oli 112kg. No siitä on tullu tähän päivään vielä kiloja lisää +6 eli lähtöpaino tänä aamuna oli 118kg. Ja pituutta löytyy vaatimattomat 160cm.

Hakemista tämä homma vielä on, tavoite olisi päästä ketoosiin, saa nähdä kuinka se onnistuu. Toivottavasti nämä läskit tästä lähtevät sulamaan!

Aurinkoisia karppipäiviä kaikille vonkalaille!

Heissan kaikki

Täällä ruudun edessä istuu 23-vuotias nuori nainen, joka kuitenkin tuntee että elämä menee vähän hukkaan näin lihavana. Muut asiat elämässä on hyvin - ihana aviomies ja opiskelen alaa josta haaveilin jo lapsena, mutta paino-ongelma tuntuu joka vuosi vain pahenevan entisestään.

Oon ollut lihava tai vähintäänkin pyöreä koko ikäni. Pahiten lihominen alkoi murrosiässä. Yläasteella painoin n. 70-85 kg, lukiossa paino nousi entisestään. Nykyään lukemat vaa'assa lienee n. 110 kg. On siis aika tehdä jotain. Pituutta minulla on vain 165 cm.

Haluan saada aktiivisen elämän, lisäenergiaa, mukavamman yleisvoinnin vaikkei minulla vielä lihavuudesta aiheutuneita sairauksia olekaan. Lisäksi haluaisin tulla raskaaksi eikä se tunnu näissä lukemissa onnistuvan. Karpannut olen ennenkin, mutta se loppui jostain syystä sitten ja katosin hiilarimaahan pöhöttymään.

No, tästä ei paljon muuta tietä ole kuin ylöspäin - siis painossa alaspäin!

_________________

Ruokapäiväkirja Tunarointia vai onnistumisia?

Hei!

Vonkaleita alkaa olla jo aika parvi mutta toivottavasti aina mahtuu joukkoon yksi joka käyttää rexonaa....

Olen pikkasen päälle kolmekymppinen nainen täältä lapista. Karppauksen olen aloittanut tuossa joskus pääsiäisen jälkeen. Kiloja on muutama jo lähtenytkin ja olo on mitä mahtavin. Mieskin alkoi karppaamaan kun katseli minun ruokiani aikansa, parhaimpana houkuttimena varmaan toimivat muna-pekoni-aamiaiset.

Parhainta tässä karppauksessa varmaan on tämä mahtava ja energinen olo, ei ole enää hiilarikrapulaa!! Ja sitten ei ole enää nälkä, joskus sitä huomaa illalla ettei ole syönyt koko päivänä muuta kuin aamupalan (joka siis on yleensä munaa ja pekonia).

Painoindeksi on tällä hetkellä 35.1. Vaikea lihavuus... Mielenkiintoista kun en tunne olevani vaikeasti lihava, vaan vähän ylipainoinen. Olen aika sinut itseni kanssa, voin mennä uimarannalle bikineissä, jos jotain häiritsee minun kilot katsokoon toiseen suuntaan. "Osaan uida, olen siis rantakunnossa!" Kannustin tähän painonpudotukseen on siis lähinnä terveydellinen, ei siis esteettinen, alkava selkärankareuma vihoittelee ja ruoto pitää saada parempaan kuntoon.

Nyt paino jumittaa ja vähän masentaakin, pitäisi ilmeisesti joku induktio pitää nytten tai jotain... En ole siis kummemmin laskenut mitään hiilareita/proteiineja/rasvoja, olen vaan jättänyt kaikki karkit, sokerit, jauhot, perunat, pastat ja riisit pois.

_________________
"Osaan uida, olen siis rantakunnossa!"

Karppailua on opeteltu jo useamman vuoden ajan, mutta painoa se ei ole laskenut. Tosin, uuden miesystävän myötä ruokailut muuttuivat hetkellisesti virallisterveelliseksi enkä nähtävästi vieläkään osaa syödä tarpeeksi..

Pituutta siis 161 cm ja painoa varmaankin n. 90 kg (vaaka rikki, en ajatellut ostaa uutta), mittarissa on parin kk:n päästä 40. Elämässä ollut neljän vuoden aikana niin paljon muutoksia ja stressiä, etten ihmettelisi jos adrenaliinitaso huitelisi pilvissä. Stressi ei helpota vieläkään, joten en oikeastaan odota mitään pikalaihtumista. Hiilareitten vähentäminen kuitenkin pitää psoriasiksen aisoissa eli hillittömän kutinan väheneminen on jo plussaa itsessään.

Epäilemättä edessä on myös lisää elämänmuutoksia ja voin todeta, että työn ja opiskelun yhdistäminen on muuten voimia vievää puuhaa. Onneksi ei ole lapsia tässä hässäkässä vielä lisänä.
Kultakalojen puolella olen ruokapäiväkirjaa kirjoitellut lähinnä omaksi ilokseni, mutta yllätys oli, että kalorimäärät ei huitele missään kovin erikoisissa lukemissa. Tässä on nähtävästi hieman opeteltavaa vielä...

Harrastukset voi lukea nikistä, eli kudon, neulon ja virkkaan vuorotahtiin - jollen sitten lue jotain. Aikanaan kävin kävelylenkeillä joka toinen päivä ja se pitäisi aloittaa uudelleen, selkä on menossa rikki kun on yliliikkuvat nivelet ja notkoselkä. Se ei ole hyvä yhdistelmä se!

Traagiset luvut: 33, yli 100, 177 - siitä voi arvailla painoa, pituutta ja ikää.

Koska Painonvartijat luovuttivat Suomessa heti kun liityin niihin (yritän olla ottamatta henkilökohtaisesti), oli kokeiltava jotain muuta! Eksyin karppaussivustolle kaverin hyvien laihdutustulosten innoittamana ja pari viikkoa sivustoa kahlattuani tilasin ensimmäisen aiheeseen liittyvän kirjan. Nyt ollaan tässä - karppausta takana ensimmäinen viikko.

Olen tunnetusti hyvä aloittamaan kaikenlaista, mutta huono lopettamaan mitään. Tähän tulee nyt poikkeus. Kiloja karistettava sen verran, että heikompia heikottaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kertyneiden liikakilojen mukana olen saanut II asteen diabeteksen, luupiikit molempiin kantapäihin ja selkä kipuilee niin että kipulääkkeitä saa vetää aamulla ensimmäiseksi jotta pääsee sängystä ylös - ja illalla viimeiseksi, jotta saa unta. Koska pelimerkit alkaa olla vähissä niin tässä touhussa ollaan nyt tosissaan vaikka noviiseja ollaankin. Kaikki kokeneempien/muuten vain viisaampien apu otetaan vastaan suhteellisen nöyränä ja hyvin kiitollisna.

Ensimmäisen viikon pudotuslukema -2,5kg

_________________
Kultakalasivuni

Parkkeerasin suoraan tänne vonkaleisiin

Lähdetty tuolta 105 kg ja pituutta on 174cm. Varsinaisesti tätä karppaamista lähestynyt ja kokeillut nyt reilun viikon päivät. 100->98,4. Pikku hiljaa tässä ostoskoria koetan täyttää karppiruualla. Vielä tuota hiilaria tuolta kaapista löytyy, täytynee syödä ne poikkeen pienissä erissä.

Jojo meininki ollut vuosia. Hyvin menee kun säännöllinen elämä; punttisalille ym lepoon aikaa, eikä ressiä. Kun tilanne toinen niin mussun mussun. Vielä bonuksena se että tunteita koetan ruualla tasottaa.

Jotenkin nyt kyllä erilainen olo ja ei tule nälkä niin helposti

Heikkolenkki on tuo pekoni, se pelottaa sekä se että en todellakaan ole mikään kokki..en vissiin koko vuonna ole touhunnut niin paljon keittiössä kun viikon aikana Aterian koot jarrua jarrua siinä lautaselle mättämisessä (tottunut light tuotteisiin)

Eli Tervehdys kaikille tasapuolisesti ja tsemppiä

_________________

Syöt varmaan liikaa. Aamiainen, lounas ja päivällinen, välipalaa ja iltapalaa. Ja ruokaa iloon ja suruun ja lohtuun ja ahdistukseen. Pientä rajaa. Syö vain silloin kun on nälkä.

Tsemppiä, Energygirl! Mulla on sama juttu noiden kipulääkkeiden ja selkävaivojen kanssa. Toivottavasti eivät jumita. Jos sulta enkku sujuu, niin Protein Poweria suosittelen lämpimästi ekaksi karppikirjaksi, koska on niin hyvä. Ja se ainakin selittää karppauksen periaatteet juurta jaksain ja sen mitä kropassasi oikeasti tapahtuu. Atkins ei niinkään paljon, joten ei ihme että ihmiset epäilevät sitä.

Pysy ihmeessä mukana, koska tämä on ihan mahtava juttu ja oikeasti auttaa. Nimimerkki kokemusta on--itse laihdutin 17 kiloa v. 2000 normaalimittoihin just tuolla Protein Powerilla (Pallokaloissa on kuviakin) mutta sitten elämä heitteli ja nyt sitä ylipainoa on yli 30 kg tiputettavana Mutta kokemuksesta tiedän että tämä aivan varmana toimii ja on terveellisin ruokavalio mitä vain voi olla, jos sitä oikein noudattaa. Kyllä se siitä!

_________________


Riekon nyrkkisääntöjä ketoilijoille, kliks

Onneksi on energygirlillä ihanan motivoiva alku! Hyvä hyvä!

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!