Morot myös Keski-Suomesta,
Tää on jo yli 51 v ja mies ihan sellanen nuorikko, eli 47 v. Meidän karppaus alkoi sattumalta MOT rasvaohjelman jälkeen. Yhteistuumin vaan yhdellä aterialla päätettiin, että nyt se alkaa. Ensin meni muutamana aamuna vielä palat ruisleipää, vaan sekin jäi ihan itsestään. Ja pakko sanoa, että kyllä karppiruoka VS-ruoan voittaa leikiten.
Siis meidän karppaus on myös tosi helppoa, kahdestaan kun asutaan, tai siis kolmestaan, koska koirammekin luulee olevansa ihminen
Lapsenlapsia on kolme, 7v, 4v ja 4,5kk. Ikävää vain, että matkaa välillämme on 180 km. Tapaamme silti mahdollisimman usein 1 - 2 krt kuussa.
Aterioiden valmistus sujuu nykyään myös puolisolta, joka aiemmin on ollut sitä mieltä, ettei osaa. Muutenkin ruoan teko on ihan itsestään selvyys, ei edes haikailla einesten perään. Ne nimittäin olivat tällaisen pienen yhteisön liiankin helppo ratkaisu aiemmin.
Paino ei meilläkään huimaa vauhtia laske, mutta muut positiiviset asiat painavat vaa´assa enemmän. Ja kun ei niin nopeasti paino laske, saattaa tuo nahka paremmin pysyä mukana, ehkä.
. Tosin vyötärö on kaventunut molemmilla kivasti. Tai siis minun kauan kadoksissa ollut vyötärö on jälleen havaittavissa.
Mutta niinpä siis meilläkin on kohta ½v karppimerkkipaalu käsillä. Josko sitä vaikka parilla lasilla (lue pullolla)punaviiniä juhlistaisi