Kiva, että joku lukee

Kiitos Vesisika!
Tänään on uuden elämäni eka päivä, jälleen kerran

Kuukausi on mennyt ihan päin sitä itteesä. Vikahan on hormoneissa, työssä, stressissä, isännässä, lapsissa, kiireessä, liiassa lumessa, pimeydessä tai jossain muussa kuin miussa itessä. Paljon nopeampi on mussuttaa pari ruikkaria nassuun ja kohta kipollinen jätskiä kuin ottaa valmista karppisafkaa pakastimesta ja lämmittää se. Tai olla koko päivä syömättä ja kahvin voimalla ja kun tuut kotii, vedät naamaasi kaiken minkä saat kiinni. Mutta et kuori mandariiniä, ota pakastimesta marjoja ja avatun partajugunkin heität homeisena roskiin. Salaatti muuttuu juoksevaksi jääkaapin lokerossa ja tomaatit kasvaa valkoista ja harmaata. Paketista voi mättää kinkkusiivuja nassuun ja paketin brietä, kourallisen suolapähkinöitä kaveriksi.
Jossain vaiheessa yöllä sitten heräät nappaamaan närästyslääkkeen naamaan ja sappinesteen maun huuhdot lasillisella maitoa...ja taas oli niin paska päivä töissä, että Jamie Oliverin olemus töllöstä ja sohvan syli lohduttaa enemmän kuin lenkki tai kuntosali.
Mikä onkaan se perimmäinen syy, jota on niin perkeleen vaikea itselleen myöntää?
Laiskuus, yksinkertaisesti laiskuus!!!Nyt, tänään, aamusta kävin henkien taiston itseni kanssa ja sain kuin sainkin itseni salille. Mikä ihana olotila siitä seurasikaan. Vihoitellut selkäkin asettui ja kun sain itseni liikkeelle, loppu meni kuin itsestään...
Varovasti ole silmäillyt huushollia sillä silmällä, täälläkään ei ole tehty kuin se aivan välttämättömin. Mutta siivoukselta pelastaa onneksi iltavuoro

Ei ahnehdita kaikkea kerralla

.
Jääkaapissa oli kukkakaali, siitä muusia. Tai no joo, en malttanut keittää tarpeeksi ja kukkakaalit meinasi olla ympäri keittiön kaappeja. Salaattia, kurkkua, päälle liraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Chilivoita ja kaveriksi minuuttipihvi pannulle. Hyvää oli ja uskoisin pärjääväni...
Evääksi jugua ja mustikoita.
Loppujen lopuksi, kevättä kohti ollaan menossa ja kirkkaampina päivinä huomaa jo päivän jatkuneen. Valo, valo ja valo...Kuinka sitä kaipaankaan. Mutta nyt, laiskuudelle niskaperse-otteella good bye ja takaisin karppilammikkoon porskuttelemaan! Kyllä se tulee, se kevät (hope so)