N. neljä vuotta nyt enemmän ja vähemmän karpanneena omat kompastumiset ovat tapahtuneet seuraavista syistä:
1. Matkat. Vaikeaa syödä karpisti ja kun on esim. kuukauden mättänyt sekaruokaa, ruotuun palaaminen on hankalaa, tottuu vanhoille tavoille
2. Tunnesyöminen, tosin harvemmin silloin, kun on pitkä karppi-kausi alla. Eka tarvitaan pari isoa poikkeusta (esim.synttärit), jotka ikään kuin pohjustavat pahempaa retkahdusta, sitten heikolla hetkellä voi ajatella, "ehkä vaan tän kerran, eiväthän ne synttäritkään aiheuttaneet retkahdusta"
3. Liiallinen tumman suklaan mättö/ makeiden karppiohjeiden teko. Liikaa nautittuina herättävät hiilarihimon.
4. Liian vähän rasvaa ruokavaliossa, liikaa hiilareita (tulee nälkä ja mielitekoja).
Hiilaripitoisesta mätöstä tulee tosi nopeasti huono olo. Karppivaliolla taas keho ja mieli pysyvät kunnossa. Järjen kanssa mässäilykausilla ei ole ollut mitään tekemistä, vaan ennemminkin tunne-elämän säätelyn.
Samoin, kuin tupakoitsija koittaa röökiä vetämällä palauttaa normaalia hyvää olotilaa (ja karkoittaa vierotusoireet), alkoholisti koittaa päästä eroon tuskasta vetämällä päänsä täyteen, niin tunnesyöppö koittaa palauttaa sisäisen turvallisuuden tunteen tai hyvän olon ahtamalla itsensä täyteen pullaa tai mitä ikinä. vähän comfort foodia.
Seliseli: Hiilarimössöön on vielä harvinaisen helppo sortua VT-linjan tähden, "koska onhan se ruisleipä ja fitness-murot ja perinteiset leivonnaiset sentään suht terveellisiä". Muutama laiha työkaveri juomassa coca colaa tai syömässä pizzaa, ja mieleen tulee, että eihän noikaan liho, jos kohtuudella vähän vaan söisin, eikä niiden iho mene pilalle, eikä ne turpoa kuin ilmapallot. Mut sit se jää päälle. Eihän mulla ole keliakiaa, helpompi syödä makaroonia, olenhan sentään normaalipainon rajoissa. Tuore leipä ja pullat tuoksuvat niin ihanalle ja leipominen on kivaa. Ja sitten närästää, iho kukkii ja vatsakatarri kiittää, itseinho nostaa päätään ja mielessä pyörii lähinnä, mitä herkkuja jääkaapissa on jäljellä, josko vielä jotain söisi, ei jaksa lenkille, eikä muutakaan.
Viimeisin "tosi-karppaus" on nyt kestänyt n.3 kk. Painoa ei ole ihan hirveästi tippunut, mutta repsuja ei ole tullut kertaakaan, eikä ole edes tehnyt mieli. Mikä on nyt toisin, kuin ennen? Olen ollut pari vuotta juomatta ja kohta kymmenen kuukautta polttamatta tupakkaa. Näiden kahden paheen lopettaminen on vahvistanut sen verran paljon, että sokerin ja hiilareiden karistus ei tunnu mitenkään mahdottomalta, ehkä terveempiä selviytymiskeinoja tullut omaksuttua matkan varrella.
Harrastan säännöllisesti liikuntaa ja joogaan, sekä meditoin. Pidän huolta itsestäni ja teen mielekkäitä asioita, jaksan tehdä kun syön hyvin ja elän hyvin. Ruokavalion ollessa kunnossa ei tule myöskään mässykohtauksia. Elämä on tasaisempaa, kuin ikinä ennen ja asiat kaiken kaikkiaan hyvin. Ei tunnu missään syödä välillä karppiherkkuja, ei tunnu siltä, että menettäisi jotain, kun ei saa tunkea itseään täyteen hiilareita, ei ole morkkiksia, on vaan zen ja ilo siitä, että saa syödä hyvin
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Karppaus on kuitenkin tehnyt niin paljon hyvää että haluan pysyä tällä polulla ja pysynkin, kunhan sallin itselleni mm. perunan käytön ja viikottaisen leipäannoksen (miehen tekemiä). Kokeilin aikani kukkismuusseja ja mantelileipiä, aina vaan palasin takaisin (voita ja täysmaitoa sisältävään) perunamuussiin sekä vehnäsämpylöihin. En pystynyt, enkä pysty vieläkään, omaksumaan tiettyjä vihanneksia keittiööni ja niinpä pysyttelen tutuissa raaka-aineissa. Kun tämän hyväksyin hiljattain, olo jotenkin rauhottui. Kukin tavallaan. 
Hiilari on myrkkyä kun ei ole omaa inskantuottoa juuri nimeksikään.
2006: 80kg 
Toisaalta en ikinä taipuis vetämään mitään suunniteltua ateriakarttaa, semmoset pistää vaan ärsyttämään.. Sit siinä valinnan vapaudesta iloitessa helposti valitsee väärinkin. Paljon vaikuttaa ne syytkin, miksi karppaa. Onko hirvee stressi laihtua (joka ei yleensä laihtumista mitenkään edistä) vai karppaako siksi, että olo pysyy hyvänä, vai tykkääkö luonnostaan tietyntyyppisestä ruuasta.. Ja toiset on herkempiä vaihteluille, kaikilla ei jää leipä- tai sokerihimo päälle, toiset on heti koukussa ja olemus turpoaa jne.. Sit on taas hankalaa "palata" takaisin linjaan, varsinkin jos kokee että se tarkoittaa minkäänlaista kieltäytymistä jostain.
En tiedä mikä itsellä on, mutta jos syön mitään hiilaria reilummin, niin paino tulee syödyn määrän suhteen ainakin nelinkertaisena takaisin! 
Söin tuossa huhtikuun vaihteessa purkin Ben & Jerryä (mitä se on, jotain 500 g?), niin painoa tuli 2 kg lisää 2 päivässä. Ilmeisesti hiilari jotenkin sitoo myöhemmin syödyn rasvan, jolloin paino "takertuu" kroppaan pahemmin kuin vähillä hiilareilla (<20 g / pv).
