Heippa Tyyli-Lyyli.
Lääkityksestä huolimatta miulla ei ole diabetesta.
Metformiinia nappailen insuliiniresistenssin takia, eli miulla kroppa ei tunnista tuottamaansa insuliinia kunnolla ja tästä syystä sitä tuotetaan liikaa, joka taas varastoituu vararenkaiksi. Metformiini auttaa tunnistamaan insuliiniä paremmin ja hillitsee sen liikatuotantoa.
Tämä resistenssi kylkee hyvin usein käsikädessä tuon sairastamani PCO:n kanssa. Metformiini on vasta "testausvaiheessa" tämän hoidossa. Eli eivät sitä määrää ellet ole lapsettomuushoidoissa tai (kuten itse tein) pyydä sitä testattavaksi.
Heikkilän kirja on metsästyksessä, mutta nyt oon viikon ajan palannut ihan karppauksen alkulähteille. Eli hiilareita alle 20 ja kaikki esivalmistetut ruoat (eli marinoidut lihat, jne) pois ja olen jopa luopunut juustosta hetkiseksi... Tällä menolla olen päässyt tuohon mittatikun tilanteeseen ja olo on mitä mainioin.
Tästä eteenpäin yritän lisätä liikuntaa ja syömisiä pikkuhiljaa, katotaan miten sen jälkeen käy.
Miulla ongelma on se, että mie oon aina ollut ns. pieniruokainen. Monet ovat ihmetelleet miten voin olla tämän kokoinen, kun en syö muita enempää, joku jopa "vitsillä" epäili että sairastan BED:iä ja ahmin kotona kaiken mahdollisen mitä käsiini saan.
Miulle on työn ja tuskan takana saada syötyä edes 2000 kalorin edestä, jonka pidän miniminä tällä hetkellä. Onneksi tykkään manteleista, ku niitä voi napsia päivän mittaan. Mutta toistaiseksi olen tosiaan yrittänyt pysytellä tuossa 2000 kalorin päivätasolla, mutta samalla olen lopettanut kaiken "ylimääräisen" liikunnan, eli en käy salilla, en uimassa, en lenkeillä. Liikun vaan päivittäin sen hyötyliikunnan, joka tulee työmatkoista ja se on reilu 3 km päivässä, jotta vahingossakaan energiavaje ei ole liian suuri. Parin viikon päästä ajattelin lisätä liikuntaa ja jollain tapaa kaloreitakin...
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
).
Kaikissa meissä on vikamme, mutta minusta niitä ei vain huomaa