Olen ollut aivan älytön sokerisyöppö, syönyt kaapeista ihan kaiken sokerisen heikkona hetkenä...

ja niitä oli usein...

Kakunkoristeet, hunaja, jäätelökastikkeet suoraan tuubista, hillot sun muut, kaikki hävisi. Ei siis auttanut se, ettei ostanut kotiin varsinaisesti mitään herkkuja kuten pullaa tai keksejä. Sokeriholisti kun syö vaikka puhdasta sokeria pussista. Yksi häpeällisimpiä hetkiä oli kun söin paketillisen jäistä voitaikinaa suoraan pakastimesta. Viimeistään silloin tiesin että tää ei ole ihan tervettä touhua enää
Mut siis pointti on, että karppauksella nuo kaikki mässäyshalut ovat lähteneet

Ruoka jopa maistuu suussani ihan erilaiselta nyt, kun en turruta aistejani jatkuvalla sokerikuurilla. Esim. kaali on todella makeaa, samoin herkkuni 86% suklaa, jota nautin palan tai kaksi silloin tällöin. Eli karppaus on juuri oikea ruokavalio nimenomaan sokeriaddikteille, koska karpatessa se elimistön epäterve sokeriaineenvaihdunta (insuliinir´tason holtiton nousu ym.) saadaan kuriin ja hiilarihimot häviävät. Eka viikko-pari voi olla vaikeaa, ja sen jöälkeenkin tulee heikkoja hetkiä, mutta kun pitää kirkkaana mielessä tavoitteen ja kun tajuaa kuinka henkisesti(kin) voi paremmin ilman sokereita ja viljoja, se kyllä kannustaa eteenpäin.
Mä en voi sekoittaa päätäni ja elimistöäni edes stevialla... Olen todennut parhaaksi pitäytyä mahdollisimman pitkälle erossa kaikista makeutusaineista. Joskus imeskelen pari Läkerol-sokeritonta pastillia, jos tulee armoton halu saada jotain makeaa. Harvemmin enää on tullut
Tsemppiä sulle uuteen, terveempään ja parempaan elämään!
