Sorry, yökkään tähän tähän tilanteeseen relevantin oloista rasvaista juttua verrattain simppelissä muodossa:
Tyydyttyneet, kertatyydyttymättömät ja monityyydyttymättömät rasvat
Rasvahapot rakentuvat hiiliatomeista, vetyatomeista ja happiatomeista. Hiiliatomit atomirakenteessa liittyvät toisiinsa yksinkertaisin tai kaksinkertaisin sidoksin. Näiden sidosten perusteella rasvahapot jaotellaan kolmeen luokkaan:
Tyydyttynyt rasva = ei kaksoissidoksia
Kertatyydyttymätön rasva = 1 kaksoissidos
Monityydyttymätön = 2 tai useampi kaksoissidos
Nythän se kuuluisa, täällä paljon väitelty terveysväittämä kuuluu, että TYYDYTTYNEET rasvahapot lisäävät sydän ja verisuonisairauksien riskiä. Kertatyydyttymättömät ja virallisterveellisen linjan mukaan erityisesti monityydyttymättömät taas pienentävät riskiä. Asioiden yksinkertaistamiseksi puhutaan usein "pahoista" eli "kovista" eli "eläin"rasvoista ja vastaavasti "hyvistä" eli "pehmeistä" eli "kasvi"rasvoista.
Tämä väite ei pidä paikkaansa.
Ensinnäkin. Luonnollisissa rasvan lähteissä rasvan koostumus on usein SEOS ERI TYYPPISIÄ RASVAHAPPOJA. Siis jossain suhteessa tyydyttynyttä, kertatyydyttymätöntä ja monityydyttymätöntä rasvaa. Esim. oliviöljyssä kertatyydyttymättömän rasvan osuus on suuri. Jostain syystä virallisterveellisen ravitsemusvalistuksen mantraksi on vakiintunut "paha eläinrasva, hyvä kasvirasva" (tai vaihda tilalle paha kova rasva, hyvä pehmeä rasva), vaikka rasvan eläin- tai kasviperäisellä lähteellä ei ole paljonkaan tekemistä rasvan rasvahappokoostumuksen kanssa. Esim. possun ja kanan rasvassa on myös suhteellisen suuri osuus (yli puolet) yksittäistyydyttymätöntä ja monityydyttymätöntä rasvaa.
Vertailun vuoksi otetaan nahallinen broileri, rasvaa 10 g / 100 g, ja rasiamargariini 80 % rasvaa (siis 80 g / 100 g)
Rasvahappojen prosentuaalinen osuus (ei siis energiaprosentti, vaan osuus kokonaisrasvasta)
Broileri
Tyydyttynyt 32%
Kertatyydyttymätön 49 %
Monityydyttymätön 20 %
Rasiamargariini 80 %
Tyydyttynyt 26%
Kertatyydyttymätön 49 %
Monityydyttymätön 24 %
Toisekseen. Tieteellinen näyttö osoittaa varsin vahvasti siihen suuntaan, että mikä tahansa rasva vaikuttaa veren kolesteroliprofiiliin suotuisammin, kuin hiilihydraatti. Hyvä yhteenveto aiheesta tässä yhteenvetotutkimuksessa:
http://www.ajcn.org/cgi/content/full/77/5/1146
Eri rakenteisilla rasvahapoilla on elimistössä myös erilaisia tehtäviä, kiinnostavia asioita löytyy mm. solukalvojen rakennekuvauksista, solukalvoissa sekä kalvon rakennetta jämäköittävillä tyydyttyneillä rasvahapoilla että kalvon nestemäisiä ominaisuuksia lisäävillä tyydyttymättömillä rasvahapoilla on tärkeä tehtävänsä. Terve solukalvo sisältää molempia rasvahappoja oikeassa suhteessa. Elimistö ei kuitenkaan ole täysin riippuvainen ravinnon rasvasuhteista vaan se pystyy muuttamaan tiettyjä rasvatyyppejä toisikseen helpostikin...
Hiiliketjun pituus
Hiiliketjun pituus vaikuttaa paljon rasvahapon ominaisuuksiin. Lyhytketjuiset rasvahapot ovat jopa vesiliukoisia. Tyydyttyneillä rasvoilla on hyvin erilaisia vaikutuksia veren HDL ja LDL-pitoisuuksiin rasvahappojen ketjun pituudesta riippuen. Esim. steariinihappo (18 hiiliatomia) ei näytä vaikuttavan arvoihin kuinkaan. Lauriinihappo (12 hiiliatomia) taas nostaa lievästi LDL:ää mutta myös erittäin runsaasti HDL:ää. Lyhyt- ja keskipitkäketjuisilla tyydyttyneillä rasvahapoilla näyttää olevan myös muita kiinnostavia ominaisuuksia: ne ovat antimikrobisia ja jotkut niistä saattavat ehkäistä syöpäkasvainten kasvua (täälläkin taisi vilahtaa se tuore ruotsalaistutkimus rasvaisten maitotuotteiden syöpää ehkäisevästä vaikutuksesta). Mm. äidinmaito sisältää näitä lyhyt- ja keskipitkäketjuisia rasvahappoja, niitä on myös maitotuotteissa ja kookoksessa. Elimistön kannalta lyhyt- ja keskipitkäketjuiset rasvahapot ovat energiatuotannossa ”helppoja” ja elimistö näyttää suosivan niitä energiakäytössä.
Kaksoissidoksen tyyppi
Kertatyydyttymättömissä ja monityydyttymättömissä rasvahapoissa hiiliatomien välinen kaksoissidos voi olla tyypiltään cis tai trans. Molekyyli on siis atomeiltaan täsmälleen samanlainen, mutta sen avaruusgeometria on erilainen. Tällaisia sukulaismolekyylejä kutsutaan isomeereiksi. Avaruusgeometrialtaan erilaiset molekyylit käyttäytyvät kemiallisesti eri tavoin, vaikka niiden atomikoostumus on sama.
Tyydyttynyt ja transisomeerinen rasvahappo muistuttavat avaruusgeometrialtaan toisiaan, ne ovat suoria. Cis-isomeerinen rasvahappo taas on kulmikas. Avaruusgeometrialla on tosiaan merkitystä - runsaasti transisomeerisia tai tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävät rasvamolekyylit pakkaantuvat tiheämpään --> niiden olomuoto on kiinteämpi kuin runsaasti cis-isomeereja sisältävien rasvahappojen. Elimistössä rakenteeltaan erilaisten rasvahappojen käsittely on erilaista mm. rasvan energiakäyttöön liittyvässä beetaoksidaatioprosessissa on isomeerikohtaisia eroja. Tyydyttyneen rasvahapon energiakäyttö on ”helpompaa” kuin vastaavan mittaisen transisomeerin. Tyydyttyneen rasvahapon energiakäyttö on myös helpompaa kuin vastaavan mittaisen cis-isomeerin.
Transisomeereja syntyy kasviöljyjen hydrolysoinnissa, jota taas tehdään mm. siksi, että juokseva öljy saataisiin kiinteään muotoon. Hydrolysoinnissa rasvahappojen kaksoissidoksia purkautuu (ketjuun sitoutuu yksi uusi vety) ja tyydyttymättömästä rasvahaposta tulee tyydyttynyt. Valitettavasti aina ei käy näin, osa kaksoissidoksista vain muuttuu cis-tyyppisistä trans-tyyppisiksi. Nykyisin kaiketi kovettamisprosessia voidaan melko hyvin kontrolloida, sillä pöytämargariineissa transisomeereja on vain vähän. Ns. teollisuusmargariineissa niitä sen sijaan on paljonkin ja mm. siksi teollisesti valmistetut leivonnaiset ja einekset eivät ole ihmisen ruokaa.
Transisomeereja syntyy myös märehtijöiden pötsissä ja siksi maitotuotteissa on pieniä pitoisuuksia transrasvaa. Onko luonnon transrasvalla ja teollisperäisellä transrasvalla sitten eroa? On. Teollisessa transrasvassa transsidoksia on melko tasaisesti kaikissa mahdollisissa molekyylin kohdissa. Luonnon transrasvassa taas transsidokset ovat tyypillisesti tietyissä kohdissa molekyyliä. (katso kuva tästä materiaalista sivulta 16:
http://www.meraadet.dk/gfx/uploads/Rapp ... UK_www.pdf ).
Huomion arvoinen seikka on se, että kasviperäinen, hydrolysointiprosessissa tyydyttymättömästä tyydyttyneeksi muuttunut rasvahappo ei poikkea millään tavalla vastaavan pituisesta eläinperäisestä tyydyttyneestä rasvahaposta. Kiintoisaa on kuitenkin se, että eläinperäisissä rasvoissa ja luonnon kasvirasvoissa, joissa tyydyttyneen rasvan osuus on korkea, lyhyt- ja keskipitkäketjuisten rasvahappojen osuus on merkittävä. Hydrolysoiduissa, kasviöljypohjaisissa margariineissa osuus taas on vähäinen, sillä lähtötilanteessa öljyn koostumuksessa on runsaasti pitkäketjuisia yksittäis- ja monityydyttymättömiä rasvahappoja.
Omegat
Ihmisen elimistö pystyy valmistamaan rasvaa myös itse. Ihmiselimistön perustuote on palmitiinihappo, tyydyttynyt rasvahappo, jonka pituus on 16 hiiliatomia. Elimistö pystyy pidentämään sitä tarvittaessa tiettyyn rajaan saakka. Lyhentämistäkin tapahtuu, mutta käsittääkseni lähinnä jostain syystä epätäydelliseksi jääneessä beetaoksidaatioprosessissa (energiakäyttö).
Elimistö osaa myös desaturoida itse tehtyä tai ravinnosta saatua tyydyttynyttä rasvahappoa tietyistä kohdista eli tyydyttyneestä rasvahaposta saadaan tarvittaessa tiettyjä yksittäis- ja monityydyttymättömiä rasvahappoja. Ei kuitenkaan kaikkia: rasvahappoketjun 3. ja 4. hiiliatomin välistä sidosta ja 6. ja 7. atomin välistä sidosta ei ihmisen elimistö pysty muuttamaan tyydyttyneestä tyydyttymättömäksi. Tällaisilla rasvahapoilla on kuitenkin elimistössä tärkeitä tehtäviä (mm. prostaglandiiniketju, ne näyttävät olevan merkityksellisiä myös lipoproteiinien rakenneosina): toisin sanoen niitä on saatava ravinnosta.
Prostaglandiiniketjuista ja oikeasta omega 3 – omega 6 suhteesta on erinomainen artikkeli Weston A. Price säätiön sivuilla:
http://www.westonaprice.org/knowyourfats/tripping.html
En lähde tuota nyt kääntämään, mutta asiasta on paljon vanhoja keskusteluita. Ravinnon oikea omegasuhde on kuitenkin terveyden kannalta erittäin tärkeä tekijä – ja suomalaisessa ravitsemusvalistuksessa tätä ei huomioida juuri lainkaan…
Maalaisjärkikommentti
Minusta tällä foorumilla vilahtelevaa rasvankäyttöohjetta turvallisempaa ei olekaan: luonnollista rasvaa mahdollisimman monipuolisesti. Kasviöljyjen tarpeettoman voimakas korostaminen johtaa helposti siihen, että omegasuhteet menevät persiilleen ja lyhyt sekä keskipitkäketjuiset tyydyttyneet jäävät ravinnossa vähiin. Eri lihalaatujen rasvahappoprofiilit vaihtelevat, mutta ovat pääsääntöisesti varsin monipuolisia = hyviä. Kalaöljy on ehkä ainoa, joka ansaitsee alleviivauksen. Jos kala ei kuulu ruokavalioon, kalaöljyä tai kalanmaksaöljyä kannattaa harkita painavasti. Maitorasvan kiinnostavat puolet liittyvät lyhyt- ja keskipitkäketjuisiin tyydyttyneisiin sekä CLA:han (maidon transrasva). Maitorasva ei ole pelkkää tyydyttynyttä sekään.
Hyvä neuvo on myös rasvan ottaminen mahdollisimman jalostamattomassa muodossaan, kasvissa tai eläinpalassa sellaisenaan. Kasvi- ja eläinsolukkorakenteet suojaavat erityisesti herkästi hapettuvia monityydyttymättömiä rasvahappoja.