karppaus.infon arkistoitu foorumi

Aivan mahtavaa, mietin jo hetken tätä lukiessa, että olenkos minä tämän kirjoittanut. Sinun kynteli kokemukset on ihan kuin omani. Minulle myös karppaus esiteltiin noin, saat syödä ihan kuinka paljon vaan ja nälkää ei tarvitse kokea, kunhan hiilarit pysyy alhaalla. Enää ei lasketa kaloreita! No totuus alkoi valjeta muutaman viikon jälkeen. Tosiaan tarkoitus on karppaamalla saada ruokahalu kuriin ja syöminen vähenemään eli kuitenkin pohjalla laihtumisessa ihan sama filosofia kun muissakin dieteissä syö vähemmän kun kulutat. Kiva, etten ole yksin kokemusteni kanssa. Siis karppaus on yksi ruokavalio monien muiden joukossa, karppausta on monenlaista ja mun ajatus on se, että jokaisen on vaan löydettävä oma tasapainoinen suhde itseen ja ruokailuunsa. Kyse on myös muusta kun ravitsemustieteestä. Meillä on erilaiset aikataulut, sosiaaliset kuviot, jossa syömme ja mentaalinen tasapaino. Itsensä hyväksyminen ja laihduttamisen kokonaan lopettaminen ja tasapainoisen elämän tutkiminen lienee se, mitä tulisi tavoitella diettien sijaan.

^
Ei ole oikotietä onneen. Mutta tärkeintä ei olekaan perillepääsy, vaan matkalla oleminen. Ja millaisella matkalla !

_________________
Jos keskustelet idiootin kanssa, varmista ettei hän tee samoin.


iHerb -koodini on JOK311; saat sillä ensitilaajana 5 $ alennuksen.

Tämäpä on viisastuttava ketju! Mimmimakia, mulla P-T4-V on 12, kun viitearvona on 12-22. Eli aikas alapäässä vitearvoja. Se on ollut niin n. vuoden. Pitäisköhän mun jutella siitä lääkärin kanssa, kun hän ei sitä ole mitenkään ottanut puheeksi?

Mullakin ollut ikäni sellaisia kausia, kun närästää oksentamiseen asti. Apteekin närästyslääkkeistä en ole saanut apua, edes reseptilääkkeistä. Minulla on sellainen käsitys, että sellaista käsitettä, kuin liikahappoisuus, ei oikeastaan ole olemassa. Ruuansulatuksen kannalta vatsalaukun tulee olla kovastikin happoinen. Suolistossa sitten eri asia. Stressiin olen omalta osalta yhdistänyt tätä. Joskus joutunut nukkumaan pääpuolesta korotetulla sängyllä. Minulla on tyrä ja alaosastaan laajentunut ruokatorvi. Eli mun kuuluis kärsiä koko ajan. Niin ei kuitenkaan ole. Samarinista olen saanut apua pahoina aikoina. Nyt on parhaillaan pahat ajat menossa, kun talvella sorruin VT-valistuksen uhriksi ja palautin vähäksi aikaa VT-ruokailutavat huusholliin. Niin sitkeään vaan oli karppitavat iskostuneet, ettei se VT-ruoka oikein maistunut Silti aiheutti kaikenlaisia mielitekoja. Lisäksi tuli siis tuo närästys, mitä en siis laske liikahappoisuuden syyksi. Päinvastoin arvelen, että epäsopivat hiilarit ja sokerit siellä käy ja kuplii.
Inhoja vatsaoireita oli tietty muitakin. Inhoja ilmavaivoja mm.

Olen nyt 60v. Itse painonpudotus on ollut todella vaikeaa ja uskonpuutetta välillä kovasti. Alussa painoin 115kg. Karppaamisen aloitettuani paino nousi 127kg asti. Kyllä otti lujille jatkaa ja siksi ehkä talvella hetken kokeilin sitä VT:tä. Nyt olen takaisin ruodussa. En yhtä tiukasti kuin alussa, mutta karppaan. Paino on lopultakin alkanut laskemaan. Tänäaamuna alitin tuon 120kg ekaa kertaa. Tiedän, että vaaka tuklee sahaamaan tuon 120 ja 119 välillä ennenkuin vakiintuu alaspäin, mutta oonpa iloinen tuostakin.

Sopivien liikuntalajien löytäminen on tuottanut tuskaa, mutta talvella kävin vesijumpassa aina kun jaksoin (siis ei usein). Antti Heikkilän sivuilta löysin helpon 4 kohdan punttisarjan mitä teen kun muistan. se kuulemma avaa hartioiden ja olkapäiden liikeratoja ja muutenkin tekee hyvää. Nyt kesällä hommasin soutuveneen ja olen jo soudellut ja jatkan aina hyvällä ilmalla. Kävelyä pidän tylsänä, vaikka vaikutus on ihana. Löytyiskin konsti millä potkaisen itteni liikkeelle. Kävelyä en muutenkaan muiden sairauksieni takia voi harrastaa ihan niin säännöllisesti kuin pitäisi.

Nyt olen kai sitten terveyden kannalta hoitotasapainoa etsivä ja ruuan ja liikunnan suhteen vielä itseäni etsivä karppi.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Tää on väärä paikka vastata, mut ehdottomasti otat puheeksi lääkärin kanssa! Kun kerran tuo painonpudotuskin on haasteellista. Täällä on kilpparivaivaisten ketju ja sit oireista oma ketju, tuu niitä lukemaan. TSH ois kans hyvä tietää. Ainakin alottaisin ihan mittauttamalla uudestaan arvot.

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

Tuohon kalorinkulutukseen haluaisin kommentoida. Ikävä fakta vain on, että energiantarve vähitellen pienenee iän myötä. Painonpudotus viiskymppisenä on vaikeampaa kuin kolmikymppisenä. Sitä ei edes karppaus pysty muuttamaan. Siksi noiden yksioikosten makrojen ja kalorimäärien suosittamisissa pitäis erityisesti ylärajan puolella olla vähän varovaisempi. Ettei tulis pettymyksiä.

_________________
"Kyllä meitissä ihan missille asti muotoja riittää - neljälle, viidellekki."

BMI oli 45, nyt 42,2. Eli hieman on pudonnut. Kävin laskemassa koomakulutukseni joka on 1827 kcal. Siinähän on ikä ja sukupuoli huomioituna painon lisäksi. Sitten jos ees jotain puuhailee, niin kulutuksen pitäisi nousta * 1,3. Eli jos syön tuon 1827 ja liikun, niin pudotusta pitäisi tulla.

Kitukuurilla laihduin oikein lääkärin valvomassa ryhmässä n. 20kg - ne tuli takaisin niin pian ettei uskois ja lisäks 10kg eli loppujen lopuksi olin 10kg:a painavampi. Eli kitukuuri ei ole vastaus. Jos en saa karppausta toimimaan, niin seuraava vaihtoehto on ruveta nauttimaan elämästä ja unohtaa terveyshuolet ja läskit ja mahdollinen ennenaikainen kuolema.

Vaikka on minussa sen verran karppia nykyään, etten enää voi palata VT-ruokiin. Maha menee sekaisin ym. Pettymykset, isot ja pienet kuuluu elämään ja niiden kanssa on opittava tulemaan toimeen. Koko ajan kuitenkin selviää lisää faktaa.

En ole verensokereitani saanut sille ihannetasolle, minkä lääkäri määräsi eli alle 6. Inska ois seuraava vaihtoehto. Enpä huoli sitä, on jo ennenkin tyrkytetty. Nykylääkityksen kanssa verensokerit harvinaisen tasaiset 6,4- 8,8. karppaus auttanut pitämään nuo lukemat edes noin.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Toivottavasti karppaus toimii sullakin. Itselleni nuo eivät ole vaihtoehtoja, vaan mulle karppaus on elämästä nauttimista, tervehdyttävää ja elinvoimaa lisäävää.

Mulla on tässä vielä 30 kg pudotettavaa tuon tickerin ekan tavoitteen jälkeen. Olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että kun lähtee liikkeelle tuosta koomakulutuksesta, siihen voi lisätäkin pari sataa kaloria ja silti laihtuu, kun lisäksi liikkuu. Kokonaiskulutusta ei saa kokonaan unohtaa, mutta kunhan elimistö tottuu riittävään ruokamäärään, sekin asettuu paikalleen. Parit ekat viikot voi olla hankalia, mutta sitten vettä vaan kehiin, sillä voi täyttää aterianvälit tarvittaessa. Itse yritän myös noudattaa kaikkia vinkkejä laihduttajille aina kun vaan muistan . Esim pienemmät lautaset, ruoat pois näkyvistä, ei santsikierroksia, kunnollisesti koostetut ateriat eli riittävästi rasvaa, hyvät yöunet, ei herkkuja kotiin, jne jne. Näistä löysin rantein koostamalla uskon sen avaimen hoikkuuteen löytyvät. Ainiin, ja vähäkaloristen herkkujen opetteleminen. Mulla tällä hetkellä se ykkönen ja himotuksen kohde on kurkkukiekot majolla ja suolapähkinällä. Kaloreita siitä tulee vain vähän yli 100, mutta rasvaa on kivasti, purtavaa on kivasti eikä pähkinänsyönti lähde lapasesta.

Minullakin on päiviä, jolloin syön yli oman tarpeen. Mutta kummasti keho tasaa nuo päivät sitten seuraavina päivinä pienempinä kokonaismäärinä. Toisaalta se käy myös toisin päin: jos jostain syystä kalorimäärä jonain päivänä jää kovin alhaiseksi, sitä seuraa pari runsaampikalorista päivää. Tästä en ole huomannut olevan mitään haittaa painonpudotukselle.

Tsemppiä sinne, kyllä tämä tästä, kunhan ei hötkyillä .

_________________
Jos keskustelet idiootin kanssa, varmista ettei hän tee samoin.


iHerb -koodini on JOK311; saat sillä ensitilaajana 5 $ alennuksen.

Mielestäni karppaus on yksi niistä harvoista (ainoista?) laihdutustavoista, johon ei ole suoraa ohjetta (niin kuin esim. painonvartijoissa, lautasmalli jne..) siihen mitä syö ja kuinka useasti yms.
Itsekin alussa kuvittelin että jee nyt löytyi se mahtava taikakeino jolla ylikilot sulaa täysin itsekseen herkuttelemalla kaikkea hyvää, joka entisessä elämässä oli kielletty... No eihän se niin mene. Valitettavasti jokainen joutuu itse etsimään ja löytämään ne omat rajansa ruokailuun, siihen mikä kropalle sopii ja mikä ei. Tässä nyt jo vuosien kokemuksella ja silti edelleen reilusti ylipainoisena olen tullut sellaiseen tulokseen (ainakin omalla kohdallani) että mitä kauemmin on ollut ylipainoinen ja ruokavalio retuperällä, sitä kauemmin kropalla kestää palautua ja korjautua karppiruokavalion avulla.
Itse nimittäin vakaasti uskon, että lopulta niin kuitenkin tapahtuu, kummallisesti senttejä on alkanut kadota kropasta (oikeista kohdista) vaikka paino ei sinällään ole liikkunut juuri mihinkään. Olo on miljoona kertaa parempi ja aika-ajoin tapahtuneet kokeilut palata takaisin "entiseen" vain vahvistavat sitä tunnetta että karppaus on ainoa ja oikea vaihtoehto minulle.

Itselläni närästys on kadonnut täysin karppauksen myötä. Ja jos nälättää niin silloin syön, itse uskon siihen että ruokahalu ohjaa eikä minun tarvitse kaloreita vahtia (ruokahalun määrä on todella vaihtelevaa eri päivinä). Tosin kokemusta on siitä että liian vähillä prodeilla mikään rasvamäärä ei auta vaan silloin ruokahaluni on hillitön ja jatkuva. Mutta se, että minä olen ns. proteiinityyppi, ei tarkoita että kaikki karpit olisivat.. Ja lopulta se, että mulla näyttää menevän järjettömän kauan siihen että saan itseni terveeksi ja normipainoiseksi, ei haittaa, pääasia että uskon vakaasti että niin tapahtuu. Miksi lopettaisin karppaamisen kun se antaa jokatapauksessa niin paljon?

_________________
~Kiiruhda hitaasti~

Niin tai jättää sen leivän kokonaan pois. Minusta ainakin tuntuu että noita mantelileipiä suositellaan aloittelijoillekin ihan turhan huoletta. Ihmettelevät sitten kun eivät laihdu.

Laitat metukkaa, juustoa, kurkkuu päällekkäin niin siinä on sulle leipä.

Mikä noissa karppileivissä on ongelmana laihdutuksen kannalta? Erotellaan toisistaan vielä se, että syödäänkö niitä yksi vai kolme kappaletta päivässä. Kiinnostaa tietää, kun on oma lehmä ojassa

_________________
"Kyllä meitissä ihan missille asti muotoja riittää - neljälle, viidellekki."

Tänä aamuna paino oli pudonnut tasan kymmenen kiloa pettyneistä alkufiiliksistä (siis tämän ketjun alku-). Olo ei ole yhtään pettynyt enää Pudotusvauhtikin on tuntunut sikäli sopivalta että mahanahka on pysynyt kyydissä mukana.

Kaikkea olen syönyt ja juonut, kesällä meni paljon mansikoita ja olutta kuten suunnittelinkin. Joskus olen syönyt jäätelöä tai työpaikan kahvihuoneeseen tuotuja pullia ja karkkeja, ja pari kertaa pizzaakin. Nämä syömingit ovat kuitenkin jääneet siihen yhteen kertaan, eivät ole jatkuneet seuraavaan päivään tai edes saman päivän iltaa. Hiilarit lienevät useimpina päivinä jääneet selkeästi alle sadan gramman. Mikä tärkeintä (minulle), myös lihan- ja rasvanhimot ovat tällä tavoin pysyneet kohtalaisen hyvin kurissa. Rasvalla en ole kummemmin lätrännyt, mitä nyt syön kaiken kokorasvaisena, en pihistele rasvaa ruoanlaitossa ja öljyän salaattini.

Jos nyt jatkaisin samaan tyyliin tavoitellen yhdeksänkympin alitusta ja edelleen vonkalepainorajan (87) alitusta. Pidemmän päälle haluaisin hieman vähentää lihan ja etenkin prosessoitujen lihatuotteiden käyttöä ja tuoda tilalle palkokasveja, oliiveja ja pähkinöitä, mutta tuntuu ettei sen aika ole nyt. Syynä sekin, etten nyt oikein jaksaisi keskittyä kokkaamiseen, elämässä on sen verran muuta hässäkkää.

Olen kyllä miettinyt, että pitäisikö tuohon tickeriin päivittää tilanne 28.12.2010, jolloin painoin 113 kiloa ja aloitin jonkin karppauksentapaisen. Pudotus näyttäisi komeammalta sillä lailla.

_________________


Karppauksentapainen aloitettu 28.12.2010
Tavoitteena lievä ylipaino (72,5 - 86,5 kg) loppuiäksi.
Ruokapäiväkirja kesältä 2011

No nii, sähän oot päässy oikeen mainiosti liikkeelle Niin se vaan lähtee kun kärsivällisesti jaksaa yrittää ja löytää sen oman juttunsa

_________________
Ruoho ei ole vihreämpää naapurin aidan takana. Se on niin vihreää omalla pihallasi, kuin annat sen olla.

Tää on tiputtanut vain 114kg:n. Mutta on toisaalta tyytyväinen. Terveyttä on tullut lisää. Ainakin mutuna. Elokuussa (26.8.) tein päätöksen ja heivasin diabeteslääkkeet pois. Tiesin, että painonlaskun ja kaiken kannalta näyttäisi takapakkia ensin, mutta olkoon vaan. Silloin elokuussa painoa oli pari kg vähemmän ja 116 asti nousi, nyt on alkanut laskea taas. Tässä kuussa pitäisi mennä labraan, mutta lykkään vielä. Haluan olla omasta mielestä ja vaa´an ja sokerimittarin mielestä vähän vielä paremmassa kunnossa.

Elämästä voisin nauttia enemmänkin. Nauttiminen ja nauttimattomuus ei kuitenkaan johdu karppauksesta tai karppaamattomuudesta. Ehkäpä sekin vielä.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Minulla myös oli hieman väärä kuva karppauksesta, kun reilu vuosi sitten aloitin. Ja pettyneenä totesin, ettei ole mun juttuni, silloin.
Nyt elokuussa uudestaan aloittaneena tajusin pitää myös kalorit n. 1500-1700 tasolla alhaisen hh:n ohessa.
Ja nyt homma toimii, nälkä pysyy kurissa, paino putoaa hitaasti, mutta varmasti ja makeanhimoni on selätetty. Energinen olo on plussaa!
Vyötärön löytyminen vuosien jälkeen on melkoinen ihme.
Tsemppiä sulle!

_________________
Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa ja miksi mennä merta edemmäksi kalaan.

Kiitoksia tsempityksistä

En nyt tuosta painosta oikeastaan enää ihan hirveästi huolehdi, kunhan vain ei lähde noususuuntaan. Varaa olisi toki vielä pudota, mutta on tämäkin pudotus jo hyvä, ja varmemmalta tuntuu kun ei liian nopeasti mene. Koetan keskittyä ruoasta nautiskeluun ja siihen, etten entiseen tapaan boostaisi työtehoa syömällä.

Totta on, että oma karppaustyylinsä on itse kunkin etsittävä ja että samat neuvot eivät sovi kaikille.

_________________


Karppauksentapainen aloitettu 28.12.2010
Tavoitteena lievä ylipaino (72,5 - 86,5 kg) loppuiäksi.
Ruokapäiväkirja kesältä 2011

Omalla kohdallani kompastuskivi on tuo ruoan määrä. Karpatenkin tuppaa annoskoot olla liian suuria, ja veden juonti hieman unohtuu... Eli pikemminkin kilot ovat päässeet kipuamaan ylöspäin. Mutta onneksi seilaa siinä 110-114 paikkeilla eikä karkaamaan ole päässyt. Olo on vain huomattavasti parempi karpaten. Nyt olisi tarkoitus ruveta karppaamaan tiukemmin, siis pitää aluksi ne hh:t siellä 20g paikkeilla ja sitten parin viikon kunnollisen onnistumisen jälkeen nostaa pikkasen korkeammiksi.

Ja te joilla närästysongelmaa. Paras lääke siihen on mielestäni vanhan kansan konsti ->raaka perunan pala, käytössä taas jo joissain laitoksissakin. Vaikka ei sinänsä kuulu karppiruokiin, mutta lääkkeenä ehdottomasti paras ja nopsakin. Vaan eipä tuo närästys juuri vieraile enään itsellä. Mutta "vierasvaranakin on ollut kova juttu".

Herkullista kokkausvuotta 2012 kaikille!

Korkea insuliini tosin pahentaa närästystä, joten siinä mielessä tärkkelys ei välttämättä ole pitkällä tähtäimellä paras vaihtoehto. Ja tottahan toki nuo ruoka-annosten koot vaikuttavat. Voin syödä jonkun makroiltaan just sopivan aterian mutta jos se on volyymiltaan suuri niin se tekee olon paljon tönkömmäksi paljon nopeammin kuin makroiltaan samanlainen ja pienikokoinen ateria. Ruoan paino vatsassa vaikuttaa myöskin siihen että kuinka paljon insuliinia erittyy, joten monimutkaiseksihan tämä menee välillä. Samoin jos on todellakin verensokereiden kanssa jo kunnon ongelmia ja montakymmentä kiloa ylipainoa niin siinä voi olla proderajoitus (ja/tai proden laadun tarkkailu) tarpeen, koska prodekin, etenkin lihan muodossa, vaikuttaa insuliiniin jonkin verran. Rosedalella (joka erikoistuu diabeteksen hoitoon karppausruokavaliolla) on tuosta aika mielenkiintoista juttua. Itse taitaa eniten tykätä kalasta proteiininlähteenä; itse olen huomannut kananmunan helpoimmiten sulavaksi ja vähiten verensokereihin vaikuttavaksi. Laihdun selvästi helpommin niiden päivien jälkeen jolloin olen ottanut prodet enimmäkseen kananmunista, joten syklittelen munapäivien ja lihapäivien kanssa tämän tästä (pelkillä munilla alkaa pitemmän päälle kyllä nopeasti tulla ankea fiilis, joten ihan munadieetille en suosittelisi ketään lähtemään jollei ole vaikkapa suoli tosi sekaisin). Mutta munailu on kyllä tosi kätevä juttu jos fiilikset ovat turpeat--rasvainen munakas täyttää nopeasti eikä ole hirmuisen raskas vatsassa vaikkapa pihviin verrattuna. Suosittelen lämpimästi

_________________


Riekon nyrkkisääntöjä ketoilijoille, kliks

Jaa niin täällä on tämä itse perustamani ketjukin... Otsikko ei nyt ihan päde. Jouluna tuli kiloja komeasti, ja varmaan jo joulua edeltävien päivien stressistä. Vietin joulun pitkästä aikaa sukulaisissa ja silkasta rasituksesta söin ylen, ihan kaikkea ja erottelematta. Ja join olutta. Joten sikäli painonnousu oli odotettua, mutta en ihan odottanut että se miltei sataan kiloon asti takaisin olisi kavunnut. Housutkin rupesivat tukalasti kiristämään. Mutta tadaa, sepä taisi olla suurelta osin jotain turvotusta, kun nyt on jo kolmisen kiloa kaikonnut. Ilmankos jalkaterätkin näyttivät omituisen plösöiltä. Ja nyt ovat alkaneet härkäviikot, tosin minulle nyt alkuun lohen ja sikajauhelihan merkeissä, joita tänään kaupasta ostin. Kaalia ja juureksia on myös taas mennyt enemmän, öljyllä höystettyjä. Kyllä se tästä taas, uskon vakaasti!

Ankarien nukahtamisvaikeuksien kanssa kyllä taas kamppailen, ja tuntuu että minua ei ole suunniteltu heräämään ennen kuin ulkona on valoisaa, ja kun unisena päivän joudun pakertamaan duunia niin siinä herkästi tulee turvauduttua syömiseen, ei hyvä. Työ taitaa vaarantaa terveyteni? Ja illalla taas piristyn vaikka kuinka olisi univelkaa, huoks.

_________________


Karppauksentapainen aloitettu 28.12.2010
Tavoitteena lievä ylipaino (72,5 - 86,5 kg) loppuiäksi.
Ruokapäiväkirja kesältä 2011

Kokeile kirkasvalolamppua aamuun, esim valz0r on täällä niistä porissut. Ja iltapirteys ja aamuntorkkuus viittaa stressiperäiseen ongelmaan, eli setvipäs sitä (lisämunuaiset pukkaa stressihormoni kortisolin ja kumppanit kiertoon aivan väärään vuorokauden aikaan).

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!