Minä keskityn nimenomaan voimailupuoleen ja juoksuun, mutta monipuolisesti kumpaankin. Kuntosaliohjaajan lisenssi on plakkarissa parin viikon päästä ja PT:ksi voin itseäni kutsua sitten keväällä.
Pelkkä titteli ei tosiaan ihmistä mihinkään muuta ja suomessakin on niin paljon eritasoista koulutusta, jotta huh huh huijaa.
Hommahan lähtee siitä liikkeelle mitä asiakas tahtoo, minkälaista krempaa hänellä on, minkälainen liikuntatausta jne. Onko tarvetta pudottaa painoa, kasvattaa lihasta, parantaa aerobista kuntoa vai vaan voida paremmin? Tätä hommaa kutsutaan sitten vaikkapa ohjelmoinniksi.
Kun toiveet ja tavoitteet sekä mahdolliset "sairaudet" ovat tiedossa, niin sitten pähkäillään mitä tulisi tehdä. Millaisilla jaksotuksilla, painotuksilla jne. Minä en tee alle kymmenen tapaamisen yhteistyötä ollenkaan. En vaan nää siinä asiakkaan kannalta mitään mieltä. Kun ollaan päästy homman alkuun, niin tapaamisia voi toki harventaa. Tehokasta valmentamisesta alkaa muodostua kun yhteinen taival ylittää 6kk.
Minä itse oli treenannut jo aika pitkään ennen kuin valmentaja astui kuvaan ja vasta silloin ymmärsin valmentajan merkityksen kehityksen kannalta katsottuna. Harva pystyy tekemään viikosta toiseen tavoitteellista harjoittelua ilman valmentajaa. Ovat ne tavoitteet sitten ihan mitä tahansa. Ihminen saa huisisti enemmän irti harjoituksesta kun valmentaja on siinä vieressä tai vähintään sähköpostietäisyydellä.
Ugh
