Toisinsyöjä kirjoitti:
No mutta sittenhän ovat ilmeisesti vielä kokeilematta esim. kaikki joogan muodot, joista ainakin astanga-jooga on takuuvarmasti todella fyysisesti rankkaa, ja vielä varmaan kasa taistelulajeja lisää, niitä kun löytyy nykyään todella paljon; vaikkapa ranskalainen Savate, jota Tintti-sarjakuvien professori Tuhatkaunokin harrasti nuoruudessaan.
Sitten ovat vielä kaikki erilaiset tanssit, alkaen kansantanhuista ja päätyen moderneihin juttuihin, vaikka nyt hiphoppiin tms.
Sinänsä olen kyllä samaa mieltä sinun ja monen kirjoittajan kanssa, että jos ei liikunta ole hauskaa niin ei se sitten motivoikaan, useimpia ainakaan.
Ehkä voisitkin pohtia sitä
mikä sinusta on hauskaa. Mitä elementtejä liikunnan on sisällettävä, jotta sinulla olisi hauskaa. Saatat sitä kautta sitten löytää sen oikean liikuntamuodonkin. Ja myös pohtia, mitä ehdottomasti ei saa olla lajissa.
Minulle esimerkiksi on ehdoton edellytys ettei lajissa jota treenaan kilpailla: Se että kilpaillaan, vaikuttaa nimittäin myös niiden opetukseen, joiden ei koskaan ole tarkoituskaan kilpailla.
Minulla meni välilä myös aikaa etsiessä, mutta nyt olen päätynyt yhteen budolajiin, joka on niin monipuolinen ja outo, että siitä riittää iloa loppuelämäksi. Ja myös se paikka/ryhmä jossa liikuu, sekä opettaja vaikuttavat asiaan: 10 vuoden jazztanssiharrastus lopahti aikoinaan siihen, etten löytänyt opettajaa jonka tyyli ja koreografiat olisivat innostaneet riittävästi. Eli niistäkin lajeista joita olet jo kokeillut, esim taistelulajeista, jokin muu dojo kuin juuri se jota kokeilit saattaa opettaa asioita vähän eri vinkkelistä ja henki ja tunnelmakin voi olla erilainen.
Kundaliinijoogaa olen jonkin verran harrastellut ihan oma-aloitteisesti, mutta se on minulle enemmän
henkinen kuin fyysinen harjoitus. Noista taistelulajeista niin, ehkä siellä dojolla missä olin viimeksi,
olikin se yleinen tunnelma ja porukka niin sellaista kireää ja ahdistavaa, että se jäi sitten siihen.
Nykyään myös rajoittaa se että kaikki budosalit vaatii, että lävistykset pitäisi poistaa harjoitusten
ajaksi. Niitä on kertynyt niin paljon että ei oikein maksa vaivaa alkaa joka kerta irrottelemaan, heh.
Tanssi ei kyllä kiinnosta. Vaikka näkynä se varmaan olisi jo sen arvoista kun olen tämmöinen
parimetrinen, pitkätukkainen ja tatuoitu heviäijä.
Ehkä se vaan pitäisi taas pakottaa itsensä hampaat irvessä johonkin ja toivoa, että sieltä
joskus se kaikkien hehkuttama hyvän olon tunne löytyisi tai joku motivaatio. Ehkä mulla on aivoissa
jotain vikaa ja ne ei vaan tuota sitä endorfiinia liikunnan aikana.
Jos nyt miettisi mitä elementtejä liikunnan pitäisi sisältää että se on hauskaa... hmm. No sen pitäisi
olla monipuolista ja sellaista että siinä joutuu ajattelemaankin mitä tekee. Lenkkeilyssä nimenomaan
puuduttaa se, että se on sitä samaa kokoajan ja sitten pitää vaan pyöritellä jotain turhaa päässään
siinä samalla. Se olisi myös hyvä että sitä voisi harrastaa yksin tai jonkun kanssa, mutta ei mitään
ryhmä tai joukkuehommaa. Semmosta yhden tai kahden ihmisen lajia. Sitten tietty, että sitä voisi
harrastaa kesällä ja talvella, koska varsinkin talvella tuntuu että passivoituu kun ei pääse ulos.
Vaikea sanoa mitä se voisi olla...
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Kuten myös se, että voi syödä vähän vapaammin lihomatta.
