Niin painoa seuraan siis edelleen vain kerran (noh, ehkä joskus 2 kertaa...) viikossa. Joten jotta päikky pysyisi hengissä, on tänne ehkä raapusteltava jotain muutakin aina välillä.
Todennäköisesti tästä siis muodostuu jatkossa sellainen vähintään maailmoja syleilevä kaikkien vähääkään kiinnostavien ja keskustelua herättävien aiheiden kirja. Joten lukijat, teitä on nyt virallisesti varoitettu!
Olkoon ensimmäisenä aiheena positiivisuus - tai toistaiseksi sen puute. Periaatteessa tilanteeni on siis se, ettei aivan valtavan suuria ongelmia elämässäni ole. Mutta ne pienet sitten... ne osaavat kaataa maailman. Jaa miksikö? No koska pienessä mielessäni ne saavat aivan järjettömät mittasuhteet. Mistä seuraa, että stressi on jatkuvaa

ja sen seurauksena ne ongelmat vaan näyttää koko ajan suuremmilta. Hauskaakin hauskempi oravanpyörä, jota nyt on tullut poljettua tarpeeksi.
Koska niitä ongelmia (lue: kaikki normista poikkeavat hieman haastavammat tilanteet) tulee kuitenkin jatkossakin, niin muutoksen lienee tapahduttava pään sisällä

Tästä eteenpäin projektina siis myönteisempi suhtautuminen elämän järjestämiin pikku hankaluuksiin.
Aloitettu on tänään: sain kaksi epämiellyttävää tehtävää tehtyä ja olen erittäin ylpeä itsestäni!

Ja aurinkoinen, kevättä enteilevä ilma innosti kävelemään koulumatkat pidempää reittiä <3 Päätin, että kokovartaloturvotukseni johtuu liikunnasta ja/tai kk-kierron vaiheesta, eikä siis senkään suhteen ole syytä huoleen (ennemmin: hyvä minä, olen liikkunut niin että tuntuu ja näkyy - ja huh, en ole raskaana

).
Parannusehdotuksia: Tehtävien loppuunsaattaminen hieno homma, mutta niihin asennoitumisessa/suorittamisessa vielä korjattavaa (eli vähemmän kiroilua kiitos!

)
Näillä mennään!