Hei, Miikkis!
Täällä eräs samassa ikäluokassa kilojaan karistava, vielä ainakin vonkaleisiin lukeutuva
Olen huomannut itse, että alkuun tuli helposti syötyä liikaa, kun sitä jotenkin hullaantui ajatukseen, että kerrankaan en ole kitukuurilla.. eli söin pekonia, munia, lihaa, kaikkea ja paljon. Se oli vuonna 2010.. siihen se sitten jäi, paino laski alkuun ok, mutta eihän se sitten mihinkään kadonnut niillä ruokamäärillä, siitä oli helppo lipua takaisin hiilareiden maailmaan. Silloin lähtöpaino oli jotakin 90kg ja sain sen pudotettua 87 kiloon. Siitä noustiin parin vuoden aikana tuonne 91 paremmalle puolelle, kunnes vuosi sitten aloin "järkeistämään" ruokatottumuksia ja siirtyä ensin opettelemaan pienempiä ateriakokoja, normiruualla, johon kuului myös hiilareita.
En tiedä, johtuuko se siitä annoskoon opettelusta vai tästä rennommasta otteesta, mutta kun nyt jatkoin tämän vuoden alusta karppailua, ei ole tarvinnut hillittömiä määriä suuhun ahtaa. Syön kyllä hiilareita kasvisten ja hedelmien ja marjojen muodossa jonkin verran, en tiedä, onko sillä mitään merkitystä annoskokoon? Suklaa ei ole minun juttuni, kermakaramelli (Lidlin toffeetäytteinen) joskus livahtaa suuhun, mutta siinäpä ne. Voin hyvin, vatsastani ei kuulu enää kamalaa möyrimistä ja ulinaa ja valitusta, ilmavaivat on hävinneet (luojan kiitos) ja painokin putoaa melkolailla säännöllisesti.
Pidä kiinni onnistumisen iloista, niitä tulee taatusti jatkossa lisää, jos vaikka pieninä annoksina, niin kuitenkin!
Tsemppiä eteenkinpäin
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
) ja olo on sen mukainen.
"Edellisessä elämässä" en välittänyt suklaasta juurikaan mutta nyt menee 70% vähän liiankin iloisesti ääntä kohti. Siitäkin tulee hirveesti kaloreita...ja niistä hedelmistä hiiliä...
! Sä oot reippaasti vaan jatkanut, vaikka taidan kyllä tietää (kokematta) miltä tuntuu! HUUH! 
