Rinette kirjoitti:
Kun sanotaan että laihuus on rumaa, sanoja näkee silmissään jonkun anorektisen lähes onton luurangon, ja kun sanotaan että lihavuus on rumaa näkee sanoja jonkun 200-kiloisen sängyn vangin. Siksi tuo keskustelu ei johda mihinkään.
En näe. Näen ylipainoisen henkilön, ja mielestäni lihavuus on epäesteettistä jo melko "lievässäkin" vaiheessa. Mutta tämä on tosiaan vain minun mielipiteeni, ja niitähän mahtuu maailmaan. Ja on se anoreksiakin rumaa kyllä. Mulla tulee huomattavan ylipainoisistakin (ei siis tarkoiteta niitä sängyn vankeja) aina mieleen, että heidän itsekunnioituksensa täytyy olla todella matalalla (tai itsetunto todella korkealla!). Eilenkin joku roimasti ylipainoinen nuorehko mieshenkilö valikoi jäätelöä muutenkin epäterveellisten ruokaostostensa päälle... kyllä sellainen saa aina vähän ihmettelemään. Ja omasta mielestään varmasti syö vähän ja terveellisesti.
Mutta mulla onkin aina ollut näitä komplekseja johtuen lapsuuden melko reippaasta ylipainosta ja siitä asti, kun olen saanut syömisistäni suunnilleen itse päättää, ne kilot lähtivät aika nopeasti. Jälkeenpäin ajatellen kävin varmaan anoreksian rajalla (~170 cm / ~55 kg), mutta onneksi se ei koskaan mennyt oksenteluksi tai kokonaan syömättömyydeksi. Muuten terveydentilani voisi olla vielä nykyistäkin huonompi. Tuossa teini-iän laihduttamisessa kaduttaa lähinnä se, että multa on saattanut jäädä ravinnon puutteen vuoksi pari senttiä kasvusta puuttumaan... toisaalta kaksoisveljeni on aina ollut minua nelisen senttiä pidempi, ja niin hän on nyt aikuisenakin.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
.