karppaus.infon arkistoitu foorumi

En kyllä.

Olen kyllä nähnyt todella viehättäviä ylipainoisia ja huomannut, että iso osa siitä on se oma asenne ja se, että on sujut itsensä ja ulkonäkönsä kanssa. Mutta kun minä en ole ja tunnen oloni ällöksi. En nyt kuitenkaan kaljasaavinpeittoon pyri pukeutumaan ja kyllä suihkussakin päivittäin käyn, joten en nyt ihan hunningolle ole mennyt. Ja kyllä sen sitten huomaa, ettei pysty ajattelemaan, että kukaan muukaan meikäläisestä voisi pitää.

_________________

Erielli - kuvaat niin hyvin sitä tilaa kun tajuaa alkaa tykätä itsestään!

Ei myöskään laihdutus saa olla semmonen projekti joka lähtee itseinhosta ja liittyy itseinhoon. Mulla sykäys lähti liikkeelle vasta, kun peilin edessä ihailin tanhukahvoja ja potkaisia kinkkureisiä jouluna. Silittelin ja ihailin, ihan aidosti. Vaikka ne on pienenneet, on potkaa edelleen isommillekin kourille - ja se muutos lähti rakkaudesta, ei itkusta ja häpeästä!

Ruumiskin erottaa tunteen rakkauden ja pahanolon välillä. Jos pahaolo assosioituu laihtumiseen, pyrkii ruumis varmasti eroon pahaolosta ja täten siis laihtumisesta. Ehkäpä näin. Parempi mieli kun on niin sitten se soukkeneminen onkin ihan huomaamatonta kunnes kuukausien perästä unohtuu kattoon itseään valokuvasta. Olenko tuo onnellinen nainen minä?

_________________
Älä pilaa ruusunpunaista laalaa-ländiäni, koska se on asennekysymys.

Kaunis nainenhan täältä läskien alta löytyy Kuulemma mulla on tosi kauniit kasvot...
Mutta juu ehkä kun tästä laihtuu niin alkaa omatuntokin paranemaan ja kaunistuu sitten päivä päivältä

En. Itseluottamus 0 ja muutenkin kasvanut epäsosiaaliseksi ihmisraunioksi, nämä olisi tarkoitus muuttaa painon mukana.

Kyllä pakko myöntää että nykyisin juu Parivuotta ku mennää taaksepäi ni en ois voinu kuvitellakaa ikinä edes näi sanovani saati salaa edes ajattelevani

_________________
Jälleen ruotuun 01.-09 . -15kg saavutettu 14.09-09. Heinäkuu 2010 -22,5kg. Lopullisesti -30kg
Paino ruodussa ja kroppaan lihaksii ja sitä kautta muotoja...urheilullisia sellaisia!

Näin piirua vaille 15 kiloa kevyempänä voin sanoa että en tunne itteäni vielä viehättäväksi, mutta hieman viehättävämmäksi kuin aiemmn.

_________________
Ruoho ei ole vihreämpää naapurin aidan takana. Se on niin vihreää omalla pihallasi, kuin annat sen olla.

Tunnen, ja hassuinta on etten ajattele enää kokoani, pieni en ole vieläkään, mutta ihan kuin sopisin nahkoihini paremmin

_________________
Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa ja miksi mennä merta edemmäksi kalaan.

Pikkasen ripsaria silmiin ja huulipunaa huuliin sekä tukka kuosiin niin itsearvostus nousee huimasti ainakin minulla. Peilikuva ei viehätä tukka rasvaisena ja silmänaluset mustina

_________________

Hmmm... kook XXL mekko ei mennyt tissien kohdalta kiinni Tilasin sit netistä mekon jonka koko on ilmoitettu mittoinakin eikä pelkästään kirjaimin ja annoin palautetta myyjälle. Tänään haen uuden mekon postista ja odotan sen menevän kiinni kun on oikeilla mitoilla markkinoitukin

_________________

No niimpä! Serkkuni häissä olin kaasona ja toinen kaaso oli ihan karsee läskikasa. Itekseni mietin, että onneks en oo ihan noin hirvee läski, kunnes näin valokuvat!! Eipä paljoo eronnut, paitsi että sillä oli paaaaaaaaaaaaljon isommat tissit ku mulla.

Peilin edestä osaan kävellä silleen hienosti sivuttain ja tarpeeks nopeesti, ettei mitään näy. Meillä siis kylppärin ja makkarin välillä isot peilikaapit, väkisinkin siitä alasti päivittäin kävelee, koska minäkin käyn suihkussa päivittäin!

En siis tunne itseäni viehättäväksi, niitä hääkuvia katsoessa oli ihan kamala olo. Vaikkakin kaikki siellä olleethan miut näki, mutta kun itseään ei näe. Ai herramunjee sentään. Ehkä mie heidän 1 vuotishääpäivänään näyttäsin vähän paremmalta ja oisin puolet pienempi sitä toista kaasoa..

_________________
Omenan kohtalo on kara.

Itseasiassa todella hyvä kysymys. Tunnen itseni kauniiksi, joka ikinen päivä kun teen asialle aktiivisesti jotain, meikkaan tai rasvaan. Kasvoiltani olen omasta mielestäni kaunis. Vähän meikkiä niin ihan täydellinen :D Sen sijaan vartalo... No mussa on kaikki suurta, niin takapuoli kuin rinnatkin(90G) siihen väliin pallomaha, mikä tosin pysyy karppauksella aika hyvin tissien peitossa, kun täältä ylhäältä katsoo. Vaatteet päällä tykkään kyl peilikuvastani. Alasti en niinkään, mut en anna asian vaivata itteeni Oon tietoisesti koittanut muuttaa omaa ajatteluani ulkonäöstäni, kun oon pienestä pitäen kuullut vaan negatiivista palautetta... Tällä hetkellä ehkä pahin ulkonäkö"ongelma" on mun harmaat hiukset... Ja ikää on tosiaan vasta 22 Mut onneks ne saa värillä piiloon

En

_________________
Mitä turhia äiti naureskeli. Nyt rupeat vain itseäsi kaunistamaan . Syö vuosi sulaa voita ja toinen vuosi sianlihaa, ja niin sinusta tulee muita sirkeämpi
Kalevala

Tunnenko itseni komeaksi?

Juu, en. Vaatteet päällä saatan näyttää joskus jopa ihmiseltä, mut alasti peilin edessä paljastuu karu totuus. Eikä oikeastaan tarvi edes olla alasti. Sanotaanko niin, etten ole aiemmin tuntenut itseäni niin lihavaksi kuin mitä olen. Nykyään tunnekin alkaa lähennellä todellisuutta. Tämä saattaa vaikuttaa pinnalliselta, joten kysyn itseltäni jatkokysymyksen:


Tunnenko itseni rakastettavaksi tai rakastanko itseäni?

En. 45 ylimääräisellä kilolla on asian kanssa jonkin verran tekemistä, mutta ei ole pääasiallinen syy.

Miulla ei ole ollut aikaisemmin aikaa eikä halua ajatella asiaa, olen paennut peiliä ja asiaa muutenkin. Joskus sitten valokuvat on kauhistuttaneet, tuo läski en ole minä!

Mie olen ihmisenä luotettava ja empaattinen, yks kouluttaja sanoi että miun silmien edessä voi ihminen joko tuntea turvallisuutta tai ahdistua siitä avoimuudesta ja ystävällisyydestä. Siinä ei kuulemma muuhun ruumiiseen huomio edes kiinnity.

No, tunnen itteni viehättäväksi. Kun onhan minulla tuo joka näkee miut kauniina ja ihanana, vaatteilla tai ilman. Niin on siinä itekin alkanut luottaa siihen...

_________________
huh'

Viime yönä oli pieni hetki kun tunsin olevani viehättävä Nimittäin olin baarissa ja siellä tuli 2 miestä tunnin sisällä tanssimaan mun kanssa. Ja mullahan on ylimääräsiä kiloja siis kymmeniä... No, catch onki se, että ne miehet oli tummia. Ihan selvästi erilainen käsitys viehättävästä tummilla. Varmaan vähän harmi kun mulla ei oo tummiin minkäänlaista vetoa, ei sitten minkäänlaista. Kyllä mä niiden kanssa tanssin, mutta siihen se jäi (vaikka toinen ehotti jo melkeen jotain muutakin ).

No, pieni viehättävyyden hetki siis, en pistä vastaan

_________________
Ruoho ei ole vihreämpää naapurin aidan takana. Se on niin vihreää omalla pihallasi, kuin annat sen olla.

Sinänsä kyllä. Oon todella sinut suurimman osan kanssa vartalostani, ja etenkin naaman kanssa. Tykkään meikata tosi nätisti ja käyttää kivoja ja minun päällä hyvän näkösiä vaatteita ja muutenkin huolehdin ulkonäöstäni sillain sopivasti, etten silti liikaa asiasta stressaa.

Oon erittäin sinut nykyään etenkin mun jalkojen kanssa, en edes tajua miksi niistä oon koskaan niin paljon stressannu. Aika normaalikokosethan nuo on, hyvin lihaksikkaat mitä aina uskottelin vaan itelleni olevan läskiä... ei se niin vaan ole
Reidet ja peppukaan ei oo kamalia vaikka joskus itsetunto pohjamudissa niitä kokoajan solvasin... niistä on päinvastasesti tullu kehuja..

Muutenkin oikeestaan melkeen kaikki on tosi jees, paitsi se yksi enemmän tai vähemmän pieni ongelmakohta... Pömppis, mikäs muukaan. Ei toi mikään järisyttävän iso ole, mutta kuitenkin semmonen joka kirpaisee itsetuntoa kaikilta osin..

_________________

Joskus ohimenevinä hetkinä...

_________________
'...ilo pintaan, vaikka sydän itkisi...' ...vai miten se oli...

En tunne! Ei näillä kiloilla ja vaatekoolla voi tuntea itseään viehättäväksi vaikkakin viehättävyys lähtee tasan siitä miten rakastat itseäsi ja kuinka pidät ulkonäöstäsi huolta.
Minä kärsin siitä ongelmasta mistä on kauan lööpeissa puhuttu mutta mitä nimeä en muista.. siis siitä että ihminen näkee itsensä hoikempana peilistä kuin mitä todellisuudessa on.
olen 158 pitkä ja painan yli 86kg eli reilusti on ylipainoa... reilusti! Ja huono omatunto ei anna mulle rauhaa ennen kuin olen taas alle 70kg (mielellään alle 60kg) "keijukainen".

Viimeksi tunsin itseni viehättäväksi 2005 kun olin normaalipainoinen morsian ja siitä on jo kauan.. vai oiskos ollu 2010 vuonna ku olin lähellä normaalipainoa???

_________________

en tunne itteeni viehättäväksi..Ainakaan kokonaisena pakettina. Kasvot on sillon tällön ihan ok ilman meikkiäkin, mutta tämä oikeastaan vain sillon ku itte poseeraan vessan peilille tai näppään kännykällä ittestäni kuvan (tosin tätä tapahtuu yleensä vain silloin kun oon omaksi ilokseni meikannut), koska silloin osaa ottaa sen kuvakulman missä ei näy kuin kauniit kapeahkot kasvot, ei näy se pelikaanin pussi mutta auta armias kun näin valokuvat, joita oli meikäläisestä saatu napattua yhdessä tilaisuudessa..Hyvä ettei itku päässy, oikeasti. Määhän oon aivan järkyttävän kokonen tankki ja naama oli pyöree ja levee ja turvonneen näkönen, kampaus ei sopinu mulle yhtään vaikka peilin edessä se näytti vielä hyvältä ja ei se meikkikkään kovin hääviltä siinä kuvassa näyttänyt kyllä..yäk
Mulla on myös nätit ja kapeat ranteet, mutta eihän ne sovi yhtään tähän sumopainijan kehoon

Mies pitää mua kyllä viehättävänä kaikin puolin ja sanookin niin useasti, mutta en osaa kehuista kiittää tai muutenkaan ottaa niitä niin tosissaan Mietin vaan, että se sanoo niin tarkoittamatta sitä..koska eihän tämmöstä vaan voi pitää viehättävänä

Sitten ehkä voin pitää itseäni viehättävänä kokonaisuutena kun voin käydä vaateostoksilla ilman itkun pidättelyä ja näyttäisin siedettevältä myös valokuvissa. Sitten kun oon normaalipainoinen nätti nainen.

_________________
move your ass

~music is what makes me alive~