Pakko käydä välissä hehkuttelemassa, ku oon niin ylpeä itsestäni

Mies alunperin lupaili, että ei vetele mun entisiä herkkuja iltaisin, mutta vaikka se esim. eilen söi tortilloja, en noolannu vieressä, vaan söin omat karppipitsan jämät, ja veikkaanpa että mulla oli paremmat eväät

On muuten älyttömän hyvä tuo vyötärönmetsästäjän pohja, vähensin siitä kananmunan määrää ja jätin ruisjauhot pois, tilalle enemmän vehnälesettä ja vähän fibrexiä. Kokistakin tuo ukko on juonu, ja se on ennen mulle ollu jokailtainen himon kohde. Mutta en oo maistanu sitäkään.
Eilen päätettiin kaverin kanssa, että aloitetaan ens viikolla parit jumpat, BodyBalance, PeppuReisiVatsa -kiinteytys ja kahvakuula. Sitten ku vielä raahais itsensä parina iltana viikossa kävelylenkille, niin ois liikuntaharrastuksetkin hyvällä mallilla. Kävin jo ostamassa kengät jumppaan ja pari paitaa, ei malta oottaa että pääsis alottaan!
Aamuisin tosi kevyt olo entiseen verrattuna, ja aina silloin iloitsen edellisen päivän menestyksestä. Oikeastaan pitkin päivää on hyvä olo ja energiaa enemmän kuin ennen. Hiilarit olen pitänyt monen päivän ajan alle 20:ssä, mutta oon saanu monenlaisia herkkuja siltikin tehtyä

Vaatteet tuntuvat jo väljemmiltä päällä.
Tosia ankeaa oli eilen, kun olin ostamassa jumppapaitoja. Yksi pinkki-musta paita olisi ollut aivan ihana, just ku mulle tehty, mutta ei ollu kokoja... Eipä meinannu muistakaan malleista löytyä kokoja, piti tyytyä vähemmän itseä miellyttäviin. Mutta käänsin asian edukseni. Päätin että kun joku kerta menen ostamaan uusia jumppapaitoja, ei tartte miettiä, että löytyykö sopivan kokoisia, ja saan ostaa just sen näkösen paidan ku haluan! Sitä päivää odottelen.
Mää en meinaa tuntea itseäni enää. Vielä pari viikkoa sitten leipää, perunaa, pastaa, pitsaa, sipsejä ym. mussuttavasta ja kokista lipittävästä itseinhoajasta onkin löytynyt päättäväinen ja itsehillinnän omaava ihminen!