Tuli vielä mieleen. Mulle sopii kyllä järkyttävän hyvin tämä "tiukistelu", eli lasken kaikki syömäni hiilarit tarkasti, keittiövaaka on mun paras kaveri tällä hetkellä

Oon melkeen koko aikusikäni ollu jos jonkinlaisilla kuureilla, pariin otteeseen painonvartijoiden pisteillä, sekalaisilla dieeteillä ja pari kertaa yritellyt karppaustakin. Aikaisemmat karppaukset ovat kaatuneet siihen, etten ole viitsinyt laskea hiilareita, joten oli helppo huijata itseään. Esim saunaoluita en koskaan ottanut huomioon vaikka tiesin että niistä tulee hiilareita, ja saatoin ohimennen napata jotain lasten tai miehen herkkuja. Nyt kun aloin pitämään tarkkaa kirjaa, sitä huomaa mistä niitä hiilareita kertyy liikaa. On nautinnollista selata mun pientä ruokapäiväkirjavihkoa ja huomata, kuinka ihania ruokia sitä on syönyt ja hiilarit silti alle 20 g päivässä.
Kaikille tällainen tarkka laskeminen ei varmastikaan sovi, mutta mää en voisi muuten edes toteuttaa tätä ruokavaliota. Eri asia sitten joskus tulevaisuudessa kun on ylläpidon aika, silloin ei ole niin tarkkaa. Mutta nyt kun painoa on paljon pudotettavana, minun täytyy kontrolloida itseäni. Näin en lipsu mihinkään satunnaisiin "herkkuihin", ja saan suurta tyydytystä kun huomaan että todellakin pystyn tähän. Ei sen puoleen, ei mun edes tee mieli mitään hiilariherkkuja. Eilen tein laskiaispullia ja voisilmäpullia perheelle, eikä tehnyt mieli maistaa. Illalla tein itselle parit oopsit ja niiden päälle La nouban hilloa ja kermavaahtoa. Nekin tuntuivat liian makeilta.
Mulla on sellainen pirulle pikkusormi -ongelma, eli en pysty sellaiseen maisteluun, mitä olen täältä lueskellut joidenkin pystyvän tekemään. Esim. kahvilla yksi keksi, lapselta muutama sipsi jne. Jos maistaisin, en pystyisi lopettamaan. Tai vaihtoehtoisesti koko loppupäivän/viikon/kuukauden söisin kaikkea kakkaa, kun kerta menin maistamaan yhden kerran.
Tulipas sepustusta...