karppaus.infon arkistoitu foorumi

Hei

olen Fitsi ja olen jojoilija. Tällä kertaa en aio laihduttaa enkä käydä vaa´alla, en aio myöskään mittailla yhtään mitään. Mutta aion opetella normaalit ruoka-ajat, normaalit ruoka-annokset, terveellisen ruokavalion ja säännöllisen liikunnan harrastamisen. Siinäpä sitä tavoitetta kerrakseen, vaan tällä kertaa mulla on aikaa koko loppuelämä. Toivon mukaan tavoitteiden myötä niitten kengännauhojen solmiminen helpottuu, mutta pääasiallisesti toivon muuttuvani parempi vointiseksi ja energisemmäksi.

En vielä ota stressiä ruokailusta, vaan etenen pienin askelin. Ensin opettelen normaalimman ruokarytmin. Tähän saakka olen syönyt miten sattuu, mutta nyt tarkoituksena on syödä pieniä annoksia useammin. Siis aamupala, lounas, välipala, päivällinen. Ehkä iltapalakin. Näin ensialkuun en laske hiilareita tai muutakaan, tulee mitä tulee, mutta pyrin kuitenkin tietoisesti välttämään korkeaglykeemisiä tuotteita. Ja jos satun repsahtamaan hiilarihöttöihin, en ruoski itseäni vaan totean että seuraavalla kerralla sitten paremmin. Hyväkarppausta lähinnä vielä, kunhan saan peruspalikat ruokailussani kohdilleen, aloitan ketoilun. Mutta siihen voi vielä mennä aikaa.

Liikunnaksi olen valinnut vesijuoksun ja -jumpan, sopii mun nivelille parhaiten ja kaikenlisäksi tykkään vedestä elementtinä. Se on mun juttu. Vähän ois sellainen kutina, että voisin aloittaa jopa kuntosalilla käynnin, mitä en ole tehnyt viimeiseen 20 vuoteen. Olen tässä laatinut vähän lukujärjestystä urheilun osalta, tarkoituksena olisi liikkua useampana päivänä viikossa ja vähintään tunnin kerrallaan.

Aiemmat yritykseni ovat aina kaatuneet siihen, että odotan laihtumista ja kun sitä ei tapahdu, niin heitän romukoppaan niin terveelliset ruokavaliot kuin hyvin alkaneet liikuntaharrastuksetkin. Tällä kertaa en aio laihtua, aion opetella terveellisen elämäntavan ja elää sen kanssa vaikka sitten tämmöisenä vonkaleena.

Toivottavasti huolitte joukkoonne minutkin, vaikka en tällä hetkellä puhdas karppi ( = ei hiilarirajoja) olekaan ja vaikka mulla ei ole kaverina vaakaa/mittanauhaa. Painoa on kuitenkin sen verran, että vaatekoko alkaa lähestymään xxl:lää..

Kiva kun olet mukana täällä!

Kuullostaa järkevältä. Mulla on myös vähän sama linja, lähinnä tuon syömisen opettelun kanssa. On ollut tapana ahmia kaikkea mahdollista vaikka ei ole ollut nälkäkään .
Tutustu karppausvaihtoehtoihin rauhassa, soitellen sotaan ei kannata lähteä. Täällä on mahdottoman hyvää tietoa ja kysymyksiin saa hyviä vastauksia, ei tarvitse yksin pähkäillä.

Mikä on oikein, mikä väärin... Itse olen kokenut että karppaajat keskittyvät karsimaan huonoja hiilareita. Kuka sitten syö enemmän rasvaa, miten koostaa ateriansa, kuinka usein syö..Yksilöitähän tässä ollaan ja uskon myös että kaikille ei karppaus sovi.

Oma vointisi kertoo aika lailla siitä oletko oikeilla jäljillä.

Onnea matkaan ja tsemppiä sylin täydeltä .

_________________

Kiitos tsempeistä Jasumiiti ja Tuukätti

Ruokavalio on pysynyt nämä kuluneet päivät ihan ok, paitsi että välillä on pientä lipsumista sen suhteen että ruokailuja tuppaa jäämään välistä. Selkeästi työpäivinä ruokailurytmin pitäminen on helpompaa, mutta vapaapäivinä ei tule syötyä siten kuin pitäisi. Eilen annoin itselleni luvan syödä kaksi mustikkamuffinssia, enkä huolinut edes huonoa omaatuntoa niistä Ekat herkut kuukauteen. Kuukauden päästä sitten seuraavan kerran.

Liikunta on pysynyt kiitettävästi mukana päiväohjelmassa. Ja ensi viikolla alkaa syyskausi -ekaa kertaa ikinä olen menossa ohjatuille ryhmäliikuntatunneille! Olen ylittänyt itseni!

Jos tämän syyskuun jaksan aktiivisesti käydä liikkumassa, luuletteko että sen jälkeen alkaisin jo olla "koukuttunut" ja liikunta olisi jo muodostunut osaksi arkea? Vielä se on vähän sellaista pakkopullaa välillä, mutta en ole luovuttanut.

Olin tänään ekaa kertaa jumppatunnilla 20 vuoteen. Wuhuu!
Oli kyllä aivan kauheaa, noin niinkuin lievästi sanoen, mutta pakko sinne on mennä jatkossakin kun menin maksamaan kausimaksun. En taipunut kaikkiin venytyksiin, tasapaino on ihan surkea, lihaskunto olematon, rytmitaju on jäänyt lapsuuteen ja jossain kohtaa tuntui että taidan oksentaa Että näin positiivisn aatoksin täällä.
Mutta. Ajattelin tuossa juuri, että se on vain tunti mun elämästä, ensi kerralla menee varmaan pikkuisen paremmin ja että mä opin tykkäämään siitä kyllä. Joten menen sinne ensi viikollakin, vaikka pää kainalossa.

Huomenna alkaa shindo, sitä odotan innolla! Ja vesijumppaakin olisi huomenna, se on ihanaa!

Ruokailut on tänään menneet kyllä vähän pipariksi, en ehtinyt ottamaan kunnon eväitä töihin ja työpaikkaruokalassa jokaiseen ruokalajiin oli tungettu perunaa tai riisiä, joten syömättä jäi nekin. Mutta huomenna on päivä uusi, harjoitukset jatkukoon

Menit kuitenkin, et keskeyttänyt ja olet menossa ensi viikolla. Valtakunnassa kaikki hyvin .

_________________

Tervetuloa fitsi

_________________

Kiitos Samperin puusilmä

En tiedä mitä noitten ruokailujen kanssa pitäisi tehdä, välillä on töissä vain sellaisia päiviä ettei yksinkertaisesti ehdi syömään aamupäivän välipalaa (siis mun aamupalaa). Samaiset päivät on niitä, jolloin lounaallekin ehtii vasta lähempänä puolta kahta, jolloin siis taas iltapäivän välipala tulee syötyä tavallaan väärään aikaan. Tänäänkin oli taas yksi tuollaisista päivistä, melkein alkoi töissä ärsyttämään kun ei ehdi edes yhtä pientä välipalaa syömään. Ja viime viikonloppuna kun olin yksin kotona, niin ruokailurytmit heitti takaisin entiseen -söin vain kerran päivässä. Miten tää voi olla näin vaikeaa?

Liikunnankin kanssa tuli pidettyä melkein viikon tauko, mutta sitten nappasin itseäni niskasta kiinni ja lähdin uudelleen. Tällä viikolla oon ollut ekaa kertaa 20 vuoteen kuntosalilla, hyvä minä! Jotenkin vaan vielä ahdistaa mennä sinne, kun sali on täynnä viimeisen päälle timmejä punttaajia ja mä sitten yritän valaana siellä kiipeillä erinäisten laitteiden päälle. Näytän varmaan siltä että oon jostain sketsistä reväisty Täällä meillä päin ei ole erikseen vuoroja naisille, joten edes sellaista helpotusta ei ole luvassa.

Huomenna pitäisi rohkaista itsensä mukaan bodypumpiin. En ole koskaan sellaisellakaan ollut, mutta se voisi olla ihan kivaa. Toisaalta taas pelottaa, että mä en sielläkään kykene enkä pärjää muitten mukana.. näillä jumppatunneilla nimittäin oma ylipaino todella korostuu ja tuntuu että mä herätän oikein huomiota siellä kun en pysty samaan kuin muut..

Plaah. Miksei suomessa voisi olla superpullukoille omia treenisaleja ja liikuntakeskuksia, ois tämäkin stressin aihe pois.

Fitsi, ole ylpeä siitä että menet salille muiden joukkoon! Kyllä mäkin joskus olen miettinyt miltä näytän mutta todennut että jos jotakuta vaivaa mun ulkonäköni niin menkööt muualle .

_________________

Yritetään vähän auttaa, neuvoa lykkää...

Tutustu soturikarppaamiseen, jos sieltä vinkkejä vähiin ruoka kertoihin...

viewforum.php?f=37

Tuo kuntosali...
Ei siellä kukaan ole kauhean kiinnostunut sinun ulkomuodosta.
Uusi kävijä tietenkin kiinnostaa, mutku.
Se kiinnostus on yleensä sitä, teetkö oikein liikkeet.
Usko pois, ovat mielissään kun "rapakuntonen" tulee kuntoaan kohottamaan.

Jos olen väärässä, niin olen oikeassa. Jos sinua "katsotaan vinoon" olet väärässä, typerysten salilla...
Silloin vaihda salia.

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.

Kiitos teille tsempeistä

Pitää vielä miettiä tätä ruokailuasiaa. Kun toisaalta tällä hetkellä tuntuu, että haluaisin opetella syömään suunnilleen samalla tavalla kuin terveet ja normaalipainoiset ihmiset syö. Siis aamupalaa jne. Ja jotenkin tuntuu myös siltä, että koska mulla nyt tätä liikuntaa on aika reippaasti viikko-ohjelmassa, niin huonolla syömisellä en edes jaksaisi urheilla. En tiedä, vaikea pala tää tuntuu mulle olevan jokatapauksessa tää syömisasia.

Jonkun verran oon syömisiä kirjaillut kiloklubiin, lähinnä vaan välillä tarkastaakseni missä suunnilleen mennään. Kalorit on asettuneet neljän syömiskerran päivinä sinne 1300-1500 maksimissaan. Hiilarit on jääneet alle 50 gramman, rasvoja on tullut prosentuaalisesti eniten ja prodea sitten 60-90 grammaa. Tuollainen koostumus ei varmaan kauheasti aiheuta painon junnaamista paikallaan, vai aiheuttaako? Kalorivaje on aika huikea etenkin urheilupäivinä, mutta kun en yksinkertaisesti saa syötyä enempää. Voiko tästä nyt seurata se kuuluisa säästöliekki, vai jatkanko samaan malliin ilman enempiä stressaamisia?

Minulla paino ei laskenut, kun söin liian vähän. Tai ainakin luulen, että siinä oli syy, kun ei mennyt senttejäkään. Mutta voi olla, että olin vain liian kärsimätön. Nyt on kyllä hyvä vointi etusijalla eikä niinkään se nopea painonpudotus. Tsemppiä toivon sinulle!

Fitsi..stressi pois! Se vie turhaa voimavaroja ja mulla on ainakin elämä helpottanut kun olen saanut järkeiltyä itselleni että mun stessaaminen jostain asiasta ei muuta sitä ellen tee jotain konkreettista. Ei silti, stressaamiseen taipuvaisena kyllä helposti palaa stressaamaan.
Tsemppiä!

_________________