Kiitoksia
Nyysnääs, voit vain siis arvailla, millainen ämmä täällä sitten riekkuu
Todellakaan mikään muu ei ole rasittavampaa kuin se, että ei saa syödä rauhassa. Jos on muutenkin hankalaa syödä oikein, niin siitähän nämä läskit sitten suurelta osin johtuvatkin, kiireestä. Aina leipä ja tai jotain muuta moskaa kiireessä, kun ei ole yksinkertaisesti aikaa edes syödä.
Ja teinpäs senkin raivoissani eilen iltamyöhään, istuin vessanpöntöllä syömässä, ei loppujen lopuksi niin paha
Mutta itsepä olen katraani haalinut, joten ei auta valittaa. Voisi olla niinkin, että söisin lapsettomuus-suuruun. Ja olipa niitä lapsia tai ei, niin jostain aina väärinsyömiseen syy löytyy.
Omalla kohdallani todellakin ajanhallinta on se ongelma. Tai siis eihän minulla ole aikaa, jota voisin hallita. Pitäisi opinnäytetyötä kasata, pitäisi tehdä kotityöt, pitäisi tehdä sitä ja tätä. Mutta kun vuorokauden tunnit eivät vain yksinkertaisesti riitä. Ja voitte vain arvata, millainen viritetty pommi olen. Räjähtelen kun päivän aikana pienet, niin pienet asiat kasvavat iltaa kohden isoiksi ja räjähtävät siinä sitten väsyneeä kaikkien silmille. No, enpä ole muutakaan oppinut, niinkö?
On todellakin raivostuttavaa, kun yritätää pitää talon edes jossain järjestyksessä, niin lauma kulkee perässä sotkimassa kaiken, viedä ja hakea lapsia, ja saa pukea ja riisua ja tunkea turvaistuimiin kun ne hemmetin vyötkin ovat aina sotkulla ja kierteillä, tehdä sata kertaa päivässä ruokaa ja silti joka välissä kuuluu: äiti, millon sää oikein teet sitä ruokaa, mulla on nälkä, laittaa astiat koneeseen ja tehdä taas ruokaa ja laittaa astiat koneeseen, jota siis ei kukaan muu "osaa" tyhjentää, no ei kyllä täyttääkään, niin ja ne pyykit pitäisi pestä ja entiset viedä kaappeihin, kun kuuluu taas: missä mun kaikki sukat on, ei yksiäkään aluhousuja, ai, nämäkin on vielä likaset. Ai niin, ne opiskelutkin, kysellään, että etkö ehdi tuossa tunnissa tai parissa tehdä opinnäytetyötä ja samalla muita tehtäviä, no hemmetti en ihan puolta sataa sivua, vaikka yritän siinäkin tehokas olla, ja mitäs sitten päivän jälkeen jääkään, väsynyt, kiukkuinen ja p*ska ämmä, joka ei jaksa mitään.
Nytkin oli taas samaa eilen, mutta enpähän ainakaan syönyt mitä sattuun, en. Totesin itselleni, että vaikka maailman kaikki voimat yrittävät minut kaataa raivopäiseen mussuttamiseen, niin eipä mene enää tällä kertaa tämä asia niin. Oi, miten naureskelinkaan noille pienille ketuille, jotka yrittivät saada minut taas lankaan, onnistumatta siinä. Tästä lähtien pidän varani, ja nyt määrään minä.
Ja isänpäivähän se on tulossa, mutta mietinpäs sitäkin, että miksi minun se kakkukin pitäisi tehdä, eihän minun isäni ole edes elossa enää. Mieheni ei ole minun isäni, eikä hänkään ole koskaan minulle yhtäkään kakkua leiponut. Aina olen joutunut leipomaan kakut joka samperin isänpäivä, äitienpäivä, (jota ihmettelen,että muille pitää kakku tehdä, vaikka äitiähän siinä juhlitaan), syntymäpäivät, ja kaiken maailman valmistujaiset ........
Anteeksi kaikki purkautuminen, minulla ei ole mitään muutakaan kanavaa
Ja sitä paitsi uskonkin, että kunhan saan tänne kaata kaiken p*skan, niin se poistuu siinä samalla, ja jos sitä taas jaksaisi hetken eteenpäin.
Ja kerrottakoon, että vielä vähän aikaa sitten meillä oli pari koiraa, joista toisella oli tapana p*skoa ja kusta matoille, niin tietenkin siihen olohuoneen valkoiselle matolle. Panin sitten myyntiin nekin koirat, kun 8 vuoteen ei kukaan muu pessyt mattoja, siis eihän ne pese vieläkään. Voitte kuvitella joka yö kun astut pimeässä mennäksesi vessaan, niin kuinka ollakaan varpaiden välistä tursuaa vielä hieman haalea p*ska, ja kun siirrät jalkaa, niin saat jo vähän enemmän haalenneen lammikon jalkojesi alle. Ihanaa, vai mitä, Mitäpä muutakaan halusisin kuin pestä "rakkaa" koiran "vahinkoja". Siis se oikein osasi mieltänsä näyttää minulle. Koska olin ainoa, joka todellakin teki sille selväksi, että minä olen sen yläpuolella, en alapuolella. Sepäs kostikin sen minulle p*skomalla tyynylleni, kun olimme poissa kotoa, tai ruokapöydälle, uskokaa tai älkää.
NO, eivätpä ole enää kumpikaan minun riesani, tosin muulla perheellä onkin mennyt sitten aikaa antaa minulle anteeksi tämä "julma" tekoni, vaikka 8 vuotta heitä varoitin, että koirat lähtee, jos eivät muutosta tule. No ei tullut. Vaikka olisivat varmasti vaihtaneet ja laittaneet ennemmin minut uuteen kotiin koirien sijasta.
Nyt otan saman käytännön uudestaan, en koske tiskikoneeseen, kävelkööt astiat sinne sitten itse, syökööt vaikka kattilasta. Ja pyykit. Ja romut. Ja ulkotyöt. Ja.....
Olenhan minä tuotakin konstia koettanut vaikka kuinka monesti, mutta kun itse kyllästyn kaiken p*skan määrään, ja loppujen lopuksi niitä töitä onkin sitten todellakin kasautunut, ja vimmoissani teen kaiken taas itse. Mutta en tällä kertaa.
Ja siis anteeksi vielä kerran, ah, kylläpä helpotti..........
Ja jos joku kysyy, missä mies on, niin hänellä on puhelin, anteeksi, ei puhelin, vaan mobiilitietokone.
_________________
Keveämpää kevättä kohden, Suomalaisella SISULLA, periksi ei anneta!!
Aloitus 4.11.2013, jolloin paino 102kg, vy 113 cm.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
