Silloin tällöin tulee seurattua tätä foorumia (yhden asian liikkeet ovat aina kiehtovia, ei vain tämä porukka, sori vaan).
Muutama havainto, joihin tuskin maltan odottaa sitä supernokkelien kuittauksien sarjatulta, jonka suurin osa kyseenalaistajista vastaansa saa... ja oi hitsiläinen, heti tuli paha moka: sehän oli niin, että vain karppaajat ymmärtävät kyseenalaistaa asioita, muita viedään kuin lampaita.
1. Haluaisinpa todella nähdä sen "virallisterveellisen" (miten karmea termi btw, kukahan suuri ajattelija siitäkin on vastuussa?) ravitsemussuosituksen, jossa oikein määrätään syömään päivittäin pullaa ja sokeria. Uskoisin, että ketjun aloittanut hoitsu mieltää asian niin, että suurimmilta osin hyvin koottuun ruokavalioon mahtuu myös KOHTUULLINEN määrä roskaruokaa, vaikkapa nyt niitä puhdistettuja hiilareita.
Mun kokemukseni perusteella - ja myös sen perusteella, mitä tällä foorumilla usein omista syömisistä kerrotaan - on monille suomalaisille kovin vaihtelevaisia käsityksiä siitä, mikä on kohtuullista. Esimerkki: Jossain keskustelussa eräs palstalaisenne kertoi, että hän kärsii todella voimakkaasta väsymyksestä
jo kahden sämpylän syömisen jälkeen. Ilkeilkää tästä ihan niin paljon kuin haluatte, mutta mun mielestäni kaksi sämpylää kerralla syötynä on tosi iso annos leipää pupellettavaksi! Jos ei tietty satu olemaan esim kestävyysurheilija tietty. Mä en ole enkä ikimaailmassa edes haluaisi vetää kahta sämpylää kerralla naamaani.
2. Olen vilpittömästi iloinen aina, kun täällä tulee vastaan (painonhallinta)menestystarinoita: tällaiseksi itse luokittelisin ne harvat, jotka ovat onnistuneet pysymään normaalipainoisina jo ainakin pari vuotta. Tulee tosi mukava vaikutelma siitä, että kyseinen henkilö on löytänyt omalle kropalleen ja elämäntyylilleen sopivan ruokavalion karppauksesta. Mutta tällaiset tarinat karppauksen ylivertaisuudesta muihin dieetteihin verrattuna vakuuttavat mut suunnilleen yhtä hyvin kuin luontaistuotekauppojen "aloin käyttää XYZ-haineväomegakolmosinkiväärikromimelatoniinisörsseliä ja kaikki sairauteni paranivat kuukaudessa"-tilitykset.
Varmaankin tähänkin nyt joku pubmediä innokkaasti kuin piru raamattua ikään tonkiva palstaguru heittää kovaa dataa vastineeksi, mutta mun silmiini on kantautunut vain sellaista tutkimustietoa, jossa mikään dieetti ei ole pitemmän päälle ollut kilpailijoitaan parempi saamaan laihduttajat ylläpitämään saavuttamansa laihdutustuloksen.
3. Ketjun aloittajan kanssa olen siitä varsin samaa mieltä, että haiskahtaa pahanlaiselta henkiseltä itsepetokselta väittää, että kaikki suomalaisten paino-ongelmat johtuvat "virallistervellisten" ruokavalio-ohjeiden orjallisesta noudattamisesta.
Suomessa toki riittää porukkaa, joiden sokerinsieto on aivan päin helvettiä eikä kenenkään aikaansa seuraavan terv.huollon ammattilaisen pitäisi näitä MBO-asiakkaita käskyttää syömään rasvatonta ja runsashiilarista ruokaa joka käänteessä. Ainakin itse takuulla suosittaisin rajoittamaan sokeri-tärkkelysmössöjä ja jopa rajoittamaan sitä pyhän ruisleivänkin pupeltamista. Mutta olen aika vahvasti kallistunut siihen ajatukseen, että länsimaisen ihmisen metamorfoosi kohti hylkeen habitusta on seurausta fyysisesti liian helpoksi muodostuneesta elämästä yhdistettynä lähes rajattomaan ravinnon saatavuuteen. Lisäksi ehkä tähän komboon monilla vaikuttaa se, että kortisolitasot ovat kaakossa. Ja sitten se vaikeimmin sanoiksi puettava ongelma: meidän kulttuurimme on aivan JÄRJETTÖMÄN fiksoitunut ruokaan ja syömiseen. En nyt jaksa (munkin pitäisi olla jo nukkumassa, mutta iski inspiraatio) tätä alkaa avata enempää juuri tässä ja nyt, mutta ehkä joku tunnistaa mistä kirjoitan. Avaa aikakauslehti tai telkkari - ruokaa ja syömistä. Etenkin naissukupuolen edustajat niin kovin usein harrastavat jonkinlaista DIY-keittiöpsykologiaa todella konkretian tasolla eli kaikkia tunteita käsitellään syömisen kautta.
Ja taas kerran huomautan, että iloitsen kaikkien niiden puolesta, jotka ovat todella selättäneet syömishäiriönsä karppaamisen avulla.
4. vaikka karppaaja kokisikin olevansa Nobel-tason ravitsemustieteen dosentti (koska kaikki ne, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan, ovat luonnollisesti täysin ammattitaidottomia idiootteja), niin se ei silti mielestäni oikeuta nimittelemään ketjun aloittajaa apinaksi. Mielummin vaikka apina kuin moukka.
Anteeksi hiukan pitkäksi venähtänyt tarinani, mutta kerrankin oli hetki aikaa kirjoittaa... En ole hoitsu mutta alalla kuitenkin enkä tunnustaudu minkään yksittäisen ruokavalion fundamentalistikannattajaksi. Ja teen sen aina selväksi myös asiakkailleni, uskokoon ken haluaa
(mutta totta se kuitenkin on)
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Potilaan pitäisi laihduttaa, että pulskat hoitajat jaksais käännellä heitä, marmatuksen jälkeen onkin kiva mennä kahvihuoneeseen huokaisemaan että onpa raskas työ ja juodaan, juorutaan ja vedetään pullaa naamaan.
Onko 60-luvulla edes tiedetty aivoista tuo asia, sorry nyt OT, mutta kiinnostaa?
Se oli ihan typerää ja turhauttavaa, kun joutui lukemaan ääneen kirjain ja tavu kerrallaan, mutta muuten tavutuksen oppiminen oli tietysti ihan hyvä juttu. Nykyään sitä ei taideta samalla tavoin painottaa, kun lukemaan opetetaan äänteittäin. Johtui sitten tästä tai jostain muusta, niin hämmentävän moni nyky-yläasteikäinen ei osaa tavuttaa oikein! 
