karppaus.infon arkistoitu foorumi

Ymmärryksesi vähyys on hämmästyttävän loistavaa, kerrassaan valtaisaa.

Et nimittäin ymmärtänyt ollenkaan sitä pointtiani, joka on tämä:
Jos yhtään mihinkään on kemiallinen riippuvuus, olipa se sitten alkoholi, eksorfiini, sokeri jne, niin toipumisen ensimmäinen askel on vieroitus siitä kemiallisesta riippuvuudesta. Niin kauan kun se on päällä, ei mikään terapia paljoa auta. Terapian onnistumisen edellytys on riippuvuutta aiheuttavan aineen nauttimisen lopettaminen.

Eli pointtini EI ollut se että kemiallista riippuvuutta käytettäisiin tekosyynä (ERITTÄIN harva tietää tällaista olevan ja yleensä kaikki luulevat kaiken johtuvan vain niistä psyykkisistä syistä.)

Pointti on se, että tämä väitteesi, sellaisessa tilanteessa jossa ihmisellä on myös eksorfiini- tai sokerikoukku...



...on verrannollinen siihe, että väittäisi alkoholismin hoidon olevan vaikeampaa jos sitoudutaan tiukasti juomattomuuteen.
...tai verrannollinen siihen, että väittäisi heroiiniriippuvuuden hoidon olevan vaikempaa, jos sitoudutaan tiukasti olemaan käyttämättä heroiinia.

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Kyllä se ymmärryksen puute on siellä. Kirjoitin: psyyke määrää, kemiallisillla tekijöillä(si) on syömishäiriössä vain minimivaikutus.

Tiedetoimittaja Kaaro kirjoitti Hesarin kolumnissaan otsikolla 'Addiktiot ovat korvikkeita hengen köyhyydelle' asiallisehkon jutun, http://www.hs.fi/tiede/Kolumni+Addiktio ... 2605099085. Maksumuurin ohi pääsee poistamalla selaimen historiatiedot, wink.

Miksi on tapa ja tottumus? Tupakoitsijoiden kesken ollaan ihmetelty tätä useasti, kemiallinen vai psyykkinen riippuvuus, vai sekäettä... Alkoholistin todellisuuspako, addiktio mikä addiktio...

Sipsien, tai sokerin, ahmimiseen myös ehkä on useampi syy. Lohturuokaa? Evoluutiobiologisesti kiinnostava ilmiö, tä?

Tekemisen puutetta, töihin perkele!
Mun mielestä karppaus on oiva korvaushoitomuoto. Jos multa kysytään. Jos ei hengen lahjat riitä etsimään itselleen sopivaa muotoa karppauksesta, niin voivoi.
Mistä olikaan kyse?

lis. Hesarin linkit ei jostain syystä kopsaudu kokonaisina mun selaimella, sorry.

_________________
äh

Ei maksumuuria HS:n, mutta ei löydy niin tuolla linkillä kuin myöskään tekemällä artikkelin nimellä haku HS:n sivustoilta.

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Kirjoita 'kaaro' siihen etusivun hakukenttään, tulee lista kolumneista, ainakin mulle kävi näin. Uusavuttomat...

lis. toimi toisenkin kerran, pakko kokeilla neuvoni todenpitävyys...

_________________
äh

Noniin, tuli luettua Kaaron artikkeli ja olen osittain samaa mieltä asioista.

Olen nimittäin lukenut myös yhden suomalaisen päihdelääkärin artikkelin (en edes muista mistä löysin, siitä on vuosia), jossa tämä totesi jokaikisellä hoitamallaan opiaattiriippuvaisella olleen sen luokan helvetillisiä kokemuksia lapsuudessa/nuoruudessa, että opiaatit olivat itse asiassa pelastaneet heidän henkensä; ilman niiden tuskaa turruttavaa vaikutusta he olisivat mitä luultavimmin tappaneet itsensä. Teesi tässä on tässä tämä: Mitä kovempi sisäinen tuska, sitä voimakkaampi päihde tarvitaan. Opiaatit ja alkoholi ovat tehokkaimpia tässä suhteessa.

Ja tämä:
"Alexanderin teorian mukaan addiktiot – mitkä tahansa addiktiot – ovat nimenomaisesti ihmisten tapa sopeutua juurettomuuteen; elämään vailla oman sosiaalisen ryhmä lohtua. Addiktiot eivät siis ole pelkästään mielihyvää tai pakoa todellisuudesta, vaan pyrkimys löytää jokin korvike sille sosiaaliselle yhteisölle, joka heiltä otettiin pois tai jota he eivät koskaan saaneet."

Yllläolevaan vaikuttaa myös lainsäädäntö: Jos on koukussa laittomaan päihteeseen, se yhteisö voi olla ainoa keino hankkia päihdettä, tykkäsipä siitä tahi ei. Toki sitten lopulta muut ystävyyssuhteet jäävät pois kun koukku syvenee, mutta yhteisöön kuuluminen voi yhtä hyvin olla käytännön pakko.

Sokeri ja viljojen/maidon tuottamat eksorfiinit ovat sieltä lievemmästä päästä päihdyttävyydeltään/turruttavuudeltaan, todelliset tuskatarinat löytyvät yleensä niiltä kovimpien aineiden käyttäjiltä.

Toisaalta sitten artikkelissa oli ihan asiaa: Jo Vietnamin sodan aikaan huomattiin, että niistä sotilaista jotka ryhtyivät esim. käyttämään opiaatteja siellä Vietnamissa, iso osa lopetti kuin seinään ilman vieroitusoireita siinä vaiheessa kun palasi kotiin, eli käyttö oli stressaavissa olosuhteissa oleskelun helpottamista ja kun kotiin palattua ei ollut enää samaa stressiä, ei ollut myöskään tarvetta lääkitä sitä. Osa puolestaan sitten jäi koukkuu ja veikkaan että näillä sitten varmaan oli jo ajalta ennen Vietnamia kokemuksia, jotka tekivät heidät alttiiksi koukuttumaan tehokkaasti tuskaa turruttavaan päihteeseen.

Lääkäri Juhani Seppänen analysoi omakohtaisiin kokemuksiin perustuvassa kirjassaan alkoholiakin suunnilleen näin: Alkoholin miellyttävän tuntuiset vaikutukset perustuvat siihen, että se lamaa aivojen toimintoja. Ihan ensimmäisenä se lamaa masennuksen ja ahdistuksen. Siitä se humalan hyvä olo tulee...

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Eli psyyke määrää kuten toinen vieras jo totesikin.

MOT

Sokerihumala lapsilla on muistaakseni tutkitusti todennettu huuhaaksi, legendaksi. Aikuisilla ei ehkä niinkään. Yksinkertaista, rakas Watson!
Viisauttani jätän kommentoinnin paremmilleni. Much obliged,

_________________
äh

Omakohtainen kokemus lapsuudesta, jossa minulla oli hampaiden terveyden vuoksi karkkipäivä kerran viikossa:
Sokerihumala on aivan täyttä totta. Turtunut, sumea olo jota seuraa sitten päänsärky ja valtava himo saada lisää päihdettä.

Tutkimuksin on itse asiassa osoitettu (tämä oli muutama vuosi sitten) että ihmiset jotka koukuttuvat lapsina sokeriin, koukuttuvat sitten aikuisena helpommin ihan mihin tahansa muuhun päihteeseen, alkaen tupakasta ja päätyen sitten alkoholiin ja muihin kemiallisiin päihteisiin.

Että jos porttiteoriaa kannatta, niin sokeri on todella tutkitusti se ensimmäinen portti.

Sokerikänni on oman kokemukseni mukaan ihan totta, oli lapsena ja takavuosina koettu aikuisenakin.

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Mikä ei ollut se pointtini hänen kanssaan viestitellessä, vaan pointti oli että vaikka psyyke määräisi, niin jos SAMAAN AIKAAN on kemiallinen koukku johonkin, niin sen käyttö on lopetettava jotta voisi toipua niin fyysisesti kuin MYÖS sen psyyken osalta.

Tuo vieras kun oli sitä mieltä että niitä syömisiä ei saisi tarkkailla. Taatusti kannattaisi, jos on se kemiallinen sokeri- tai eksorfiinikoukku.

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Suurenmoisen rönsyilevä ketju! Minusta syöpää käsittelevät aiheet olivat kiinnostavimpia, joten rönsyilen sinne ja Toisinsyöjän pohdintaan syöpäsolujen aineenvaihdunnasta sekä niiden tuottamasta maitohaposta. Yksäriajattelullahan se menisi niin, että sokeri ruokkii syöpäsoluja, jotka tuottavat happamuutta vielä sen päällekin, mitä sokeri sinällään tuottaa elimistöön. Syöpä on happamuussairaus? Eli emäksinen ruokavalio auttaisi asiaa? Silloin karppaus on iso apu, mutta ei välttämättä, jos elimistön happotasapainoa on päälaellaan. Niinhän voi tapahtua, jos karppaaja unohtaa syödä emäksöiviä ravintoaineita. Mikä voi tapahtua, jos karppauksesta innostunut ei koskaan ole perehtynyt aiheeseen syvällisemmin. Käytännössä tällainen "karppi" yleensä unohtaa vihreät lautaseltaan.

No toivon etten joudu testaamaan teoriaani käytännössä

Kerro minulle vielä miten sokeri syöpäsolujen syömänä tuottaa happamuutta?
(Ihan tavalliset, hyvintoimivat solut tuottavat ihan oikein toimiessaan mm palorypälehappoa, jota käyttävät Krebbsin kierrossa, eikä siinäkään vielä puhuta happamoitumisesta mitään. Ja sen samaisen Krebbs'in kierron toinen nimi on sitruunahappokierto, ja vaikka sitruunahappo olikin tuoreessa NMR-tutkimuksessa ongelmalistalla, niin se EI johdu siitä, etteikö tavissolut tekisi tai osaisi käyttää sitä vaan jostain ihan muusta)

JOS ongelmana olisi maitohappo an sich, niin ensimmäisenä kieltolistalla olisi tietenkin urheilu.
Ja vaikka kantiunto olenkin, niin tuo menee sentään jo liian pitkälle...

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Kertoisin, jos ymmärtäisin ja tietäisin enemmän. Innostuin Toisinsyöjän näkemyksestä aiemmin ketjussa, mutta siksi hyvinkin, että muistan lukeneeni aiemmin samansuuntaista näkemystä: että elimistön liikahappamuudella on jotakin tekemistä syöpäsolujen hyvinvoinnin eli isäntäihmisen pahoinvoinnin kanssa. Sehän on selvää, että elimistö tuottaa happoa ja neutraloi happamuutta itse sangen hienosti. Ongelma on joidenkin mielestä siinä, että ajan myötä elimistön sietokyky heikkenee ja kyky neutraloida happamuutta vähenee. Seurauksena on liikahappamoituminen iän myötä sekä välillisesti muun muassa osteoporoosi - kas kun elimistö nyhtää luustosta kalkkia (?) liikahappamoitumisen neutraloimiseen.

Kuten huomaat, els, maallikko asialla. En muista yhtäkään lähdettä. Mutta koska asia kovasti kiinnostaa, hypoteesia tuppaa ilmoille kaikesta mieleen jääneestä tiedon tyngästä

Urheilu... maitohappo... olisiko tässä jotakin kun ei tunnu hyvältä se harrastus

Ok ei lähdetä vatkaamaan näistä täällä riitapalstalla

(... mutta keho EI tuota happoa järin helposti vaan itse asiassa puskuroi nesteensä oikeaan pH'hon ihan kerpeleellisen hyvin ja tehokkaasti. Paitsi jos se on epäkunnossa tai aliravittu. Ja epäkuntoon kummallakin tavalla sen saa parhaiten juurikin kasvikunnan tuotteilla; näistä erityisesti sokerilla ja kasvirasvoilla ... Mikä on jotain ihan muuta kuin mitä happo-emäs tasapainosta puhuvat gurut yleensä kertovat...)

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

No mutta eikös me saada ihan hyvä riita tästä aikaiseksi? Meinaan minun aivonpohjaani jumittunut tieto väittää ihan samaa, että elimistö on jumalaisen tehokas hapon eliminoija, ja parasta onkin, sillä liikahappamuus uhkaa pieninäkin määrinä vakavasti elämää. Ongelmaksi muodostuu jaksaminen: mitä vanhemmaksi puurtaja tulee, sitä hitaampaa ja vajaampaa puurtaminen emästasapainon ylläpitämiseksi on ja sitä happamammaksi elimistö käy. Hitaasti tosin.

Kasvikunnan tuotteilla noin yleisellä tasolla ei happamuutta kuriin saada, sillä toden totta sokerit ja sokeristuvat tuotteet, jotka juuri kasvikunnasta saadaan, tuottavat happoja elimistöön. Mutta sellaiset kasvit kuin kurkku, sitruuna, salaatti jne, ne tuottavat elimistössä emästä.

Se mitä olen puhunut syöpäsolujen tuottamasta maitohaposta tässä ketjussa on jotain ihan muuta kuin ravinnon tuottama happo-emästasapaino, eli nyt on mennyt kaksi asiaa sekaisin. Se syöpäsolujen tuottama maitohappomäärä mitä oli mitattu, kirjoitin siitä nimenomaan vain osoituksena niiden erittäin kiivaasta aineenvaihdunnasta, en suinkaan minään millä olisi tekemistä ravinnon happo-emästasapainon kanssa.

(Maitohappohan sitten ei ole mikään ongelma, muutenhan ei paljoa tosiaan treenailtaisi, keho osaa kyllä prosessoida sen.)

Onhan siitä sitten erikseen kyllä varmaan puhuttu kaikenlaisten vaihtoehtosyöjien keskuudessa, että syöpä pärjäisi ja tykkäisikin tavallista happamammasta elimistöstä, mutta siihen en ole kyllä tainnut tässä ketjussa ottaa kantaa.

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Hyvä täsmennys, Toisinsyöjä - en tosin sekoittanut asioita, vaan sanotaanko että kiinnostuttuani huomiostasi assosioin ja tuumin tiedustella, josko joku tietäisi jotain itseäni enemmän happo-emäs-dynamiikasta ja sen suhteesta karppaukseen sekä terveyteen, erityisesti syöpään liittyen. Ymmärrän kyllä että asiassa on monta tasoa. Siksi se niin kiinnostaakin.

Tässä ketju aiheesta: viewtopic.php?f=1&t=65412&p=1735695&hilit=happo+em%C3%A4s+tasapaino#p1735695

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Wau, kiitos!

Mitäs oikein höpöttelet? Kasvikunnan tuotteilla ei happamuutta saada kuriin ja jo seuraavassa lauseessa kerrot miten kurkku, sitruuna ja salaatti tuottavat emästä jne, jne. Kyllä se kuule on vaan paree puputtaa sitä vihannesta sinne masuun ämpärikaupalla jos meinaat pitää bodyn kunnossa. Lihansyöjät taitavat poistua muonavahvuudesta jopa viljafriikkejä nuorempina.