Nuo geneettiset erot makuaistissa on todella mielenkiintoisia. Itsellä on ystävä, joka on klassinen esimerkki siitä, että maistaa greipissä ainoastaan karvaan maun. Häne ei kykene syömään edes greippimarmeladia, joka on pääasiassa sokeria, koska greipin karvas maku tulee niin oimakkaasti läpi.
Itse olen melko kaikkiruokainen, ja kasviksissa on harvassa ne, jotka ei maistu (bataatti yksi niistä). Itselle pienenä projektina on ollut oppia tykkäämään korianterista. Pitkään se maistui suussani lähinnä pesuaineelta, mutta nykyisin se jopa sopii mielestäni joihinkin ruokiin. En kuitenkaan vielä himoitse sitä samalla tavalla kuin esim. basilikaa, jota voisin laittaa kaikkeen mahdolliseen.
Mutta siis, väitän, että on kahdenlaisia nirsoja. Niitä, joiden suussa kasvikset vaan ihan aidosti maistuvat pahalta. Ja sitten on niitä, jotka esim. vanhempien toimesta ovat oppineet kovin yksipuolisiksi syöjiksi, tai ovat asenteeltaan ennakkoluuloisia, eivätkä sen takia ole haluneet opetella syömään uusia juttuja. Varsinkin pienet lapset (ja varmaan monet aikuisetkin) sekoittavat helposti pahalta ja oudolta maistumisen, ja sen takia voivat vaatia useamman maistelukerran, että suu tottuu makuun.
_________________
"Experience is not what happens to you; it's what you do with what happens to you." - Aldous Huxley
Pölinöitä vol. 4 ja palstaunelmiaOulaliina jolkottelee kohti puolikasta