karppaus.infon arkistoitu foorumi

Ja taas ollaan tässä tilanteessa.. Painoa mukavat 92,8kg.. Vuodessa tullut 20kg. Niin, yhdessä vuodessa.
Sain vuosi sitten saatettua loppuun laihdutus urakkani, silloin aloituspaino oli 110kg ja pääsin tosiaan tuonne 72,8kg, jolloin BMI oli 22 ja nyt BMI 29,35. Ei siis ihan 30, mutta jos sopii niin kirjoitan silti tänne puolelle.

Miksi tässä ollaan taas? Koska mulla on pakko olla jonkinlainen ahmimishäiriö. Olen koko ikäni ollut jotenkin todella holtiton syömiseni suhteen, ahmin ruokaa ja herkkuja ihan mielettömiä määriä. Ja usein veilä salaa muilta, koska hävettää ihan hirveästi. Ja siltikin ahmin. Karppaus on auttanut siihen, etten enää ahmi. Nyt kun vain pääsisi takaisin karppirytmiin, sekin tuntuu jotenkin todellla vaikealta. Masentaa että on laskenut itsensä taas tähän kuntoon
Onko muilla tuota järjetöntä ahmimis ongelmaa ja jos on oletteko päässeet siintä omin avuin eroon?

Mehän ollaan kuin kaksoset. Melkein sama laihdutus-lihomistarina.
Mulla menee välillä nuo syömiset aivan hulluksi, menee kaikki rahat ruokaan ja sitten lihon niin paljon etten jaksa muuta kuin sohvalla maata.

Ennen joulua asian taas huomasin ja joulu menikin lähes kokonaan syömättä. Ei ollut nälkä eikä tehnyt mitään mieli.
Mutta tästä olen taas innostunut ja ajatuksena on laihtua ainakin 10 kiloa kesään mennessä. Ja tietenkin karpaten. En minä oikeastaan koskaan ahmi mitään muuta kuin ns karppiruokaa mutta näköjään silläkin saa itsensä lihavaksi.

voikun ahmisinkin vaan karppiruokaa.. Ja joulu ei todellakaan mennyt hyvin... Mullakin on välillä mennyt kaikki rahat vaan ruokaan. Ja turhaan ruokaan. mutta, nyt on menny hyvin, eilen olisi hirveäsi tehnyt mieli jotain hiilaripitoista.. Jostain syystä mukamas kaipaan sitä allön ähkyä oloa, minkä saa kun vetää herkkuja kaksin käsin. Vaikka kun olen vetänyt sellaisen ähkyn, niin harmittaa miksi taas piti ja mukavampaa olisi mennä nukkumaan kylläisenä eikä pallokalana.

Josko se nyt tästä. Mä toivoisin, että kesään mennessä olis kans joku 10-15kg poissa, se olis ihanaa.. Aika näyttää Perjantaina puntariin.

Täällä kanssa lipsuu jo niin pahasti että ollaan syvällä kierteessä. Ainakin kolme viikkoa olen syönyt kaikkia kielettyjä herkkuja ja juonut lähinnä coca colaa. Ennen joulua painoin sentään 118kg, mutta nyt ollaan jo 128 kiloisia (pituus 187cm). Koko syksy on ollut niin stressaavaa että yleisesti ottaen on tullut haettua helpotusta joka puolelta kuten esim. herkuista ja alkoholista. Karppausta kohta kolme vuotta takana ja nyt alan olla samassa pisteessä ennen kuin aloitin. Se on tullut huomattua että jo ennestään oleva stressi ja laihdutus on huono yhdistelmä sillä menee ainakin mulla jojoiluks.


Olen kärsinyt myös iskiaksesta ja jännitysniskasta joka katkaisi sali harrastuksen kun arkikin on aika hankalaa puhumattakaan että tekisi painoilla liikkeitä. Sirdaludia popsin näihin vaivoihin. Tuossa viikko sitten olin jo 4 päivää uutta starttia kerinnyt käynnistää kun iski jokin hälläväliä fiilis kun olen vielä joululomalla. Pizzaa, jäätelöö ja limsaa ym. roskaruokaa. Itsellänikin on esiintynyt jonkinlaista ahmimista jo lapsesta asti. Kaikki pitää aina ahmia kauhealla kiireellä, jopa karppiruokakin. Itsellä ruoka on suuri addikition aiheuttaja monien muiden asioiden ohella. Tykkään maksimoida esim. onnistumisia hyvällä ruoalla tai päinvastoin kun menee huonosti tai stressaa niin silloinkin haen ruosta lohtua tyhjyyteen. Tyhjyyden syy onkin yksinäisyys. Tunnesyöppöys on turmiollista. Rahaa näihin herkkuihin menee älyttömästi ja kun ajattelee niitä ravintoarvoja niin...

Mulla auttoi ahmimiseen ihan vain se että keskittyi siihen syömiseen ja ruoan pureskelemiseen. Se tuntuu aluksi työläältä ja hitaalta. Tekisi vain mättää ruokaa, mutta kyse on opitusta tavasta ja siitä pääsee eroon. Nyt kun olen retkahduskierteessä en ole edes ajatellut kuinka on tullut ahmittua. Aamupalaksi meni tänäänkin kaksi pizzaa aamulla ja maha senkuin viruu entisestään. Pakko yrittää ottaa itseään nyt niskasta kiinni.

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/w5SjHFl/]

[/url]

Moro!

Huomasin, että on vähän vanhahtava threadi, mutta osui niin omalle kohdalle - oli kuin omasta päiväkirjasta.

Tuolloin pari vuotta sitten painoin sen 97 kiloa ja laihdutin aina sinne 72 kilon tietämille. Olen siis 180cm aikuinen mies, jolla peruslihaksisto kunnossa.

No laihuutta kesti aikansa, kunnes tuo makean ahmiminen alkoi. Tuossa vaiheessa tuo salaa syöminen ja pullan ja karkin ja pastan suuhun ahmiminen oli kuin "ruoka loppuu maailmasta ihan kohta" asennetta. Sen toisaalta kyllä ymmärtää, sillä keho on varustettu tuommoisella suojamekanismilla.. Se kompensoi aikaisempaa "pulakautta" ja pyytää sinua ahmimaan, ennen kuin seuraava pulakausi taas alkaa, jotta selviydyt. Keho ei siis itse tiedä, että olet tarkoituksella ajanut itsesi laihemmaksi.

Laihduttamisen jälkeen, kun alkoi se ahmiminen niin noin vuodessa painoinkin jo sen 94 kiloa.. Ja sitten jäi ne pienet vaatteet jotka ostin sinne kaapin takaosaan.. Nyt olen painanut pahimmillani 103 kiloa. Olen melkein unohtanut jo, että olin laiha tuossa melkein hetki sitten.

Noh aloitin tästä lihomisesta väsyneenä karppauksen uudelleen ja olen määrätietoinen, vaikkakin sokerinhimo on tällä hetkellä kova. On reilu 4 päivää takana karppausta ja jo nyt painan 96 kiloa. Aika paljon vaan kerää nestettä tuo lihova keho.

Päätin, että nyt on päästävä takaisin sinne, jossa pidän itsestäni eniten. Eli sinne alle 80 kiloisten joukkoon. Joka kerta kun tekee mieli ahmia jotain väärää ja vähän oikaista, sanon vaan itselleni että "ei ole olemassa vain yhtä makeaa suupalaa, se on joko kaikki tai ei mitään".

Pääkoppaa helpottaa myös se, että tapani mukaan syön yhtenä päivänä viikossa (yleensä lauantaisin) mitä hiilaripitoista ruokaa haluan,,, Silloinkaan en kuitenkaan vedä mitään multikarkkipussiöveriä.. Vaan pitkin päivää arvostan kaikkea kuten paahtoleipää ja hampurilaisia yms asioita mitä tekee mieli yleensä kun on nälkä.

Sokeriaddiktio tai hiilihydraattiaddiktio taitaa olla kyseessä kun jo parin päivän jälkeen UNELMOI siitä että saisi suunsa täyteen herkkuja. En ole yleensä pitänyt itseäni sokeriaddiktina, mutta kyllä se nyt on myönnettävä. Hei olen Riku, ja olen sokeriaddikti.

Jos laihdutuksen päämäärän saavutettua meinaa vaihtaa pois karppauksesta ajatellen, että se on vain keino laihtua - niin pitää tarkkaan katsoa mille tasolle nostaa päivittäisen hiilarinsa ja mistä sen koostaa. Keho on kuin kuivunut pesusieni joka ahmaisee itsensä täyteen tuota sokeria. Eikä se täytä kunnolla, niin ei siitä koskaan pääse kylläiseksi.. Aina vaan haluaa lisää.

Kunnon pihvi ja muna ei tuo minulle mitään tyydytystä, mutta pirulauta ne pitää kylläisenä. Vihannessalaatti pitää väkisin pureskella alas kun keho haluaisi hylkiä niitä, pyytää vaan lisää pastaa.. Mutta alas se menee.. Toivottavasti oppii tavoille.

Karppaus vol 2 on siis lähtenyt käyntiin nyt keskiviikkona. Tavoitepainoa haen jouluksi... -25 kiloa.

Hiphei!

Kova tavoite tuo 25 kiloa jouluksi. Toivottavasti onnistut.

Itse pudotin muutama vuosi sitten noin 30 kiloa vuoden aikana, jonka kaiken sain sitten taas vuoden aikana takaisin sairauden (ja sen hoidon) myötä. Kun vaatteet alkoivat ahdistaa, yritin lähteä taas karppaamaan, mutta paino ei liikkunut mihinkään. Luovutin.

Nyt pitäisi ryhtyä oikeasti taas yrittämään. Terveys kestää jo kävelyä ja siitä on kai hyvä aloittaa - siis kunnon alakarppauksen kanssa. Suurin ongelmani taitaa olla punaviini, jota kuluu pari pulloa päivän mittaan (en ole työelämässä).

Auts! Mä en ole vieläkään saanut elämääni järjestykseen. Perheen ongelmat ovat pyörineet päässä etusijalla ja oma kunto on jäänyt hoitamatta. Yksinäiset, tarkoituksettoman tuntuiset päivät kotona eivät juuri aktivoi.

Mutta nyt lähdetään liikkeelle toinen jalka edellä. Kolmen kilsan kävelylenkki joka päivä, pikkuhiljaa siitä sitten pidentämään. Tiukka alkoholikuri päälle ja sitten alakarppaamaan - siinä työkalut, joiden toivon toimivan.

Kertokaapa vanhalle, miten päästään tehokkaimmin alkuun ja ketoosiin. Se iänikuinen vihanneskeitto ei houkuttele, mutta siihen alistun, jos en muuta neuvoa saa.

Laita sinne vihanneskeittoon nyt aluksi pikku paketti voita mukaan (ilman päällisiä), niin maistuu elämä jo paljon paremmalta. Seuraavalla kerralla silput sinne vihanneskeittoon mukaan paketin tai pari pekonia. Kolmannella kerralla et teekään enää keittoa, vaan pistät ne rehut pannulle runsaan voin kera ja päälle purkillinen smetanaa. Kyllä lähteee...

Eikä ole edes satiiria.

_________________
Evoluutio ei ole väärässä. Minä voin olla.

Hieno idea. Kiitos tästä, oikeesti!