Vieras kirjoitti:
Vieras kirjoitti:
Kestävyysjuoksija(ko)? Jossain toisessa ketjussa herättelin kysymystä, että onko kestävyysurheilijoilla jo syntyjään sokeriaineenvaihdunta päin persettä ja siitä syystä loistava kyky juosta pitkään ja lujaa? Jostain syystä tuttavapiiriini kuuluvat kestävyysurheilijat kuuluvat diabetes-sukuihin toisin kuin tuntemani raskasrakenteiset kuulantyöntäjät ja kiekonheittäjät joiden luulisi jo ulkonäkönsä perusteella kuuluvan riskisukuihin tai olevan itse vaarassa.
Heh, karppila on kyllä käänteistodellisuutta puhtaimmillaan, paikka jossa ei välttämättä puhuta läheskään niin totta kuin osattaisiin, ja siksipä hauska

Ilman erinomaista sokeriaineenvaihduntaa ei voi pärjätä kestävysjuoksussa: ratakymppi juostaan anaerobisen kynnyksen tunutmassa ja sen yläpuolella, jolloin polttoaineena on lähes yksinomaan glukoosi. Sairaudet ja ylikunto voivat tilapäisesti sotkea sokeriarvoja, mutta tällöin ei juoksukaan kulje.
Minulla on kokemusta vain hyvin vähäisesti. Isäni on 2-tyypin diabeetikko, mutta hiihti Finlandiahiihtoja useinkin ja muita samanlaisia pitkänmatkan koitoksia vielä seitsemänkymppisenäkin. Verrattavissa kai pitkänmatkan juoksuun? Geeniperimänä minulla kai myös diabetes luuraamassa. Olin nuorempana hyvä juoksemaan ja timmissä kunnossa, söin ihan mitä sattui tai äidin tekemää hyvää sapuskaa. Jaksoin ihan hyvin ja olin terve kuin pukki. Ongelmat tulivat vasta alle nelikymppisenä, kun teräsvatsa prakasi. Koskaan en ollut lihava ja aina olin suht hyvässä kunnossakin.
Olen nyt samassa iässä kuin isäni sairastuessaan diabetekseen ja ilmeisesti molemmat mummoni myös sairastuivat iässäni. Minulla ei ole vielä minkäänlaista viitettä siitä. Siskollani kyllä on esidiabetes ja vähän ylipainoakin. Hän syö aivan mitä sattuu ja miten sattuu. Koulu- tai laitosruokaa päivittäin.
Voiko tästä nyt tehdä johtopäätöksiä? Ei niin kovin paljoa. Mutta tämä yksittäissuku tuntuisi tukevan jopa alkuperäistä väitettä, jos tuota väitteeksi voi sanoa.