Omaa matalan sykkeen aerobisen liikunnan lajiani olen muuten kokeillut sekä korkeammilla hiilareilla - vähän eri safkat saman pitopalvelun valmistamana siellä kesäleirillä silloin ennen kuin aloin karpata.
Tuntikausia päivässä (treenipäivän ennätys siis 11 tuntia ja tuosta on laskettu pois ruokatauot - vähänkö oltiin kaikki aika lailla lihakset kipeinä seuraavana päivänä ruokavalioista riippumatta

) niin että syke ei nouse paljoa, vaikka aina välillä nouseekin ja räjähtävää voimaakin tarvitaan vain ajoittain, sen tyyppinen treenaaminen sujuu minulta nykyään paljon mukavammin matalilla hiilareilla kuin sujui aiemmin ennen karppausta suht virallisterveellisin hiilarein.
Ja kaikkein suurin positiivinen muutos oli se, että lakkasin myös treenileireillä kokonaan syömästä kiinteää ruokaa aamuisin; nykyisin aamiaiseni on 1 dl kuohukermaa, jonka nautin kahvin seassa. Kotioloissa en ole syönyt aamiaista varmaan 20 vuoteen - aamulla kun ei mikään maistu, vaan pikemminkin yrjöttää ajatuskin kiinteästä ruuasta - mutta vielä tuossa 5 vuotta sitten söin velvollisuudentunnosta treenileireillä aamiaista ja se oli ihan karppia sellaista silloinkin. Tällöin oli huono ja vetämätön olo lounaaseen saakka. Nykyään kun nautin vain sitä kermakahvia aamiaisella, sujuu ensimmäinen 3 tunnin treenirupeama lounaaseen saakka paljon kevyemmin ja energisemmin kuin ennen. Sitäpaitsi edes treenileirillä 4 ateriaa päivässä on aivan liikaa, aamiaisen syömättömyys tiputtaa näin yhden minulle täysin turhan aterian pois.
Käsite 'ylenpalttinen' ei siis koske päivittäisiä tuntimääriä lainkaan minun kohdallani, kunhan liikunnan laatu on oikeanlainen. Viikko putkeen 6-11 tuntia päivässä sujuu erinomaisesti matalilla hiilihydraateilla, eli ei ole siis ylenpalttista ollenkaan.
