Se on tätä nykyvouhotusta, tai ehkä just niin kuin Elskin kirjoitti, 90-luvun hapatusta, että vain filee on syötävää, kun siinä ei ole juuri mitään ylimääräistä. Ei siinä mitään, kyllä minäkin fileetä syön ja ostankin, mutta harvemmin. Possun ulkofileen paistamisessa täytyy olla tarkkana ja käyttää konsteja, ettei joudu syömään kuivaa, kuituista lihaa. Parhaita paloja ovat ehdottomasti monenlaiset rasvaiset osat ja jopa sisäelimet, joita meillä on aina syöty. Silmät pyöreinä joskus katselen kaupan tarjontaa, broilerin paistijauhis, mikä paisti, kana on kana, broilerin fileesuikale, missä kanalla on filee? Vielä me varmaan näemme broilerin kinkkujakin, kun ruumiinosia nimetään uusiksi ostohalua kiihottamaan.
Kalanpäät olivat kasvatusisänikin herkkua, niitä imeskeltiin huolella. Ja kalakeittoon laitettiin koko kala, eikä vain ruodottomia fileitä.

Minulla on muuten uusi pussillinen kananvarpaita, itäisten maiden nikamankorjaussoppaa tulossa, meille nivelrikkoisille.
Naapurin emäntä on kotoisin Iistä ja siellä syötiin aina napsuvelliä, joka on samaista koparasoppaa toisella nimellä vaan. Hirvi on rasvattomampi kuin poro, mutta tutkittuna näissä tiedoissa on vain liha, jos luut rikotaan ja keitetään, niin alkaa sitä rasvaakin löytyä.