|
Esittelin itseni tuolla vonkaleosastossa, joten siellä lisää. Mutta noin pähkinänkuoressa: viittäkymppiä lähestyvä nainen, joka haluaa ensisijaisesti pudottaa painoa. Tietysti myös terveys, ruuan puhtaus ja kaikkinainen hyvinvointi ovat supertärkeitä, mutta paino nyt vaan on se ajankohtaisin, kun mittari puuskuttaa lähes sataa, vaikka viime heinäkuun alusta miinusta onkin saanut kirjata jo 23 kg.
Kaikesta huolimatta olen onnekseni aina ollut varsin terve. Verenpainelääkitys kyllä on, ja vankka sukurasite, mutta tällä hetkellä mennään hyvin pienellä annoksella. Elän toivossa, että saan kohta viskata loputkin lääkkeet mäelle, vähennetty on jo moneen otteeseen. Veriarvoista kolet, triglyt ja sokerit ovat aina olleet kutakuinkin kuosissa.
Olen siis karpannut ennenkin, mutta tyhmyyttäni epäonnistunut. Olen kuitenkin jotakin oppinutkin. Syön siis kai lähinnä LCHF:ää, mutta olen sokeriherkkä/-riippuvainen, ja nämä opit olen kantapään kautta saanut havaita itselleni tarpeellisiksi: - ruokaa kolmesti päivässä - maltilla maitotuotteita: jugurttia vain silloin tällöin, kermaa, smetanaa ja creme fraichea ruuanlaitossa kyllä, mutta ei mitään kermavaahtoherkutteluja. Muuten karkaa helposti lapasesta. - ei makeutusaineita tai muita korvikesysteemejä, kuten karppileivonnaisia. Jos makeaa, niin sitten ehtaa tavaraa. - ei hedelmiä - juureksia kohtuudella. Varsinkin punajuuri on herkkua, samoin porkkana raasteena. Yritän pitää määrän kohtuudessa, ei siis joka viikko. Niin kauan kun kyse on kasviksista, en haluaisi niin kamalasti miettiä hiilareita. - itseni tuntien haluan myös välttää liiallista seurantaa ja vimmaista tulosten ajattelua. En siis ole mittaamisen ja laskemisen fani. Mutta miksi sitten homma ei aina etene Strömsön malliin? Miksi käpälä käy pähkinäpussilla liian tiuhaan tai miksi toisinaan ihan yllättäen ja suunnittelematta, sitä käyttäytyy kuin riivattu ja luukusta sisään menee jotain ihan soopaa? Itselle valehtelukin on liian helppoa. Sitä helposti kuvittelee syöneensä ihan fiksusti ja tosiasiassa monta pientä poikkeamaa onkin unohtunut... Siksi siis ajattelen, että kirjaaminen on tarpeen nyt ainakin jonkun aikaa. Täällä päiväkirjassakin tulee ehkä kiusaus kaunistella, mutta lupaan, että näytille tulee se joskus varsin karukin totuus.
Avuksi ja opiksi toivon havaintoja, kommentteja ja vinkkejä teiltä muilta!
Aloitetaanpa eilisestä: Aamiainen: rasvakahvi (n. 1rkl kookosöljyä, n. 20 g voita ja sopivasti kahvia blenderissä sekaisin) Lounas: kana-herkkusienikastiketta, jossa oli jotain kermanjämiä ja koskenlaskijaa, parsakaalia ja keitetty punajuuri Päivällinen/iltapala: kaksi palaa siemennäkkäriä (manteli, pellava, sesam), voita, maksapasteijaa (omatekoista), kermajuustoa, kurkkua. Mustaa teetä maitotilkalla ja pala 70-prossaista.
Tänään: Rasvakahvilla käyntiin Lounasaikaan kyläilyreissulla voisilmäpulla ja kahvia maidolla. Tämä oli harkittu veto, itse leivottua pullaa. Päivällinen karjalanpaistia, muutama parsakaalinuppu ja yksi punajuuri. Nyt tuntuu siltä, että tänään ei tarvita muuta. Pala siemennäkkäriä, jos tilanne muuttuu.
Vaaka oli aamulla nytkähtänyt puoli kiloa alaspäin viime viikosta.
|