karppaus.infon arkistoitu foorumi

Esittelin itseni tuolla vonkaleosastossa, joten siellä lisää. Mutta noin pähkinänkuoressa: viittäkymppiä lähestyvä nainen, joka haluaa ensisijaisesti pudottaa painoa. Tietysti myös terveys, ruuan puhtaus ja kaikkinainen hyvinvointi ovat supertärkeitä, mutta paino nyt vaan on se ajankohtaisin, kun mittari puuskuttaa lähes sataa, vaikka viime heinäkuun alusta miinusta onkin saanut kirjata jo 23 kg.

Kaikesta huolimatta olen onnekseni aina ollut varsin terve. Verenpainelääkitys kyllä on, ja vankka sukurasite, mutta tällä hetkellä mennään hyvin pienellä annoksella. Elän toivossa, että saan kohta viskata loputkin lääkkeet mäelle, vähennetty on jo moneen otteeseen. Veriarvoista kolet, triglyt ja sokerit ovat aina olleet kutakuinkin kuosissa.

Olen siis karpannut ennenkin, mutta tyhmyyttäni epäonnistunut. Olen kuitenkin jotakin oppinutkin. Syön siis kai lähinnä LCHF:ää, mutta olen sokeriherkkä/-riippuvainen, ja nämä opit olen kantapään kautta saanut havaita itselleni tarpeellisiksi:
- ruokaa kolmesti päivässä
- maltilla maitotuotteita: jugurttia vain silloin tällöin, kermaa, smetanaa ja creme fraichea ruuanlaitossa kyllä, mutta ei mitään kermavaahtoherkutteluja. Muuten karkaa helposti lapasesta.
- ei makeutusaineita tai muita korvikesysteemejä, kuten karppileivonnaisia. Jos makeaa, niin sitten ehtaa tavaraa.
- ei hedelmiä
- juureksia kohtuudella. Varsinkin punajuuri on herkkua, samoin porkkana raasteena. Yritän pitää määrän kohtuudessa, ei siis joka viikko. Niin kauan kun kyse on kasviksista, en haluaisi niin kamalasti miettiä hiilareita.
- itseni tuntien haluan myös välttää liiallista seurantaa ja vimmaista tulosten ajattelua. En siis ole mittaamisen ja laskemisen fani.

Mutta miksi sitten homma ei aina etene Strömsön malliin? Miksi käpälä käy pähkinäpussilla liian tiuhaan tai miksi toisinaan ihan yllättäen ja suunnittelematta, sitä käyttäytyy kuin riivattu ja luukusta sisään menee jotain ihan soopaa? Itselle valehtelukin on liian helppoa. Sitä helposti kuvittelee syöneensä ihan fiksusti ja tosiasiassa monta pientä poikkeamaa onkin unohtunut... Siksi siis ajattelen, että kirjaaminen on tarpeen nyt ainakin jonkun aikaa. Täällä päiväkirjassakin tulee ehkä kiusaus kaunistella, mutta lupaan, että näytille tulee se joskus varsin karukin totuus.

Avuksi ja opiksi toivon havaintoja, kommentteja ja vinkkejä teiltä muilta!

Aloitetaanpa eilisestä:
Aamiainen: rasvakahvi (n. 1rkl kookosöljyä, n. 20 g voita ja sopivasti kahvia blenderissä sekaisin)
Lounas: kana-herkkusienikastiketta, jossa oli jotain kermanjämiä ja koskenlaskijaa, parsakaalia ja keitetty punajuuri
Päivällinen/iltapala: kaksi palaa siemennäkkäriä (manteli, pellava, sesam), voita, maksapasteijaa (omatekoista), kermajuustoa, kurkkua. Mustaa teetä maitotilkalla ja pala 70-prossaista.

Tänään:
Rasvakahvilla käyntiin
Lounasaikaan kyläilyreissulla voisilmäpulla ja kahvia maidolla. Tämä oli harkittu veto, itse leivottua pullaa.
Päivällinen karjalanpaistia, muutama parsakaalinuppu ja yksi punajuuri.
Nyt tuntuu siltä, että tänään ei tarvita muuta. Pala siemennäkkäriä, jos tilanne muuttuu.

Vaaka oli aamulla nytkähtänyt puoli kiloa alaspäin viime viikosta.

Uusi strategiasi vaikuttaa hyvältä ja herkulliselta. Puolen kilon nytkähds kertonee sekin jotain. Ja tosiaan sen kummemmin ei ole tarvetta vaa'alla rampata tai laskea, jos homma toimii niin hyvä on. Syöt kuitenkin sen lämpimänkin aterian päivässä etkä ainakaan tunnusta närppiväsi. . En minäkään aloittaessani syönyt kuin kerran, mutta tukevasti. Hyvin syömällä pärjäsi hyvin 8 - 12 tuntia. Nykyjään söisin toisenkin aterian, mutta ruumiinrakenteeni ja aineenvaihduntani todennäköisesti poikkeaa sinusta jonkin verran.

_________________
Our way is not the best way. Our way is merely another way.
Vapaa ohjelmisto, vapaa yhteiskunta

Päältä päin vaikuttaa että ihan hyvinhän sulla menee.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Kiitos visiitistä, jazzhole ja Greda!

Itsekin olen menoon tällä hetkellä aika tyytyväinen, mutta edellisestä kerrasta viisastuneena vähän pelkään tätä vaihetta. Kaikki sujuu, ruoka maistuu, paino laskee ja sitä kuvittelee haltsaavansa homman. Ja ykskaks yllättäen sitä jo istuukin sohvalla sipsien ja irkkarien kanssa ihmettelemässä, mikä oikein meni pieleen. Ei sitä enää, pliis!

Tuota jazzholen mainitsemaa närppimistä saattaa tapahtua ruokaa laittaessa, esim. voita tai joku juustonpala, mutta niin kauan kun on kyse näistä tavallisista ruoka-aineista, niin en oikeastaan pidä sitä minään. Syön aamukahvin lisäksi sen pari kertaa päivässä, yleensä molemmat ihan kunnon aterioita. Eikä se suinkaan tyystin vierasta ole, että illalla vielä otan vaikka palan juustoa ja oliiveja. Yleensä se on tietysti sen merkki, että vähän liian kevyesti on tullut sapuskoitua.

Eiliselle illalle lisäys: kourallinen pähkinöitä (suolattuja, joku sellainen Lidlin sekoitus) meni vielä. Ei se pulla ollut kovin ravitseva lounaankorvike…

Tänään sitten
Aamulla rasvakahvi. Tämä on kyllä niin hyvä juttu, että pakko vähän hehkuttaa, vaikka ei tämä nyt mitään uutta olekaan. Olin vaan suhtautunut niin perin epäluuloisesti, enkä voinut uskoa, että se tosiaan olisi hyvääkin. Aluksi ajattelin, että sitä viikolla ja viikonloppuisin sitten tavallinen aamiainen, mutta eipä enää oikein viikonloppuisinkaan muu maistu. Mahtavaa oli olla väärässä tässä(kin)! Toivottavasti en vaan kyllästy, parisen kuukautta nautittu nyt!

Päivällä kaksi lindströminpihviä (omatekemiä), yksi paistettu kananmuna ja Myrttisen suolakurkkua (ehkä noin 1/3). Tämä vähän outo kombo syystä, että jääkaapin vihannesosastolla ei näyttänyt olevan oikein mitään ja pihvitkin oli onnettoman pieniä.

Illalla karppipizzaa. Teen pohjan puolitetulla juustoleipästen ohjeella. Siitä tulee sellainen parikymmensenttinen lätty. Tällä kertaa täytteenä tonnikalaa, punasipulia ja vihreitä oliiveja. Ja laiskan vyylin taloudessa tomaattikastikkeen virkaa toimittaa ketsuppi-sriracha-seos. Toimii muuten ihan ookoo ja antaa kivan pienen chilipotkun. Juustona oli yksi mozzarellapallo ja vähän jotain raastepussin pohjia. Ja tästä riittää siis mulla kahdeksi kerraksi.

Niin inhimillistä. Vaan voithan hieman suunnitella ja korvata sipsit ja irtarit jollain muulla?

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Mutku.
Tuollaisen jälkeen nostetaan housuja, palataan ruotuun
Yritetään tietenkin välttää tälläiseen joutumista, mutta ei se maailmanloppu ole.
Eli jos tälläistä käy, äkkiä vaan takasin.
Nih.

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.

Kun aloitin karppauksen, mulle tuli välillä ihan mahdoton makeanhimo. Tein mutamuffinseja joista osan pakastin. Niitä sit yks-kaks kermavaahdon kanssa. Joskus oli villivattujakin. pakastimesta ei viitsinyt niitä ihan aina ottaa, vasta viimeiseen hätään. Sipsejä voi valmistaa juureksista itsekin. Jotain tuollaista varautumista tarkoitin...

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Kiitos kommenteista taas!

Minä ajattelen, että jonkintasoinen hiilarimäärän vaihtelu pitää mahtua elämään, esim. matkoilla ja vieraisilla. Sellainen, josta on helppo palata omaan ruokavalioon. Niin kauan, kun omaan ostoskoriin ei eksy mitään höpöhöpöä, ollaan turvassa! Tiedän, että moni on tästä jyrkästi eri mieltä, mutta ainakin toistaiseksi ajttelen, että sellaista mallia voisin noudattaa loppuikäni.

Tuossa eilisessä viestissä ilmaisin kuitenkin itseäni perin huonosti, koska en niinkään tarkoittanut, että pelkään yksittäisiä repsahduksia, vaan epäonnistumista yleensä. Tämä on näköjään välillä aika sekalaista tajunnanvirtaa tämä tuotos.

Olen nimittäin paljon miettinyt, miksi silloin ensimmäisellä kerralla vuosia sitten meni pieleen. Se ei kuitenkaan ollut mikään kolmen viikon kokeilu, vaan ehkä paremminkin kolmisen vuotta. Jostakin arkeen vaan liukui sellainen vähän rennompi (hah!) lähestymistapa, kun luulin osaavani, ja kaikenlaisia poikkeustilanteita taisi olla lopulta joka päivä. Ja sitten sitä joskus puolen vuoden päästä löysin itseni sieltä sohvan nurkasta niiden kyseenalaisten eväiden kanssa. Itseni kokoaminen siitä tähän kakkosyritykseen kesti vuosia. Siksi pelkään sitä kuin ruttoa. Ja juuri sitä varten haluan tätä ruokapäiväkirjaakin pitää.

Jollakin tapaa varmaan myös varaudun siihen väistämättömään tilanteeseen, kun paino ei enää laskekaan yhtä kiltisti kuin tähän asti.

Nyt haluan kuitenkin myös osata iloita viimeisen reilun 7 kk:n menestyksestä, enkä vain täysipäiväisesti maalailla piruja seinille! Sipsejä sen paremmin kuin irtokarkkejakaan ei ole tässä huushollissa nähty eikä pahemmin kaivattukaan!

Mä olin kylässä serkkulassa. Rouva kysyi etukäteen sopiiko kaalilaatikko. Ilmoitin sen sopivan. Oli valmistanut mainiota kaalilaatikkoa ilman turhia riisejä. Karppirukako kallista?

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

No sullahan oli huomaavainen emäntä serkkulassa, Greda! Ja kyllähän ne, jotka tietävät ruokavaliosta, yleensä huomioivatkin. Minä en vaan jaksa aina ottaa sitä esille, vaan tyydyn pienimpään pahaan. Kuitenkin aika harvoin tulee näitä tilanteita.

Tänään tällaiset eväät:

Aamulla rasvakahvia.

Päivällä samaa kermaista kanakastiketta kuin sunnuntaina ja kukkakaaliriisiä sen kanssa. Näin yhden hengen taloudessa joutuu väkisinkin toisinaan syömään samoja pöperöitä peräkkäin, vaikka en siitä erityisemmin pidäkään. Yleensä heitän äkkiä pakkaseen, mutta nyt oli näköjään unohtunut jääkaappiin.

Illalla ei oikein tehnyt mieli isommasti mitään, koska lounas venyi myöhään ja oli aika tuhti. Söin kuitenkin pari siemennäkkäriä voilla, juustolla ja suolakurkulla ja join lasillisen maitoa.

Miusta kyllä näyttää, että syöt kamalan vähän. Ethän kyllä mittoja
tai määriä ole pahemmin merkkaillutkaan, joten annosten kokojahan ei tiedä.

Vyyli kirjoitti:
Illalla ei oikein tehnyt mieli isommasti mitään, koska lounas venyi myöhään ja oli aika tuhti. Söin kuitenkin pari siemennäkkäriä voilla, juustolla ja suolakurkulla ja join lasillisen maitoa.

Suo nyt anteeksi, mutta minusta tuo ei kuullosta oikein aterialta. Väli/iltapalalta korkeintaan.
Kannattaisiko siun ihan mitata ja punnita ja laksea makrot joltain tuommoiselta päivältä?

_________________
Elän hetkessä, suurella intohimolla!
Joskus kaiken loppu voi olla uusi alku!

Älä suotta liitä kommenttiin mitään anteeksipyyntöä, lillamaria! Hyvä, että sanoit tuon, sillä sitä epäilen aina toisinaan itsekin. Päässä kaikuu ohje ”syö, kun olet nälkäinen ja sen verran, että olet kylläinen”. Mutta se ei taida olla ohje, jota minun kannattaa noudattaa ihan prikulleen. Selvähän nimittäin on, että tällaisiin painolukemiin ei kovin helpolla päädy, jos oman kropan signaalit toimisivat ns. normaalisti. Joten niihin ei ehkä kannata aina luottaa, ainakaan vielä, vaan syödä kunnon ateriat silloin kun on ruoka-aika, oli nälän tunnetta tai ei. Koska en missään nimessä halua haksahtaa kituilun puolelle.

Olet tietysti oikeassa myös siinä, että kannattaisi laskea ja mitata. En ole koskaan tehnyt sitä muuta kuin noin suunnilleen eli täytyy opetella, ja yrittää ehtiä. Epäilen, että totuus makrojakaumasta voi olla ihan jotain muuta kuin kuvittelen. Alan nyt ainakin per heti kirjata tänne tarkemmin myös määriä.

Tämä sanottu, ja täytyy todeta ettei tänään tainnut olla kovin esimerkillinen päivä:

Aamulla taas rasvakahvi.

Päivällä kaksi lindströminpihviä, parsakaalia, voita. Annos oli omasta mielestänikin pieni (ei nyt ollut enempää), joten jälkkäriksi vielä Valion luomu-turkkilaista n. 1 dl, ½ dl mustkoita ja vähän pähkinäsekoitusta rouhittuna (ehkä pari rkl).

Illalla kaksi grillattua Wilhelmiä ja punajuuri-piparjuurisalaattia, ehkä n. 1/3 siitä 250 gramman rasiasta. Ja sinappia. Punajuurisalaattihan on aika hiilarista (tässä muistaakseni 7,8/100 g), mutta sitä tulee aina joskus silti ostettua. Aika usein tuunaan sitä lisäämällä smetanaa. Teetä maitotilkalla.

Huomenna täytyy kyllä mennä ruokakauppaan! Kanamunavarantokin on sensaatiomaisen alhaalla: en muista, milloin viimeksi hyllyssä olisi ollut yksi ainoa kananmuna.

Mulla meni vähän ohi, oletko nyt noin 100kg, vai oletko nyt noin 80kg?

Olisin noista aterioista jotain kommentoinut, mutta en voi kun ei tiedä painoasi nyt.
Päällisinpuolin kyllä ihan Jes!

_________________
Paluu Luontoon!

Hei VeeraX, valitettavasti tuo edellinen vaihtoehto. Eli nykyinen paino 98,5 kg. Ei sillä, ihan hyvinhän tuo on tippunut. Tänä aamuna vaakalla just ajattelin, että kannettavana on nykyään yhden täyteen pakatun matkalukun verran vähemmän painoa!

Syötkö riittävästi? Olisko aamulla hyvä syödä edes jotain pientä.... Yks muna, avocado, tai jotain muutakin kuin vain rasvakahvi? Ja illalla myös jotain.

_________________
Paluu Luontoon!

Olen tosiaan itsekin miettinyt, että joinakin päivinä syön varmasti liian vähän. Kuitenkaan en mitenkään tietoisesti rajoita määriä enkä varsinkaan kärsi nälästä! Joten toisaalta mietin, että miksi korjata jotain, joka ei ehkä olekaan rikki? Kunhan pohdiskelen tässä, vastausta en tiedä.

Olen aina ollut huono aamusyöjä, joten sen tottumuksen muuttaminen olisi aika haastavaa. Kolme ateriaani ajoittuvat suunnilleen näin:
Aamukahvi noin klo 8 aikoihin.
Lounas noin 13-14 välillä.
Iltaruuan aika vaihtelee enemmän, riippuen milloin sitä on jääkaapin ääressä, mutta tavallisimmin noin 19-20.

Yhden ruokailukerran lisääminen ei tunnu kovin luontevalta, mutta kuten aikaisemmin jo kirjoitin, en pidä kroppani signaaleja aina kovin luotettavina… Jos nyt ainakin kiinnittäisin enemmän huomiota annoskokoihin ja siihen, että näillä ruokailukerroilla tulen varmasti kylläiseksi. Vai puhuuko joku seikka mieluummin yhden välipalan lisäämisen puolesta?

Tänään söin:

Aamulla rasvakahvi (siis n. 1 rkl kookosöljyä, n. 20 g voita, yhteensä valmista kahvia 0,4 l mukillinen).

Lounaaksi loput toissapäiväisestä tunapizzasta. Ei mikään pikkuannos.

Illalla jotain lassakan tapaista viritystä (1 kesäkurpitsa, jauhelihaa ehkä n. 300 g, purkki tomaattipalasia, kermaan tehty juustokastike). Lisäksi 1 raastettu porkkana, pari salaatinlehteä ja kurkkua, oliiviöljyä ja etikkaa.

Lassakaa tulikin aika satsi, vaikka sattui olemaan vain yksi kesäkurpitsa. En tainnut syödä ihan kolmannestakaan. Pakko pakastaa.

Nyt tekisi mieli punkkulasillista, mutta kaapissa ei näköjään ole yhtään pienempää pulloa. Ja normipulloa en avaa, ei se tule juoduksi. Höh. Keitän teetä siis.

Mitä sun vatsa tykkää tosta rasvakahvista?

_________________
Paluu Luontoon!

VeeraX, vatsa ei ainakaan protestoi rasvakahvia vastaan, mutta eipä se yleensäkään pidä tapanaan kovasti reagoida. Kunhan en vaan haksahda ruisleipään, hapankorppuun tai vastaavaan!

Eilen illalla join vielä rooibosta pari kuppia ja söin palan 70-prossaista suklaata.

Tänään sitten:

Aamuinen rasvakahvi

Päivällä kolme aamiaismöttöstä (4 munaa, loraus kermaa, pinaattia, emmentalia, kermajuustoa ja fetaa, vähän purjosilppua = 12 kpl), pekonia n. 1/3 pakettia, hapankaalia.

Illalla eilistä lassakaa ja n. 1 dl punajuuri-piparjuurisalaattia.

Ehkä vielä rooibosta ja suklaata, katsotaan.

Eilisen syömiset pikaisesti muistiin, ettei unohdu:

Ei tavallista rasvakahvia, koska olin brunssilla. Se meni melko hyvin: söin avokadosalaattia, täytettyjä kananmunia, graavilohta, lihaleikkelettä, juustoja ja turkkilaista jogurttia. Mutta: söin myös kaksi sämpylää! En voinut vastustaa ihania, tuoreita, rapeakuorisia, itse leivottuja… seliseli. Sentään makeisiin leivonnaisiin en kajonnut.

Vähän turpea olo oli koko päivän, mutta illalla pistelin kuitenkin poskeeni vielä kaksi Wilhelmiä sinapin kera.

Tänä aamunakin vielä hiukan turvonnut olo, mutta eiköhän tämä tästä. Rasvakahvia koneeseen.

Maanantain murkinat:

Rasvakahvia

Tonnikalasalaattia n. 3 dl (jääsalaattia, rucolaa, kurkkua, tomaattia, avocadoa, pinjansiemeniä, tonnikalaa, Saarioisen ranskalaista salaattikastiketta!) ja 4 pinaatti-fetamöttöstä. Jälkiruuaksi oli vielä jogurttia, mutta en jaksanut syödä.

Illalla kaksi siemennäkkäriä voilla, juustolla ja kurkulla (+ suolaa) ja se päivällä jäänyt jogurtti (desi turkkilaista, desi mustikoita ja päällä paahdettuja, makeuttamattomia kookoslastuja.).

Ihan kunnon annokset, vaikka ilta menikin taas näkkärilinjalle.