paksulady, kiitos vierailusta.
En taida syödä vähän, vaikka aika harvoin syönkin. Tosin yksi syömisrupeama töistä tullessani voi kestää kauan, ihan liian kauan. Tällainen pitkäkestoinen syöminen, sen aikana ehtii tunkea napaansa paljon ruokaa. Ongelmani onkin ehkä, että en osaa lopettaa syömistä, ennen kuin on huono ole. Onneksi en pysty oksentamaan, muuten olisin potentiaalista bulimikkoainesta

.
Tänään syötyä:
- Aamulla paljon vettä ja ruokalusikallinen kookosöljyä sekoitettuna lämpimään veteen. Ei maistu kummoisellekaan, kun huitasee kupillisen äkkiä naamaan. Töissä mustaa kahvia.
- Lounas vielä sitä lihapataa ja seassa noin kuuden sentin kesäkurpitsapätkä suikalena.
- Nyt illalla yllätys, aina vaan lisäpataa. Nyt keksin laittaa sekaan pari ruokalusikallista hapankaalia. Ja jälkkäriksi n. 1,5 del partaäijää, desi kermaa ja reilu desi marjoja, nämä sotkettuna keskenään. Nyt on taas aika tukeva olo.
Olen tyttäreni kahden koiran yksinhuoltaja tämän viikon tiistaista ensi viikon ma iltaan asti. Tulee kävelyä ehkä 2,5 tuntia/päivä. Luulisi laihduttavan, mutta ei tietoakaan. Kävellään ehkä liian hiljaa. Kuudelta tultiin sisään ja varttia vaille kasi pitää lähteä taas taapertaaan tuonne pimeään. Koirat kaipaisivat juoksemista, mutta en uskalla päästää vapaaksi, vaikka tytär niitä pitääkin. En luota, että tottelevat. Huomenna olen töissä kotitoimistolla ja käyn heittelemässä aamulenkillä palloa koirapuiston viereisellä nurtsilla.
En tiedä, johtuuko syömisistä vai mistä lienee, mutta on ollut jo pitkään hurjan väsynyt olo. Usein jo seiskan aikaan mietin, että tulispa kello puol kymmenen, niin voisin mennä nukkumaan. Tämä on hassua, koska en ole ollenkaan väsyneisyyteen tai edes kaamosmasennukseen taipuvainen. Nyt en meinaa saada imuroituakaanmillään, tms asioita hoidettua.
Ja kuusi on meilläkin tuolla olohuoneen nurkassa vielä, valot päällä. Tytär ei ehtinyt purkaa sitä kanssani ennen reissuun lähtöä ja saamattomuukausi kun on päällä, niin en saa sitä purettua. Onneksi on tekokuusi, niin ei varise.
Huomenna pidän sen kotitoimistopäivän, koska minulla on kuntosalilla ensimmäinen personaltrainerpäivä noin kolmeen viikkoon. En raaski tulla töistä kotiin ja viedä pikaisesti koiria ja lähteä saman tien sinne salille. Nyt käyn normi aamulenkin ja neljältä noin 45 minuuttia ja voin hyvällä omalla tunnolla olla salilla. Työnantajani, kahden koiran omistaja myös, ymmärsi tämän oikein hyvin, hah.
Mutta nyt olen oikein reipas ja kerään tuon pikkukoiran silppuamat pehmolelujen sisällöt eteisestä.