Tuo "kala tekee vihaiseksi" kuulostaa ihan tutulta. Mutta luulen, että aivot huutavat paljolti myös sitä ruokaa johon ne (tai s-bakteerit) ovat tottuneet. Minä olen nyt totuttanut aivoni kookosöljyssä haudutettuun seitiin ja olen siihen ruokaan niin rakastunut, etten aio vaihtaa vähään aikaan.
Muutenkin olen alkanut kuunnella entistä enemmän omaa kroppaani ja pääkoppani viestejä. Siitä lähtien kun luin tutkimuksesta, jonka mukaan ihminen osaa valita ihan vaistomaisesti täysipainoisen ruokavalion, kunhan valittavana on pelkkiä prosessoimattomia elintarvikkeita. Yksi todiste tuosta, luulen, on se, että kookosöljy alkoi oksettaa minua noin puoli vuotta sen jälkeen kun olin käyttänyt sitä terveyssyistä yksinomaisena ravintorasvana. Kun vaihdoin kookosöljyn voihin, joka maistuikin vallan erinomaiselta, oksetus katosi mutta selkäsärky paheni. Lopulta palasin kookosöljyyn, mutta pidän huolta, että syön joka päivä myös jonkin verran voita, eikä oksetus ole enää palannut.
Alan myös tajuta, etteivät minimihiilarit maksimoi hyvinvointiani. Jo Atkins tiesi, että ihmisten hiilaritoleranssi vaihtelee, miksei siis myös hiilarin optimimäärä. Voin toki elää minimihiilareilla ja maksimirasvalla, mutta minulla on silloin nälkiintynyt olo.