|
Skepsis - Keskustelu
Etusivu
Keskustelu
Pääsivu
Sivu: 1 2 3 4 5 6
Aihealue: Muut Skepsiksen toimialueen aiheet
Otsikko: Omakohtaisia kokemuksia hömppädieeteistä, osa 1
Kirjoittaja: sami
Päiväys: 06.02.2005
Viestinumero: 165344
--------------------------------------------------------------------------------
Tervehdys!
Suurin osa lukijoista varmaan muistaakin minut. Olen ollut kirjoittamatta palstalle vuoden pari, mutta nyt pitkän hiljaiselon jälkeen haluan jälleen avata sanaisen arkkuni, tosin vain väliaikaisesti. Kirjoittelun lopetin aikanaan siksi, että koin tarvetta omistautua täysillä yritykselleni ja halusin päästä eroon kaikista addiktioistani, mm. tämän palstan seuraamisesta.
Tässä puheenvuorossani kirjoitan omakohtaisesta kokemuksestani eräästä paljon puhutusta hömppädieetistä nimeltään Atkins, jota olen kokeiluluontoisesti noudattanut jonkin aikaa. En yritäkään väittää, että testeissäni olisi jotain tieteellistä. Olen vain halunnut tuoda jyrkän ristiriitaisten tutkimustulosten ja hyvin erilaisiin leireihin hajaantuneiden ravintoterapeuttien lausuntojen tueksi omakohtaista kokemusta, ja suhtautua aiheeseen niin objektiivisesti kuin mahdollista.
Vietin alkuvuodesta pari viikkoa Amerikan Yhdysvalloissa, tarkemmin sanottuna Orlandon ja Miamin seutuvilla. Tulin tietysti asioineeksi paljon myös paikallisissa ruokajäteissä, kuten Publixeissa ja Wal Marteissa (sikäläisiä Citymarketeja ja Prismoja). Minut yllätti täydellisesti se, että ”low fat” (vähärasvaisuus) on sikäläisittäin täysin out, ja kaikki on pelkkää ”low carbia” (vähähiilihydraattisuutta).
Mitään einestä, jäätelöä, juomaa, kastiketta, leipää tai maitotuotetta ei kaupasta saa, jolle ei olisi tarjolla myös vähähiilihydraattinen ”low carb”-, tai ”only 1g of Net Carbs”-versio. Paikalliselta kioskilta kiireessä ostetut iltapalajugurtitkin osoittautuivat hotellissa ”low carb” -merkinnöillä varustetuiksi. Kotiin saavuttuani totesin, että tuliaisiksi tuodut Ranch-salaattikastikkeet sisältävätkin ”Only 1 g of carbs per serving” -merkinnän, ja Xtreme Jello -hyytelöissä lukee kannessa suurin kirjaimin ”Totally carb free”.
Yhdysvaltojen ruokakauppojen mainosplakaatit räjähtelevät ”low carb” -tekstejä. Kukaan eikä mikään Amerikassa ole enää ”low fat”. Low Fat on historiaa. Kaikki mikä Amerikassa keksitään, rantautuu lopulta myös Eurooppaan ja Suomeen. Suuntahan on aina ollut sieltä tänne päin, joten tämä on väistämätön tulevaisuudenkuva myös meillä, pidimme siitä tai emme.
Tämä saattaa kertoa jotain Amerikkalaisten ennakkoluulottomuudesta, tai sitten sinisilmäisyydestä, mutta kotiin tultuani päätin kokeilla onko alakarppauksesta mihinkään ja lunastaako se lupaukset - käyttäen koekaniinina itseäni. Olen aina suhtautunut erityisen suurella varauksella kaikenkarvaisiin paljonlupaaviin laihdutuslupauksiin ja -ohjelmiin, mm. Atkinsin dieettiin, ja säälitellyt kuinka helposti kansa on kusetettavissa. Olenhan aina tiennyt, että jos syöt X kaloria, ja kulutat X + Y kaloria (eli liikut paljon), niin laihdut, mutta jos kulutat X - Y kaloria (eli liikut vähän), niin lihot.
Asia ei kuitenkaan välttämättä ole ihan näin yksinkertainen.
Vähähiilihydraattiset dieetit perustuvat siihen väitteeseen, että ihmiskeho käyttää ensisijaisena energianlähteenään hiilihydraatteja, ja vasta hiilarivarastojen ehtyessä energiaksi poltetaan rasvaa. Rasva on hiilareita tehottomampi energianlähde, joten sitä pitää polttaa suurempi määrä saman energian aikaansaamiseksi kuin hiilihydraatteja. Kun rajoitat hiilihydraattien määrää, keho polttaa varastoitunutta rasvaa mahdollisimman tehokkaasti.
Jos syöt paljon hiilihydraatteja, saatat suurestakin liikuntamäärästä huolimatta lihoa. Pahin yhdistelmä on runsas hiilihydraattien ja rasvan yhtaikainen syönti (ns. roskaruoka, kuten pizza ja hampurilaiset), jolloin syödyt hiilarit käytetään energiaksi ja rasva menee ”varastoon”. Ammattiurheilijan - esimerkiksi jalkapalloilijan - tosin pitääkin syödä runsaasti hiilihydraatteja turvatakseen riittävän energiansaannin.
Kuulostaa järkeenkäyvältä, vaan yhä Yhdysvalloista palattuani skeptinen minäni naureskeli sikäläiselle tyhmyydelle. Sama skeptinen minäni halusi kuitenkin alistaa asian tutkinnan alle. Ryhdyin noudattamaan kokeiluluontoisesti Atkinsin dieetin ensimmäistä vaihetta, jossa päivittäinen hiilareiden määrä on rajoitettu 20 grammaan.
Atkinsin ruokavalio ei pitkällä tähtäimellä tarkoita näin jyrkkää hiilareiden rajoitusta. Vain parina ensimmäisenä viikkona kituutetaan, ja sen jälkeen aletaan vähitellen nostamaan hiilareiden määrää, kunnes löydetään tasapainotila, jolloin paino ei putoa eikä laske. Tässä tasapainotilassa on tarkoitus olla koko loppuelämä (Tyypillisesti jossain 100-200 gramman välissä). Siis kysymyksessä on ihan tavallinen ruokavalio, josta on roskaruoka, valkoiset jauhot, pasta, sokeroidut limut ja karkit jätetty pois (Kuka tahansa ravintoterapeuttikin hyväksyisi näiden poisjättämisen).
Oleellinen osa dieettiä on myös liikunta, joten huolehdin siitä että vähintään viitenä päivänä viikossa uin puolitoista kilometriä tai pyöräilen 20 kilometriä. Liikuntaa olen harrastanut jo pitkään, joten tämä ei ole mitenkään uusi asia.
Astuessani vaa’alle tammikuun puolessa välissä, mittari näytti 103.4 kilogrammaa. Tämä nyt ei lähes 2-metrisestä miehestä tee mitään kovinkaan plösöä, mutta hiukan on ylimääräistä läskiä vyötäröllä, jonka ihan mielelläni muuttaisin lihaksiksi. Olen seurannut painoani läpi talven, ja mittari on heilunut tasaisesti 102 ja 104 kilogramman välissä.
Sisällytin ruokavaliooni lihaa, kalaa, rasvaa, kananmunaa, pekonia ja vihreitä vihanneksia (salaatti, kaali, tomaatti, kurkku). Pois jätin leivät, perunat, paneroidun lihan, einekset, karkit, hampurilaiset, jäätelöt, yms. Riittävän kuitujen saamisen päätin turvata syömällä pinaattia ja Valion runsaskuituista karviaiskeittoa. Lisäksi otan päivittäin monivitamiinipillerin ja Omega-3 rasvahappokapselin.
Ruoanlaitossa käytän runsaasti voita tai kylmäpuristettua oliiviöljyä - en margariineja tai kasviöljyjä. Aamiaiseksi syön salaattia, päivälliseksi syön usein kokonaisen broilerin nahkoineen, iltapalaksi kokonaisen Emmental-juuston (sen rasvaisen version). Juon kohtuullisen määrän kermaa. Välipaloiksi napsin lihaa erilaisissa muodoissaan, raejuustoa, munakasta, keitettyjä kananmunia, määrätynlaista makkaraa, jauhelihaa, jne. Silloin tällöin syön puolikkaan avokadon. Periaate on se, että jos on nälkä, niin silloin pitää syödä!
Painoni on aina vaihdellut päivästä ja vuorokaudenajasta riippuen kahden kilon välisellä alueella, siksi ilmoitan painot alimpina mitattuina painoina. Kun ensimmäinen viikko dieettiä oli kulunut, mittasin alimmaksi painokseni 99 kilogrammaa. Tämä oli uskomaton tulos, sillä näin alhaista painoa en ole mitannut itseltäni moneen vuoteen. Tietysti suurin osa alkuvaiheen pudotuksesta selittyy nesteen poistumisella kehosta.
Kun toinen viikko Atkinsia oli kulunut, mittasin alimmaksi painokseni 98 kiloa, enkä missään vaiheessa enää päässyt yli 99:n.
Nyt dieetin aloittamisesta tulee kuluneeksi kolme viikkoa. Vaaka näytti tänään aamulla ennätykselliset 96.8 kiloa. Poistuneet kilot ovat pelkkää rasvaa, sillä liikunnalla ja runsaalla proteiininsyönnillä pidän huolta siitä, että lihasmassaa ei katoa - pikemminkin se lisääntyy dieetin edetessä ja kokonaispainon pudotessa.
Tavoitteeni on ylläpitää painonpudotuksessa vauhtia 1 kg/viikko. Aion jatkaa testiä vielä neljä viikkoa, tai niin kauan kunnes vaaka näyttää 93 kiloa. Tämän jälkeen menen teettämään itselleni täydellisen lääkärintarkastuksen, jossa lääkäri saa ottaa minut niin tarkasti tutkittavakseen kuin mahdollista. Palaan tänne kertomaan ohjelman tuloksesta ja lääkärin lausunnosta tuon ajan kuluttua.
Yllättäen olen huomannut, että koen olevani erittäin energien ja hyvävointinen. En edes muista milloin olisi viimeksi kokenut oloni niin hyväksi kuin nyt (Subjektiivinen huomio).
Kertokaa omista kokemuksistanne tai mielipiteistänne.
--------------------------------------------------------------------------------
|
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Vielä ois nesteitä pudotettavana reilut 20 kiloa, mahdan olla melkoisen kuiva tyyppi silloin 
2006: 80kg 
Apua! Kaikenlaista olen paahtimeen työntänyt, mutta en vaahtokarkkeja... En edes Norjassa. 
Vohvelit mahtuu sinne paremmin. 
Hmm... Onkohan ne oikeasti sellaisia? Ja onkohan se ympäristöystävällistä?
