karppaus.infon arkistoitu foorumi

Ei taida löytyä? Näitä teidän ylilihavien juttuja kun lukee, niin punainen lanka tuntuu olevan selittely, selittely, selittely. Siihen että lappaa kaksin käsin ruokaa suuhunsa "löydetään" syy jostain muualta kuin omasta itsestään. Milloin se vika on aineenvaihdunnassa, verensokerissa, insuliinin erityksessä ja vaikka missä, ei ikinä koskaan itsekurin puutteessa eli omassa itsessään. Laittaako hiilihydraatti sen munkin teidän käteenne ja työntää suuhun? Tai se laskenut verensokeri joka "pakottaa" änkäämään pullaa ja pastaa eikä sille itse voi mitään?

Yhtälailla on käsittämätöntä että joku päästää itsensä lihomaan 160 kiloiseksi ja sitten kun on onnistunut laihtumaan muutamia kiloja, niin on unohtunut se että itse itsensä mässäsi sellaiseksi, syy olikin siinä miten suomessa suositaan ruisleipää ja perunaa .

Minä en ole koskaan ymmärtänyt miksi jeppe juo. Eihän se tarvisi kuin lakata kaatamasta suuhun sitä. En myöskään ymmärrä miksi kirjoitit. Olisi ollut niin yksinkertaista päättä: en kirjoita.

Normaalipainoinen vieras taisi päättää vain "en lue aikaisempia ketjuja"

Ajattele positiivisesti: Nyt kun kaikilla meillä selkärangattomilla lieroilla onkin karppaavina itsekuria ihan laihtumiseen asti, niin me voimme parantua siitäkin. Et viitsisi kysyä viisaammilta, miksi yläkarpilla ylipainosta vapaana pysyy vain 5% lihoneista? Karpaten se näyttää onnistuva paljon paremmin

Malja rasvan ja valkuaisen itsekurikorsetille! terv els

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Näen ympärilläni paljon ihmisiä, jotka sairastelevat ja voivat huonosti, väärän ravinnon takia. Eivät kuitenkaan ymmärrä ihmetellä asiaa, ovatpahan sopivan painoisia.

Päänsärystä syytetään toimiston tunkkaista ilmaa tai naapurin tupakointia. Lihaskivuista syytetään rankkaa työtä tai huonoa sänkyä. Väsymyksestä voi taas syyttää stressaavaa työtä ja hankalia lapsia. Selityksen makua siinäkin.

Kerrottakoon sinulle, joka et ilmeisesti ole tutustunut ihmeemmin ihmisen elimistöön, on paljon sairauksia ja tekijöitä, jotka vaikuttavat painoon ja terveyteen, ravinto on niistä yksi.

"beati pauperes spiritu"
(eli autuaita ovat henkisesti köyhät)

Ottaen huomioon ymmärtämättömyytesi ja yksinkertaisuutesi olet yllättävän hyvin pystynyt kiteyttämään sokeririippuvaisen toimintaa. Tarkoituksesi oli tietysti yrittää olla ivallinen ja sarkastinen, mutta näin se todella menee.

Lainaus 45 minuutti-ohjelmasta "Tiesitkö, että joka viides meistä on niin perso sokerille, että voi tulla siitä yhtä riippuvaiseksi kuin jotkut alkoholista tai huumeista. Näin väittää ruotsalainen Bitten Jonsson, joka johtaa Euroopan ainoaa sokeririippuvaisille tarkoitettua hoitokotia Hudiksvallissa. Jonssonin mukaan sokeririippuvuus on muiden riippuvuuksien tapaan sairaus, joka johtaa fyysiseen ja psyykkiseen pahoinvointiin. Sokeririippuvaisen elämää leimaavat väsymys, masennus, mielialanvaihtelut sekä ainainen nälkä ja makeanhimo."

Äh, en oikein usko, että voisit tätä edes ymmärtää omahyväisyydessäsi pullistellessasi ja lihavia kauhistellessasi. (Sori, jos tuli liian pitkiä sanoja ja lauseita)

Tuota... ei taida pulla ja pasta tällä sivustolla olla kovin suosiossa

Haluaisin nähdä psykologien tekemän tutkimuksen jossa osoitettaisiin millä nopeudella väestössä ihmisen kyky itsekuriin (ravinnosta riippumatta) vähenee, joku epidemiologinen kattava tutkimus. Korreloiko se esimerkiksi DMII kehitykseen jollain tavalla tai korreloiko se väestön ylipainon kehittymiseen pääasiallisena selittävänä tekijänä. Onko siis osoitettavissa että ihmisen kyky itsekuriin on väestötasolla muuttumassa näin selkeästi. Jos on, on se jo yhteiskuntarauhankin kannalta otettava uhkakuvaennusteisiin mukaan.

Jos taas heikko epänormaaliksi julistettava itsekurin puute, epänormaalisuus siis, parani muuttamalla ravinnon koostumusta on se aika halpa lääke. Ainakin minulla tämä lääkitys toimi. Sivuvaikutuksiakaan ei ole muita kuin laihtuminen ja vireystason lisääntyminen sekä ajoittain ilmenevä lisääntynyt liikkuminen.

No jopas oli ketjunavaus. Täytyy tunnustaa, että silloin kun minä lopetin tupakoinnin mutta ukkokullalta se vei kaksi vuotta kauemmin, suutuin ukkokullalle monta kertaa ihmetellen että miten heikko itsekuri sitä ihmisellä oikein on. Olin tupakoinut 30 vuotta, ennen lopettamista kaksi askia päivässä, niin että ei ollut kyse siitä että kerran kuukaudessa olisin juhliessani polttanut kaksi savuketta. Sellaistenkin olen kuullut kehuvan miten he ovat lopettaneet tupakanpolton.

Nyt en sitten kykene pudottamaan painoani en sitten millään.

Tupakoinnin lopettamiseen verrattuna tässä on se ero, että tupakantuska meni muutaman kuukauden mustassa liejusumussa elämisen jälkeen ohi - JA SEN TIESI MENEVÄN OHI.

Painonpudotuksessa tietää ettei sen tuska mene ohi ikinä. Ei helpota sittenkään kun on tavoitteeseen päässyt.

Papan looginen teoretisointi menee vikaan sikäli, että emme tiedä minkälainen itsekuri olisi ollut meitä edeltäneillä laihoilla sukupolvilla, jos he olisivat eläneet samanlaisen herkkuyltäkylläisyyden keskellä kuin me elämme. Ei voida tehdä päätelmiä herkuistakieltäytymiskyvystä, jos herkkuja ei ole ollut saatavilla.

_________________
Timo Kuuselaa mukaillen: Epidemiologisten tutkimusten jälkianalyyseille näytään pantavan liikaa totuusodotuksia.

Toisaalta - mutta toisaalta.
Shit happens.

Viisi-kuusitoistavuotiaana onnistuin ajamaan itseni sokeririippuvuuteen, ja siinä oli kaikki ylläkuvatut oireet, itsemurha-ajatuksia myöten. Kävin kirjaimellisesti joka välitunti hakemassa makeaa, ja syytin itseäni huonosta itsekurista. Jos jätin sokerin väliin, nukahdin seuraavalle tunnille. Lopulta lääkäri käski jättämään sokerin pois ja suosimaan lihaa. Toivuin kolmessa päivässä.

En kuitenkaan toipunut siitä, että oli pakko syödä liikaa. Sitä kunnonruokaa. Yritin itsekuria taas, yritin vähentää syömistä, mutta aina törmäsin ylikäyvään väsymykseen. Nuokuin päivät pitkät. Kiloja kertyi noin yksi vuodessa, sellainen irstailija olin. Vähitellen se oli 20 kg liikaa.

Päätin lähes piloillani kokeilla alakarppaamista. Jo kolmantena päivänä olin virkeä koko päivän. Nälkä oli hallittavan kokoinen. Selvisin kolmella järkevän kokoisella ja herkullisella aterialla päivässä. Laihduin 20 kg. BMI nykyisin 21.0.

Kaipa tässä on tullut yhtäkkisiä persoonallisuuden ja itsekurin muutoksia kohdalleni, mikään ei tietenkään voi johtua ravinnon hormonaalisista vaikutuksista, vaikka ne glukoosikuormituksen vähentämisiin parin päivän viipeellä ajoittuvatkin. Se uhkaisi liikaa omahyväisten moralistien pätemisentarvetta. Olkaa erinomaiset ja nauttikkaa siitä, nauttikaa viimeiseen pisaraan!

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Sorry nyt vaan, Els, mutta pitkäaikaistuloksissa ei ole ollut tilastollisesti merkittävää eroa VHH ja vähärasvaista ruokavaliota noudattavien välillä. Ainoa esiin tullut ero on ollut alun laihtumisnopeudessa.

Kerrohan vieras mihin tutkimukseen perustuu tämä pitkäaikaistulos???
(jos aikoo tutkimuksista faktaa laukoa, kannattaa laittaa lähteet mukaan)

Aivan totta on, että kilot tulevat takasin jos palaa vanhaan ruokavalioonsa, olipa tyyli sitten alakarppia tai rasvatonta.

Ja aika suuri osa karpeista ymmärtää, ettei paluuta yläkarpille ole
(paitsi ehkä ihan satunnaisten juhlien kunniaksi )

Eikä täällä kaikki ole ylipainoisia

Eivätkä kaikki ole aloittaneet karppaamista siksi, että haluaisivat laihtua .

Itselläni syynä on parempi ja virkeämpi olo, päänsärkyjen ja väsymyksen jääminen ja myöskin iho-ongelmien parantuminen.

Sinulla taitaa olla kovinkin vanhaa dataa? Ja lienetkö edes oikeasti lukenut niitä... niissä jotka minä näin (ja jossa näin muka väitettiin), sanottiin kyllä, ettei tulos ollut ryhmän pienuuden takia merkittävä, mutta että tulos oli sittenkin vähähiilaristen suuntaan - kun keskeyttäneet jätettiin pois laskuista. Eikä keskeyttämisprosentti ollut alakarpilla suurempi, mitä voi pitää todellisena ihmeenä, vuosien pelottelun jälkeen...

Mutta ketogeenisella kuurilla olleet diabeteslapset olivat vielä vuosien päästä merkittävästi verrokkiryhmäänsä kevyempiä. Ja meidän karppiintuneiden kilot näyttävät pysyvän ihan hyvin poissa. Kuten on käynyt myös Fosterin uusimmassa ja pisimmässä tutkimuksessa. Painonvartijoistahan saisi hyvän vertailyryhmän, mutta niistä ei taideta tällaisia tietoja kerätä - uusijoiden lista silti varmaan kertoisi paljon siitä, miten hyvin vähärasvainen laihduttaa?

Odotan innolla, miten avaat tietojesi runsaudensarven ja kerrot mihin tuloksiin sinä viittasit? Nuo minun viittaukseni löytyvät jo täältä - tai ehkä yksityisviestiä vastaan.

terv els - vasta viidettä vuotta normaalipainoinen karppi...

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Käsitätkö, että olet normaalipainoinen hyvin toimivan elimistön ansiota.

Eihän kaikilla ihmisillä kroppa tottele samalailla. Tuttavani syö monta munkkia ja minä harvoin yhden (entisessä elämässäni, ennen karppailua) , mutta minä se lihosin. Tiesin myös hänen suklaakätköistään lapsilta ja jäätelö-mässy hetket, joita on siis monta viikossa. Ja hän on LAIHA. Ei harrasta liikuntaa. Mikä se hänet pitää laihana?
Sano sinä normaalipainoinen se.

Uskon kyllä itse, että jokaisen elimistö on viritetty hieman erilailla. Minulla sokeri on se myrkky, joka pilaa kaiken.
Vasta vähähiilari aikoina olen nauttinut olosta, kun normaalimäärä ruokaa saa minut tyytyväiseksi. Ennen piti hillitä nälkäänsä, joka hiipi jo vähän ajan kuluttua ruokailusta. Koko elämä oli sitä HILLINTÄÄ.

_________________

Yhdysvalloissa tuollaista kutsutaan "pinko commie hippieksi". Hippien ajatus on just että kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa kun "löytää oman energiansa" tms. itämaista paskaa. Ylipäätään vika löydetään aina päästä, mikä sopiikin hyvin koska nämä hippikommarit poistavat pään vikoja kanavoinnilla, korvakynttilän poltolla ja kristalleilla, yleensä hyvin kalliiseen hintaan.

Terve sielu terveessä ruumiissa, ei päinvastoin, haluan tälle trollille sanoa.

_________________
2003: 161,8 kg 2006: 80kg 2020: 171 kg

Vastustan. "Normalipainoisen" pää ei toimi hyvin. Sen näkee jo ettei hän osaa kirjoittaa omaa nikkiäänkään oikein.

Normalipainoisen lapsellisesta uhosta tulee mieleen erään ruotsalaisen skinin lausahdus: "Jos Ruotsiin otetaan enää yhtään ulkomaalaisia, muutan maahan joka ei ota vastaan lainkaan ulkomaalaisia!".

_________________
2003: 161,8 kg 2006: 80kg 2020: 171 kg

Sinuna Pienetär (mikä osa sinusta on pientä ) olisin aika hiljaa mitä mihinkään tulee. Voitko kehua että itselläsi toimisi kropassa yhtään mikään, sen enempää aivot kun itsekurikaan, sillä sellainen joka syö itsensä 160 kiloiseksi ei ole terve, missään mielessä.

Ei tullut siinä mässyttäessä missään vaiheessa mieleen lopettaa, ei vaikka sadan kilon kohdalla tai sen ylitettyä? Eikun lapiolla piti mättää munkkia naamaan ja syyttää siitä kaikkia muita aina naapurin anopista lähtien, mutta ei missään nimessä tullut mieleenkään pitää suuta kiinni, ei kai

Mikä saatananmoinen pakko sun on tulla tänne vittuilemaan ihmisille? Olisit pysynyt poissa "normaalipainoinesi", kun et muuhun pysty kuin aukomaan päätäsi.

_________________
// Einomies - karppi, jo vuodesta 2004 -

Viimeksi söin munkin 1975.
Jäätelöä ei olla syöty tällä vuosituhannella.
Kaljaa en ole juonut kahteen vuoteen.

Lopettaa, niin kuin mitä? Syömistä vai? Yhtä hyvin olisin voinut ampua kuulan kallooni. Mutta ajattelin että sittenkin tuottaisi minulle enemmän nautintoa ampua se sinun kalloosi. Mutta kaikkein eniten minulle tuottaa tyydytystä katsella kun sinä kidut siinä kateellisena ja katkerana.

_________________
2003: 161,8 kg 2006: 80kg 2020: 171 kg