anna67 kirjoitti:
Mulla tuo välillä oleva turvottelu on se ärsyttävin.
Tämäpä mullakin on suurin ongelma.. Toisaalta on kiva että se on "vaan nestettä", mutta kylläpä saa nestekin aikaan tukalan olon...
anna67 kirjoitti:
Pitäis vaan syödä karpisti ja nauttia elämästä, eikä koko ajan miettiä että jos olisin 2 tai 3 kiloa laihempi olisin onnellisempi. Sitten se varmaan tippuiskin se 2-3 kg, kun lopettais sen miettimisen.
Niin totta! Oikein harmittaa, että menin ostamaan uuden vaa'an, sillä onhan se vaate paljon parempi mitta kuin puntari. Toisaalta kilot ja "onnellisuus" kulkee siinä mielessä käsi kädessä, että ainakin mulla se liittyy tosi paljon itsetuntoon. Rehellisesti voin nimittäin sanoa, että olen onnellisempi (ja itsevarmempi, iloisempi, rohkeampi) nyt kuin aikoinani 10 kg lihavampana. Mutta tyytyväisyyttähän sitä pitäisi opetella tässäkin asiassa, ja jotain kohtuutta... kun se 2-3 kg on kuitenkin melko pieni määrä painoa, niin olisiko se sitten kuitenkaan niin iso ero nykyiseen, että sen takia kannattaa stressata.
anna67 kirjoitti:
Nautitaan karppauksesta ja hyvässtä syömisestä.
Näihän me tehdään! Mä olen päättänyt tästä eteenpäin pitää huolen lähinnä siitä, että paino ei nouse. Jonkinlaisella ylläpidolla jatkossa siis! (Toki en mä aio kyyneleitä vuodattaa jos vahingossa tipahtaa kilo tai kaksi..
)
... ja pitihän mun kuitenkin vaa'alla käydä;
58,5
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
aikaa on kulunut kyllä jonkin verran...)
Ja toivottavasti vaiva selviää tutkimuksessa.
Nämä menkat tuli kyllä ihan puskasta ja nurkan takaa, odottelin alkavaksi vasta ensi viikonloppuna. Sitäpaitsi eilen söin salaattia ja raakoja vihanneksia ihan huomaamattani. Ja niitä ei olisi saanut. No, katsotaan mitä sieltä sanotaan.
Tuo suvisilavatavoite on alkanut tuntua merkityksettömältä. Jotenkin sitä toivoo vain saavansa sitä käyrää alaspäin, vaikka peilikuvaansa on tällä hetkellä täysin tyytyväinen (ja oikeastaa mietityttää hiukan, että onko sitä liian kukkakepin näköinen siinä 54-55 kilossa) Pitäisiköhän vaan pysytellä ylläpidolla näissä kiloissa... vaikka siitä käyrän suunnasta on kyllä tulossa pakkomielle. Hassua, sillä vaatteet ei kiristä vaikka vaaka näyttää suurempaa lukemaa kuin ennen. Mutta miksi mä pidän itsestäni tällaisena? Naisenhan kuuluu nipistää "vielä vähän" 
Viikonloppuna mulla oli päällä pellavahame, jonka olen tehnyt n. kaksi viikkoa sitten. Tein hameesta melko tiukan, ja viikonloppuna saatoin vetää sen vetskaria avaamatta pois päältäni. Siis turvotuksineni kaikkineni olin jotenkin kutistunut... koska hame ei ainakaan ollut suurentunut. Se oli hassu tunne. Musta tuntuu, että laihempana olisin liian laiha. Eikä tässä ole edes mitään luovutusmeininkiä, tyyliin: "mä oon ihan hyvä tällaisena kun en kerran laihdu niin antaa olla"... Hassua, todella.
Mieskin sanoi, että olen lopettanut höpöttämisen vaatteiden epäsopivuudesta! Eli selkeästi koko perheen etu, kun äiti karppaa... 
