Nonni, kyllä se päivän miettimisaikakin näemmä riittää johonkin. Nyt voidaan jo ihan jutella ilman että molemmilla on kynnet esillä
Eilen ja tänään oli kyllä vähän epämääräinen ruokailu, mutta eipä mua kai voi syyttää siitä etten alkanut sikamaisesti vaatimaan ystäväperheeltä karppiruokaa.
Eli eilen päivälliseksi soija-lasagnea pienenpieni pala ja tänään lounaaksi sitten makaronikeittoa
Herkulliset eväät.. no ostin kotimatkalla pussillisen manteleita ja tummaa suklaata niin alkoi pyörrytys helpottaa.
Kotona ei auttanu kuin ottaa pakkasesta 6 nakkia ja sulattaa niitten päälle keko juustoa ja mussuttaa pois. Uruk~ että tulikin ähky!
Nyt sit vois miettiä että missä nukkuisi seuraavan yön.. voisi olla ihan fiksua mennä takas kaverille ja antaa toiselle vielä lisää aikaa... ja itselle kans.
Paha kyllä, siellä kaverilla on kaksi pikkutyttöä 3 ja 5 vuotiaat jotka molemmat on sitä mieltä että mä oon leikityskone jonka pitää jaksaa aamukahdeksasta iltakuuteen leikkiä. Barbeillä, pehmoleluilla, askarrella, lisää barbileikkejä, sit kauppaa, sit koulua, sit mennään vähän ulkoilemaan, sitten syödään ja sen jälkeen katsotaan telkkaria puoli tuntia, sitten juostaan ympyrää ja kiljutaa, sitten saunaan tai kylpyyn ja kiljumista, sitten iltapala ja iltasatu + iltaitkut kun ei oo kivaa mennä nukkumaan
Uskokaa pois, vanhemmat ainakin ovat mielissään tästä au-pair vieraasta
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
Avokriisi, pakkasin jo kamat ja meinasin lähteä lätkimään, en sitten kuitenkaan mennyt... en ymmärrä itseäni, miten voi olla niin vaikeaa lähteä suhteesta joka on rankka. Ehkä se on se toive että kaikki vielä paranisi. Ja se että tuntee vähän syyllisyyttä siitä ettei edes yrittäisi tarpeeksi, kun toinen on kestänyt mun vaikeat ajat niin kai munkin pitää koittaa kestää toisen vaikeat ajat...
](./images/smilies/eusa_wall.gif "Brick wall")
Ilmeisesti the herkkuruoat ja ovulaatio tekee jotain hallaa just nyt. Kai se on kestettävä kuin nainen 