Oi miten karppaaminen näyttää olevan monille vaikeaa. Lueskelin ihmisten tekstejä. Kamalaa laskeskelua ja haluja ja katumusta. Otan osaa
Vaikka kuinka hiton hitaasti paino putois, niin minä en kyllä rupea enää laskemaan mitään. Kiintiö on täynnä!
Muistuu vahvasti mieleen omat fiilikset silloin, kun yritin epätoivon vimmalla saada virallisten ravitsemussuositusten mukaisilla keinoilla painoa laskemaan. Kamalaa epätoivoista kituuttamista. Sitten, kun oli vetänyt itsensä oikein tiukoille ja oli pirunmoinen nälkä ollu jo kaks viikkoo, niin saattoi seisoa jääkaapin ovi auki ja syödä kiukuspäissään mitä sattui. No, sitten rupesin armeliaammaksi itseäni kohtaan, jottei hallitsemattoman syömisen halua tulisi, mutta eihän se paino mihinkään laskenut. Nousi vaan hissunkissun.
Kaipa sain niin kyllikseni tuosta laskemisesta, että olen nykyisin jakanut
ajatuksissani ruoka-aineet kolmeen ryhmään: vihreät, keltaiset ja punaiset.
Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että "syö vaan ihan reippaalla otteella
", "syö, mutta älä liikaa
" sekä "syö jos syöt, mutta perustele, miksi: annatko itsellesi luvan herkkuhetkeen - etkä sitten kadu!
"
No, enpä ole pahemmin katunut. Mummon marjapiirakka ja Lissabonin Nata-leivokset sekä satunnaiset jäätelöt on olleet ok. Tietysti sitten kyllä SUUTUTTAA, kun vaa´ankieli lähti ylämäkeen. Mutta en kadu. Siinä on ero. Sisäinen puhe auttaa. Ja jos huijaisi, niin itseään huijaisi. Pimeässä tai muilta salassa syöty karkkipussi on yhtä lailla karkkipussi...
Onneksi ei ole tarvinnut siihen turvautua.
Jännä ilmiö on ollut se, että silloin "entisellä systeemillä" oli melko usein aivan hillitön juuston himo. Sitä sitten tuli syötyä sykäyksittäin - lopulta varmaan enemmän kuin nykyisin, kun se on sallittua. "Jottain tarttis saada" -jääkaapinoviajattelu on kadonnut lähes kokonaan. Ihanaa! Ilmeisesti ravintoaineiden tarvis ja saanti ovat nyt hyvässä mallissa, kun keho vaikuttaa tyytyväiseltä. Yllättäen huomasin, että syke on hidastunut - sydän on vuosikausia tikuttanut kuin lampaan saparo, vaan ei enää samalla tavalla.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
yritetään vääntää väen vängällä ruisleipälinjalle.
No ei vainen. Olen kuitenkin yrittänyt opetella samaan, että jos sen jäätelön nyt syön niin syön ja nautin ja unohdan saman tein huonot omatunnot. Käyhän se paino välillä "tapissa" asti, mutta kunhan ei jää siihen nousukauteen.
Pian nukkumaan, että tulis tiistain lounasaika. 
Helpottaa minua kovasti, kun ei tarvii tehä monia ruokia eikä ylimääräisiä lisukkeita. Nuudeleita joskus sille säälistä keitän (kerta-kaks kuukaudessa). ...ja osaahan tuo ne itsekin laittaa. Mutta pottuja ei saa. Eikä riisiä.
Lahdesta Heinolaan ja takaisin. Siis ihan tämmöisellä risteilypaatilla, ei meillä omaa venettä ole. Maisemat oli upeat, mieli ja keho lepäsivät. Millään maailmassa ja omassa elämässä ei ollut väliä, kun katse seurasi leppoisaa vauhtia vaihtuvia maisemia, tuuli hiveli auringon lämmittämää ihoa. Myös karppaaja minussa päätti ottaa rennosti. Smirnoff Ice, lonkero ja kaksi kaljaa eivät kuulosta karpilta, eivätkä sitä ole. Vaan kun kevytsiiderit oli loppu. Harvoin ja vähän otan alkoholia - ei liiemmin kiinnosta - mutta joskus on SE hetki. Nyt oli. Ruokakin sattui melkein nappiin: Laiva oli tunnin Heinolan satamassa, jossa sattui olemaan kalamarkkinat. Voissa paistetut muikut lounaaksi - no jauhoissahan ne oli pyöritelty, mutta - aaaahh, niin hyvää juhlaruokaa. 
Vaikka sama paita oli ollut päällä monet kerrat kesän aikana, niin tuo aurigonpaahde vesillä oli kumminkin liikaa. Säävarauksena oli toinen vaate mukana. Paihdanvaihto, niin ei muuttunut itse grillatuksi karppiruuaksi. Nahka ei nyt kummemmin kiristele, kun kostuttelin after-sun -litkulla illalla ja aamulla sen hyvin. Mutta PUNAINEN oon, sinällään jossain muualla kun ihmisen nahkassa ihan hieno värisävy.
Minäpä olenkin tehnyt juuri päinvastoin: aloittanut syömään rasvaa ja lopettanut kevyttuotteitten käytön kokonaan. Enkä syö niitä pottuja ja leipiä sun muita mössöjä. Ja että kuin on virkeä olla, ja iho ei hilseile enää. Eikä oo nälkä. No, eipähän se siihen osannut sanoa oikein juuta ei jaata.
