Makutottumuksista – minä tosiaankin jätin sen rasvattoman maidon kahvistani pari aamua sitten ja vaikka musta kahvi maistui aiemmin kitkerältä, niin eipä maistunutkaan nyt. Luulen kyllä, että tämä muutos tuli ihan suoraan korvien välistä eli kun tietää jonkun olevan hyväksi tavoitteen saavuttamiseksi, niin makunystyrätkin asennoituvat positiivisesti – jos sen nyt näin voi sanoa.
Viime päivinä olen tosiaankin miettinyt laihdutushistoriaani ja todennut sen, että tämä tapa käy kyllä minulle paremmin kuin hyvin. Makeista luopuminen ei ole tuottanut ongelmia, koska muutenkaan en ole ikinä ollut makean perään. Liha ja kala ovat olleet herkkuani aina ja salaattilisukkeiden kanssa saan syödä juuri sitä mitä haluan. Ihanaa!
Hauska juttu muuten – noin viitisen vuotta sitten yritin ihan huvikseni kasvissyöntiä. Muutama kaverini on kasvissyöjä ja ajattelin tosiaankin kokeilla tuleeko siitä niin kevyt ja hyvä olo kuin kaverini kertoivat. Noh – kaksi viikkoa söin marjoja, juureksia, hedelmiä, vihanneksia ym. ym., mutta siinä vaiheessa alkoi lihanhimo olla jo sellainen, että kauppareissuilla yllätin itseni pelkästään tuijottamassa silmät lasittuneina lihatiskin antimia.

Että se siitä puhtaasta kasvisruokavaliosta!
Ai jai – nuusku, tuo kommenttisi selluliitin katoamisesta oli kyllä mahtava uutinen! Toivottavasti meikäläisen reidet ottavat kanssa opikseen!
Syömisiä en valitettavasti osaa vielä kommentoida, sillä olen vasta taipaleeni alussa – tuli tuosta viimeisimmästä muuten vaan mieleen, että minunkin syömiseni painottuvat kyllä iltaan. Päivällä ei vaan ole nälkä ja syönkin lounaan tuossa kahden, kolmen maissa ja päivällisen kahdeksan, yhdeksän kieppeillä. Se tuntuu hyvältä minulle, joten eiköhän siinäkin asiassa kannata kuunnella omaa kehoaan.
”Jumilinkin” pistän muistiin, jos ja kun alkaa jumittaa. Dänks, Hoover.

Taidanpa tässä käydä juomassa lasin vettä!
Mistähän minun varsinaisesti piti puhua? Taas lähti ajatus lentämään, kun täällä on niin paljon mielenkiintoisia kommentteja ja hyviä vinkkejä…
